Kuuman höyryn ja konerasvan tuoksua ei unohda ikinä, jos on sitä päässyt haistamaan!
Martille pari tositarinaa vanhoilta ajoilta, koskien Näsijärven merenkulkua. Historioitsijanhan kuuluu kaikki tietää ja kirjoittaa kirjan kansienväliin.
Kaveri oli kansimiehenä yhdessä matkustajalaivassa. Laivat tulivat matkustajalastissa sunnuntaina illansuussa Tampereelle suurinpiirtein samaan aikaan. Jotkut lähtivät vielä takaisin reittinsä päätepisteeseen, yleensä tyhjinä. Maanantaiaamuna oli tuotava maalaisten maidot meijeriin yms.
Matka oli Paarlahteen ja Kämmenniemen seutuvilla kippari ja konemestari/lämmittäjä olivat menneet senverran huonoon kuntoon, että toinen istui ruorihytin lattialla ja toinen makasi kannella. Täkkimies joutui juoksemaan konehuoneen ja ruorihytin väliä, jotta matka jatkuisi. Aunesillassa oli vielä kaadettava savupiippukin, jotta laiva mahtui sillan alta. Onnellisesti pääsivät lopulta Kulkkilan laituriin yöpuulle. Siinä mitään kapteeninkirjoja tai konemestarinpapereita tarvittu.
Tervalahden pohjoipuolella oli laivalaiturin vieressä aivan pystysuora kallio. Höyrylaivojen keularangathan olivat siihen aikaan pystysuoria myöskin. Ennen laituriintuloa pysäytettiin kone kipparin pyynnöstä ja kohta kilisi telegrammi (konekäskynvälitin), pyytäen konetta pakille. Konemestari sohlasi luistivipujensa kanssa, eikä saanut peräytettyä ollenkaan. Laiva törmäsi hiljaisella vauhdilla kallioon. Vauhtia oli kuitenkin senverran, että kattila siirtyi puolisen metriä eteenpäin, jolloin päähöyryputkikin katkesi. Höyrypöllyn metelöidessä joku matkustajista ehti huutaa, että nysse räjähtää! Muistaakseni kaksi oli niitä matkustajia, jotka sen seurauksena hyppäsivät järveen. Muuta vahinkoa ei tullut ja poliisitkin totesivat miehistön olleen selvinpäin.
