Joo no velosolexin museotarkastamisessa nyt ainakaan minusta muutenkaan mitään itua,vekotinta kun ei tarvi rekisteröidä eikä siis kilvittääkkään eikä ilman niitä onnistu "pakollisen" vakuutusmaksun laskeminen tai tunnistaminenkaan käytännössä vaikka haluaisi lain mukaan toimiakkin joten museopaperilla ei merkitystä mihinkään.
Arjessa niillä siis ajetaan vakuutuksetta ns bensakuluin eikä vakuutusta voi kukaan mistään tarkistaakkaan koska ei kilpeä tms identiteettiä missään kirjoissa+kansissa eikä muuten velon entisöinti juuri polkupyörää kummempi toimenpidekkään ole,kaikkea osia saa kaikenlisäksi uutena hyllystä niihin erikoistuneista liikkeistä helposti kuin käytettynäkin koska laite kulttivehje maailmalla (ei täällä tietty..),äärettömän yksikertainen ja valmistettu vuosikymmeniä....terveisin 1 moisen omistanut ja siitä luopunut viime kesänä tuohon lähistölle.
Minusta hinnalla tai koolla ei saa olla mitään merkitystä mutta kuten aiemmiin todennut,OIKEASTI harvinaisten laitteiden osalta,olipa mopo/mp, ymmärrän pikkuiset oikopolut ja murheet paljon paremmin kuin se ettei vaivoitella pätkääkään vaan rohtona heti kilikalipullo kromimurheisiin ja muutenkin mistä aita matalin aivan perusmopoissa ja mp puolella.
Silloin on asenteessa se suurin vika lähtökohtaisesti eikä siinä etteikö osia löytyisi tai keinot loppuu kuin toviksi koska väitän että pitää olla melkoisen harvinainen tehdastekoinen sarjatuotantovehje tai erikoismalli kyseessä lähimmältä 60 vuodelta että nousee seinä pystyyn ja joutuu turvautumaan niin läpinäkyvään filunkipeliin entisöinnissä että yleiskuvista jo jää kiinni amatööreillekkin antaen kyllä kovasti mietittävää tarkastajien motiiveille/ammattitaidolle.
Joku järkevä "taso"tietty oltava eli turha niuhotus pois ruuvinkannoista,aluslevyistä,johtosukista,liittimistä jne kunhan ei kokonaisuutta häiritse,piilotetaan nätisti tai näkee että on edes yritetty tehdä kunnollista olipa äänevaimennin 5cm pidempi/lyhempi kunhan tyylillisesti oikea eikä rengasmerkkikään lie ykkösjuttu tai värisävyn analysointi muuta kuin silmätarkkuudella kunhan pinta ehjä koska silminerotettavat sävyerot oli arkipäivää vielä 70 luvullakin tehdasuusissa laitteissa vaikka virallisesti väri sama.
Todelliset näyttelytason laitteet eri juttu eikä sotketa niitä tähän soppaan koska nehän tehdään muutenkin kunnolla tarkastajista riippumatta omasta "ammattiylpeydestä"tehdä kunnolla ja monet silmäparit syynää lopputulosta tarkastajien jälkeenkin arvioiden löytäen taatusti toisarvoiset pikkuvirheetkin ..
