Aikojen alussa, ennen kaukolämmön keksimistä ja citymarketin tuloa, ei täällä pohjolan perukoilla päässyt talvesta elävien kirjoissa yli, jos ei ymmärtäny kattoa nennääsä pitemmälle ja vähä suunnitella ja tehä jo alkukesästä sen etteen, että seuraavana talvena ois vielä maaliskuussakin lämmintä ja leipää. Sieltä lienee geeniperimä tehny pohjolan asukkaista enempi vastuunsa kantavia, muunlaiset on kuolo korjannu täällä. Vaan kantaneeko tuo perimä näihin päiviin asti? Miulla on aika lähipiirissä henkilö, ken työkseen yrittää lukiolaisia, meiän eläkkeittemme maksajia, kouluttaa. Aika masentavaa on osaltaan kertoma. Tai ainakin jakautuma on iso, on tosi fiksuja, ahkeria, tiedonhalusia, jopa opettajansa haastavia. Ja sitten niitä, joiden mielestä riittää, jos käy tunnilla istumassa ja pellaamassa kännykällä sillon tällöin, ja jos ei opi asioita, on se opettajan vika. Pääasia on kuitenkin, ettei ite tarvi nähä minkäänlaista vaivaa minkään asian etteen. Tai ovathan nekin kait valmiita vaivannäkköön, jos on kysymys vaikka omasta urheiluharrastuksesta...
Ja ennenvanhaan hyvinvointi ensin luotiin, ja sitten tapeltiin siitä, miten se jaettas. Nyt tapellaan jaosta, vaikkei oo mitä jakkaa. Ja samalla huolehittaan siitä, ettei sitä jakamista tuukkaan.
Vai onko tässä kysymys siitä, että kaikkien vanhojen mielestä nuoriso on pilalle hemmoteltuu, on aina ollut ja tulee aina olemaan?
jaakkovaakko
