Mitä niin erikoista on huonokuntoisessa ja öljyllä kyllästetyssä Jawan ohjekirjassa, että siitäkin piti kuva laittaa? Se, että tätä nimenomaista yhä tallessa olevaa läpyskää tuli suurella mielenkiinnolla selattua jo ennen, kuin osasin edes lukea.
Varhaisimpiin muistikuviin lapsuudesta kuuluu, kun harva se viikonloppu huristeltiin Wartburgilla Nokialta Mouhijärvelle mummolaan. Siellä oli pitkin pihapiiriä ripoteltu aarteita, joiden tutkiminen oli mukavaa puuhaa.
Harmaa-Fergu, joka oli joskus aikanaan hankittu korvaamaan suomenhevonen kaikenlaisten vekottimien vetovärkkinä, myytiin pois ennen kuin jalkani ulottuivat polkimille, mutta kylmätyyppejä tuli joskus otetua.
Suulin nurkalla oli punainen 1969 Wartburg, joka oli ennen ollut isällä ajossa, mutta siinä vaiheessa mistä muistikuvani alkavat, se oli jo siirtynyt osanluovuttajaksi kolme vuotta uudemmalle keltaiselle Warrelle. Päärakennuksen nurkalta muutaman metrin päässä oli Mosse 407. Liiterin takaa metsästä löytyi Datsunit 1600 ja Bluebird.
Datsunien vieressä oli metalliromukasa, jossa oli ämpärien ynnä muun turhemman rojun lisäksi Jawan ja Tunturin osaa, mm. -61 Sportin runko, jonka otin sieltä joskus aikanaan talteen ja osat olisi siihen nykyään jo suunnilleen haalittuna, että saa vielä joskus koota mopon sen ympärille.
Aarre numero yksi, joka nyt ainakin piti joka kerta käydä tarkistamassa löytyi entisestä savusaunasta, silloisesta romuvarastosta. Siellä lojui tummanpunainen, ruostunut ja muutenkin ajanpatinoima moottoripyörän raato osittain purettuna nurkassa, sen näköisenä kuin olisi jäänyt remontti kesken joskus vuosia aikaisemmin. 175-kuutioinen Jawa 50-luvun lopulta.
Lopulta joku kävi sen sieltä pöllimästä, siinä vaiheessa kun talossa ei enää asuttu, vaan se toimi kesämökin tapaisena. Varas ei tainnut olla ihan kaikista välkyimpiä: Jawan raato ja osat oli lumeen jääneiden jälkien perusteella roudattu pihalle pienestä ikkunasta, vaikka ovi ei ollut lukossa. Kyse ei ollut siitäkään, että olisi käytetty takana piilossa oleva ikkunaa -sellainenkin olisi ollut- vaan kyseinen ikkuna oli tien puolella samalla seinällä kuin ovi.
Kieltämättä ketuttaa, kun ei päässyt sitä vanhassa saunassa lojunutta yksilöä kunnostamaan, mutta nykyinen korvikekin on tullut omistettua jotain parikymmentä vuotta, joten alkaa silläkin olla tunnearvoa. Mikä parasta, se on yhtä ajanpatinoima, kuin muistossa oleva mummolan Jawa aikanaan.
