Omakohtasta kokemusta ko. asiasta 90-luvun loppupuolelta ja uuden vuostuhannen alkupuolelta on. Entisöin 96 keväällä 350-Jawan, ja siihen yritin saada jarrut. Jyväskylässä oli silloin sellainen autotarvikeliike, josta löysin ferodon erittäin pehmeää jarruhihnaa, taisi olla jotain racing tai jotain sellaista tyypiltään. Siitä laitoin ihan ite niittaamalla uudet hihnat, muistaakseni ensimmäinen pätkä meni niittauksen tai tarkemmin niitin reikien ja upotuksien porauksen harjoittelussa. Piti siis ensin niitata keskimmäiset niitit ja mennä siitä päitä kohti reikäpari kerrallaan, porata vasta siinä jotta sai kohdalleen. Ja upotuksen porausta varten piti tehdä joku pesiaaliterä, ettei imassut saman tien läpi. Onnistui kuitenkin lopuksi.
Sitten sovitin hihnat niin, että kokeilin paikallaan sen verran, että sain jälet hihnoihin, ja ensin viilalla ja sitten hiomapaperilla sovitin hihnat niin, että ne ottivat rumpuun koko alueeltaan. Tuohan toki olisi toteutunut ihan vain ajamallakin ajan kuluessa ja kilometrien karttuessa. Sovituksen tein muistaakseni vain etujarruun, kun takanen piti ilman sitäkin heti riittävästi. Tuo sovitettu etujarru meni kyllä vaikka asfaltilla lukkoon, ei se kyllä mikään yhden tai kahden sormen jarru ollut, ainakin minun näpeilläni piti kyllä laittaa kaikki neljä peliin. Mutta pitoa oli Barumia vastaavasti, ei jäänyt jarrusta kiinni. Tosin kun sen etujarrun vei pitävällä alustalla lukkorajalle, alkoi Jawan etupää joustaa sen verran että rengas lähti täristämään, mutta se oli samalla hyvä tuntomerkki puristaville sormille... Minun kokemukseni mukaan takajarru kyllä menee vaikka lukkoon ihan omilla hihnoillakin ilman sen kummempia rakenteluja. Etujarrun vaijeri oli myös minun Jawassani tehty jostain oikeasta vaijerista muistaakseni, vai olikohan se kytkin mihin sitä vaijeria väsäsin? Joka tapauksessa, aika usein vanhoissa rumpujarruissa, kun voimaa on käytettävä aika runsaasti, vaijerin suojus toimii vieterinä ja jarruteho häviää matkalle. Viimeisten vaijerijarrullisten japsipyörien vaijereista saa hyvää kuorta, joka ei jousta liikaa, jos sellaista jostain käsiinsä saa.
Ajoin tuolla Jawallani kahdeksan vuoden aikana 32 000 kilometriä, ja hihnat olivat aika loppu lopuksi, tulikohan siihen Monoselta ostetut originaalit kivihihnat sitten kun se lähti uuteen kotiin? Muistan vain harmitelleeni sitä jossain vaiheessa, että olisi ne pehmeät kannattanut käyttää vain etusessa, kun takasen sai pitämään niillä alkuperäisilläkin.
Vaijerin päät ja itse vaijerit tietysti hyvin voideltuna, niin että nippa pyörähtää lovessaan, samoin kahvan nivel voideltuna, ja kuten Juha tuossa jo opasti, se levittäjä rummusta ohuesti mutta kokonaan vaseliinilla voideltuna, että mahdollisimman suuri osa käytetystä voimasta menee perille asti. Voimakuviota olisi helpohko muuttaa tuota levittäjäosaa muotoilemalla, mutta siihen hommaan ryhtyjän on tiedettävä mitä tekee, ettei jarrusta tule sellaista, että se jääkin lukkoasentoon eikä palaudu jossakin tositilanteessa.
Tuota pehmeää Ferodon hihnaa saattaa olla vaikeaa löytää, mutta Laurin neuvo Kitkaliimauksesta ja ohjeistus mahdollisimman pehmeästä hihnasta on hyvä lähtökohta, ja sitten vähän miettimistä, viimeistelyä ja tarkkuutta peliin, niin kyllä siihen jarrut tulee! Jopa mahdollista menettää alkuperäiset ABS:ät...
Ja aikuisen oikeasti etujarru on se peli millä moottoripyörä pysäytetään, se vain on uskottava ja opeteltava jos aikoo liikenteessä liikkua. Ja silti tilanteiden ennakointi on kaikkein tärkein turvallisuustekijä tiellä; lähes aina kun olen joutunut paniikkijarrutukseen, on jotain jäänyt huomaamatta!
jaakkovaakko
