Kirjoittaja Aihe: Soittopelejä  (Luettu 7888 kertaa)

Toukokuu 30, 2015, 09:40:49 ap
Luettu 7888 kertaa

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Soittopelit on kelpo pelejä. Muutama sellainen on siunaantunut tähänkin huusholliin.


No nyt kävi niin, että käsiin sattui Munkers Landola M-477, sarjanumeron perusteella vuodelta 1951:




Kovin on huonoksi päässyt. Kannessa pahasti naarmua ja muutenkin soitinta on kohdeltu kaltoin.
Ensi töikseni otin kielet pois, mutta vahinko oli jo tullut. Kauan sitten:



Kaulaliitoksesta oli siis irronnut pala. Tämän ei ollut annettu häiritä, sen kun vaan soitettu. Kielet olivat
yli senttimetrin korkeudella 12. nauhan kohdalta. Kansi on epämuodostunut ja siitä on pala irti
otelaudan kohdalta.

Kitaraa on yritetty jossain vaiheessa korjata. Todennäköisesti kaula on irronnut ennen kaulaliitoksen
lohkeamista. Se on yritetty kiinnittää paikalleen jollain Erikeeperin tasoisella aineella. Kun ei ole
toiminut, niin ruuvattu kiinni. Kaula on ollut kiinni vain kielten vedon vaikutuksesta sen jälkeen
kun kaulaliitos on lohjennut. Liitoksessa on pehmeää liimaa ja ruuvin reikä:





Lisäksi takakannen kaksi halkeamaa on "korjattu" tursottamalla samaa pehmeää liimaa halkeamiin.
Yksi takakannen tukirima on haljennut kansirikon yhteydessä.

Pahaa tekee tällainen soittimen väärinkäyttö! Mielessä oli, että laittaisin kuntoon, mutta kyllä tässä
taitaa olla työmaata. Katsotaan mitä tämän kanssa tekee, ei ole aiempaa kokemusta tällaisista
korjaustöistä, mutta pitkään on ollut jo halu saada joko vanha kokopuinen Munkers Landola tai
Jaakko Noso. Tässä sellainen nyt olisi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 30, 2015, 09:44:50 ap kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Toukokuu 30, 2015, 10:05:27 ap
Vastaus #1

Viljo Lahma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 750
  • Allegro con moto
Särökitara? :)
"Pidämme kaikki moottoripyöristä jossain määrin"
Bob Dylan: No Direction Home

Toukokuu 30, 2015, 10:20:32 ap
Vastaus #2

Jorma Drufhagel

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 479
  • Pölvästi
Ei se korjaus niin vaikeaa ole, reunanauha pois ja kansi irti, työkaluna kapeateräinen veitsi sillä varovasti irroittelee nauhan ja kannen, tuo kitara on sitä ikälukkaa jossa on käytetty keittoliimaa joka irtoaa aika helposti,olen itse korjannut vanhan viuluun jossa kansi oli haljennut useammasta kohtaa samoin tuommoisen kitaran jossa oli sama vika kun tuossa sinun soittimessa eroituksena ettei sitä ollut yritetty korjata kontakti liimalla. Täällä on kansalais
opistolla ollut useita vuosia soitin teko kursseja samoin korjauksia on tehty pätevän opettajan johdolla,en tiedä josko Jyväskylän seudulla olis ko: kursseja.

Toukokuu 30, 2015, 10:31:23 ap
Vastaus #3

Antti Jokinen

  • Vieras

Toukokuu 30, 2015, 11:09:10 ap
Vastaus #4

Antti Jokinen

  • Vieras


No nyt kävi niin, että käsiin sattui Munkers Landola M-477, sarjanumeron perusteella vuodelta 1951:

Kovin on huonoksi päässyt.

Sehän on sitten saman ikänen ku yks Eskelisen Pena Kuopiosta.  ;)

Toukokuu 30, 2015, 11:11:11 ap
Vastaus #5

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501


No nyt kävi niin, että käsiin sattui Munkers Landola M-477, sarjanumeron perusteella vuodelta 1951:

Kovin on huonoksi päässyt.

Sehän on sitten saman ikänen ku yks Eskelisen Pena Kuopiosta.  ;)

Niin vuosiluvun vai rapautumisen perusteella?

muok. En tiijä onko Penalla Erikeepperillä kaula kiinni, kylkiluut poikki tai otenauhat lopussa, mutta kielihän sillä ainakin on ihan kunnossa niinkuin tässä Landolassakin oli saadessa.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 30, 2015, 15:31:58 ip kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Toukokuu 30, 2015, 14:52:39 ip
Vastaus #6

Mika Komulainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 966
Landola ei oo koskaan ollut mikään premiumpeli, Noso onkin jo arvokkaampi. Tuosta saa hyvän linnunpöntön, soittokäyttöön löytyy nykyään parempia kapineita ja kohtuulliseen hintaan. Maailma on pullollaan kitaroita, suurin osa huonoja tai hyvin huonoja. Jos haluat kunnollisen korjauksen jossa siitä tulee niin hyvä kuin tuosta voi saada, soita jollekin kitarapajalle. Kuulet kannattako vai ei. Peavey osti Landolan aikoinaan ja tekee samaa huttua omalla nimellään, tai pikemminkin teettää kaukoidässä.

Toukokuu 30, 2015, 15:57:35 ip
Vastaus #7

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Landola ei oo koskaan ollut mikään premiumpeli, Noso onkin jo arvokkaampi. Tuosta saa hyvän linnunpöntön, soittokäyttöön löytyy nykyään parempia kapineita ja kohtuulliseen hintaan. Maailma on pullollaan kitaroita, suurin osa huonoja tai hyvin huonoja. Jos haluat kunnollisen korjauksen jossa siitä tulee niin hyvä kuin tuosta voi saada, soita jollekin kitarapajalle. Kuulet kannattako vai ei. Peavey osti Landolan aikoinaan ja tekee samaa huttua omalla nimellään, tai pikemminkin teettää kaukoidässä.

Kyllä minä tiedän, ettei tällainen Landola mikään huippusoitin ole, mutta en minä huippusoitinta ole tästä hommaamassakaan. Tällä hetkellä minulla on vain yksi klassinen kitara, ihan laadukas käsintehty espanjalainen johon olen oikein tyytyväinen, mutta tällä haen vähän erityyppistä soundia. Esim. renessanssiaikaiseen musiikkiin tuollainen tavallinen espanjalaistyylinen kitara ei minusta ole aivan paras valinta, vaan tykkään vähän pienempisoundisesta soittimesta niissä hommissa. Tämän ikäisissä Landoloissa on kuitenkin ainakin suhteellisen oikeita puita käytetty, ei vaneria. Kuusikansi ja koivusivuthan tässä mallissa on. Kun hakee vähän pientä ja "tumppua", mutta kuitenkin jokseenkin nyanssikasta ja tarpeen vaatiessa syttyvääkin sointia (jota vanerikitara ei tarjoa) niin kyllä tällaisesta Landolasta ihan soittopeliksikin voi olla.

Tokihan tässä on osittain kyse on siitä tunneperäisestä seikasta, että kyseessä on suomalainen vanha kitara. Noso olisi mieluisampi, mutta kun ilmainen kitara sattui Munkers Landola niin en viitsinyt ruveta asiasta mekkalaa nostamaan. Sitten on vielä se oppi ja tekemisen ilo jonka korjaamisesta saa. Sähkökitarapuolen vehkeitä on tullut enemmältikin huollettua, mutta akustisia en vielä ole päässyt korjaamaan. Korjaamaan ei opi korjaamatta.
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Toukokuu 30, 2015, 18:56:13 ip
Vastaus #8

martti.kaisamatti

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 172
Legendaarisen Willie Nelsonin kovia kokenut kitara Martin N-30. Willie ja Kris Kristofferson ovat jäljellä country pumpusta The Highwaymen, Johnny Cash ja Waylon Jennings ovat soitelleet yläkerran orkassa jo monta vuotta.
Poikien ehkä tunnetun biisi Highwaymen https://www.youtube.com/watch?v=hi94mMed6EQ sai suomalaisen sanat, elän vieläkin. No hitto, soittimistahan tässä piti puhua ;D

[ylläpito on poistanut liitteen]
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 30, 2015, 21:07:57 ip kirjoittanut martti.kaisamatti »

Toukokuu 30, 2015, 20:47:35 ip
Vastaus #9

Viljo Lahma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 750
  • Allegro con moto
Hyvien LP-levyjen sanotaan olevan tuollaisia. Siis puhkisoitettuja. ;)
"Pidämme kaikki moottoripyöristä jossain määrin"
Bob Dylan: No Direction Home

Toukokuu 30, 2015, 21:06:38 ip
Vastaus #10

Antti Jokinen

  • Vieras
Logiikka on selvä: huonoja levyjä soitetaan vähemmän, ja siksi ne ovat fyysisesti paremmassa kunnossa.

Toukokuu 30, 2015, 21:23:02 ip
Vastaus #11

lasse roholm

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1979
Logiikka on selvä: huonoja levyjä soitetaan vähemmän, ja siksi ne ovat fyysisesti paremmassa kunnossa.
Riippuu paljolti myöskin minkälaisella pyörittäjällä sitä levyä on hinkattu onko neulapaino 1-2 grammaa vai 10 grammaa  ;)
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 30, 2015, 22:00:59 ip kirjoittanut lasse roholm »

Toukokuu 30, 2015, 21:37:28 ip
Vastaus #12

Antti Jokinen

  • Vieras
Totta tuokin,Lasse, mutta kirpputoreiila myytävät vinyylit on usein loppuun soitettuja, ties minkälaisilla soittimilla. Jos omistajalla on laadukas LP-soitin kotonaan, ei hän yleensä myy levyjään. Löytöjä tulee vastaan harvoin...