Palataan taas Winhaan ja terveiset Panssarimuseon vappusavutuksesta! Piti ajella sitten sinne, kun ajokokemukset kiinnosti motoristitovereita.
Kamalahan se ajaa on, pitää olla korvatulpat ainaskin. Omaa kokemusta on vasta 60 km verran. Huippunopeutta en ole vielä kokeillut, mutta ei se varmaan sataa kulje, kone kiertää 80 ssa jo yli kuuttatuhatta.
Samanikäiseen kotariin on helppo verrata, kun niilläkin on ajettu; jousitus ja jarrut toimiin ihan samalla tavalla, kun ovat samat. Mutta winhalla ei tarvi varoa keulimista, eikä välivapaita, eikä täristä. Pitkä akseliväli ja loiva keulakulma tekee ajotuntumasta rauhallisen, mutta tiukassa spoorissa on kääntyminen huonompaa, kun leveyttäkin on aika reilusti.
Pääsin noita näkemään 70- luvun lopulla kertausharjoituksissa, Winha ja Hussen 250 automaatti olivat silloin sotaväen kalustona. Käyttäjien kokemukset oli kyllä Husselle 5-0. Winhalla mentiin kuulemma ojien yli jarrulla melkein seis , kaasu täysille ja jarru auki just oikealla hetkellä. Oli hihnalle hupaa, ite ei ole varaa niitä poltella, kun ovat enempi hakusessa nykyään.