Hirveetä linnunolosta kaakatusta kuulu, eikä järven puolelta vaan päinvastaselta. Otin kameran mukkaan ja talsin parisattaa metriä kottoo kattomaan. Isoja valkosia lintuja oli pitkälahentien toisella puolella olevan pellon vastareunalla, jotain lokkeja vissiin. Kuvasinkin, mutta ettäällä olivat.
Tännää piti ajella autolla kaupunkiin asijoille. Kottiipäi tullessa näin tuossa kuus kilometriä täältä tien laijan pellolla - taas tietysti äärilaijalla eli vielä etempänä ko ne etelliset - jottain harmaita lintuja. Kuvasin niitäkin. Laitan linkin oikein liikkuviin kuvviin ("ostit liput liikkuvii, katoit marlon rantonii, ja jätit miut ko rukkasen naulaa..."). Noita kuvatessa oli kinovastaavana 600 milliä optiikkaa nokalla ja vähän vielä tikitaalizoomia jatkoks. Vakaaja hoitelee mallikkaasti tärinää, mutta ei se ukon huojumisseen ossaa korjauksia tehä. Valkosemmat lokit oli sillä lailla helpompia, että sai puusta tukea, harmaammat lokit on ihan käsivaralta. Stillikuvat tuli laadultaan sellasia ettei oo paljon jälkipolville kertomista niistä. Kyllä isotkii linnut pitäs kouluttaa tulemaan lähemmäks, ko ei kellään oo varaa ostaa tuhatmillisiä putkia, missä valovoimia ois tarpeeks. Ja jos ois, ni pitäs raahata jalustimet ja kaikki mukana.
Tässä linkki, jos jotakuta lokit kiinnostaa:
https://drive.google.com/open?id=0B0J8AG9J9zofVHJxdml5S1MxS2sjv, orni toloki