Tunnustasko.. en ilkiä.. no tunnustan kuitenkin!
Meillä on nimittäin jostain syystä päässyt tilanne niin pahaksi, että koko astioitten huolto on jotenkin siirtynyt miun vastuualueeseen. Isompien kattiloitten ja viinilasien käsitiskaus, ja tiskikonneen täyttö ja tyhjennys.
Tästä alennustilasta huolimatta piän kunnia-asiana, että meillä ei tiskaaja vingu! Aina oon edustanu mielipidettä, että vinkuminen osottaa vaan vinkujan avuttomuuden ja sen tunnustamisen; jos asiat ei oo hyvin, ni ite ne on siihen malliin maannu, siks en tunnusta enkä vingu!
Tai no, joskus jos on hirvee käsitiski... ja toisaalta, kyllä tuo tiski ja siihen käytettävä kone onkin sitten ainoo kotihomma, mihin oon saanu tyyppikoulutuksen ja pystyn osallistumaan, mihinkää muihin konneisiin ei oo tyyppikoulutusta. Edellisessä elämässä meinasin kerran auttaa, ja pesin sillosen rouvan just ostaman silkkipuseron niin kuumassa konneessa, että ois ollu just syntyneelle esikoiselle sopiva se pusero. Kehotettiin pysymään jatkossa etäällä koko konneesta, minkä asian uskoin kerralla. Paitsi sen pikkusen vajjaan kymmenen vuotta, minkä välillä elin poikamiestaloutta. Mutta nopeasti sitä taas taantuu, kun olosuhteet vaihtuu.
Ja tää ei kyllä oo mikkään kehumisen aihe, vaan pikemminkii sen avuttomuuden tunnustus.
- "Mitä siellä pöyvän alla tyrskit?"
- "No kun miehellä on miehen sisu!"
jaakkovaakko