Kirjoittaja Aihe: Sukujuuret  (Luettu 7470 kertaa)

Maaliskuu 15, 2016, 19:42:43 ip
Luettu 7470 kertaa

Pentti Eskelinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 7713
  • Nuolija Kuopijosta
Jokohan minä alakasin käävä paljasjalakasesta savolaesesta, kun äetin puolelta oun Pielavein Tikkasija aenakii 1630 luvulta alakaen, ja isännii puolelta "Kuopion Eskeliset" sukuhuaroo jostae 1750 luvulta lähtiin?

Nuita vanahemmista esi-isistä ei kae ou jiäny mittää tokumentoetuva tietoo, tiijä sitten mistä lienöövät niijen alakuisät tänne Savvoon kulukeutunneet!  ::)
-pena-

Maaliskuu 15, 2016, 20:05:59 ip
Vastaus #1

Perttu Korolainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 154
Pikkuhilijoo...
Honda CX 500

Maaliskuu 15, 2016, 22:06:08 ip
Vastaus #2

Risto Nurmi

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 918
Minä oon isän puolelta samolta kyliltä (Liminka) ainaki 1500-luvulta asti (kauempaa ei oo asiakirjoja) Äitin puolen sukujuuret kiertää Pohjanlahden ympäri ja siitä etelään aina Länsi-Böömiin (nykyisen Tsekin alue) asti.
Risto Nurmi
sihteeri
VMPK ry

Maaliskuu 16, 2016, 11:48:57 ap
Vastaus #3

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Minulla on esi-isiä dna-tutkimuksen mukaan Siperiasta 800-luvulta. Siperian ajalta on peräisin perimässä piilevä kiintymys itäpyöriä kohtaan. Tutkittua tietoa tämäkin. Siitä on edetty vähän kerrassaan Savoon päin. Karjalassa oltiin 1200-luvulla perustamassa mm. Martinkorholan ja Korholanjaaman kyliä. Savoon esivanhempani saapuivat joskus siinä 1500-luvun tuntumassa. Käsittääkseni Rautalammilla on sukua edelleen samoja maita viljelemässä. Itsehän muutin Savosta keski-Suomeen ja näin revin itseni juuriltani. Tämän myötä itäpyörägeenini aktivoitui ja näin sain jälleen yhteyden sukuni menneisyyteen. Perimätiedon mukaan Savossa pysyneet esi-isäni ovat vihanneet heikkolaatuista kaksitahtia.

Osa totta, osa ei. Kukin arvioikoon
 on mitäkin.

Muok. Savolaisena itseäni etupäässä pidän, vaikka Tampereella asunkin.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 16, 2016, 11:52:01 ap kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Maaliskuu 16, 2016, 12:32:09 ip
Vastaus #4

Jaakko Latvanen

  • Vieras
En tiijä meijän suvuissa kenenkään sen kummempaa tutkimusta harrastanneen, mutta perimätietoa eli huhuja oon kuullu. Niitten mukkaan isän äiti oli ihan vauvana löyvetty nälkään kuolleen äitinsä vierestä, 1800-luvun suurten nälkävuosien aikaan. Läheiseen taloon olivat sitte lapsen ottaneet ja elättäneet. Kasvettuaan aikuiseks oli tää sitten miehekseen löytäny Pohjanmaan suunnasta Karjalaan kulkeutunneen miehen; miehen, jonka nimen oli saman perimätiijon mukkaan Muolaan kirkkoherra kirjottanu kirjoihisa väärin, Latvalasta tuli Latvanen. Jos pittää paikkasa, on miulla sukulaisia Pohjanmaan suunnassa paljon; Latvanen sitävastoin on tavallisesta suomalaisesta muodostaan huolimatta melko vähälukunen sukunimi. Tuon adoptoidun isoäidin alkuperästä on erilaisia käsityksiä, mutta mustaa tukkaa ja kulkemisen kaipuuta on siellä täällä perillisissään putkahellu essiin.

Äidin puolen isoisä taas matkusti 1900-luvun alkuvuosina levveemmän leivän toivossa amerikkaan. Perimätiijon mukkaan ois lähettäny muutaman vuoden päästä matkarahat vaimolleen ja kahelle lapselleen tulla perästä, mutta isoäiti ei ollu halunnukkaa ennää lähtee. Oisivat saattaneet joutua vaikka Titanicciin, tai ainakin ois meijän jälkeläisten kohta ollu kokonaan toinen.

Mielenkiintosia asioita oisivat kaivaa esille, jos joku alkas...

jv
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 16, 2016, 12:33:54 ip kirjoittanut Jaakko Latvanen »

Maaliskuu 16, 2016, 14:42:16 ip
Vastaus #5

Timo Junno

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3166
  • Jäsen 5192 (toistaiseksi)
Esi-isä Junnoinen on Pulukkillaan kuuleman ( ja ikivanahojen verotustietojen mukkaan) tullu itäsuunnasta Jääsken pitäjästä joskus 1500 luvun seuvulla. Se on kuulema ollu iso mies ja seppä. mihinköhän neki ominaisuuvet on geenin kaksoiskiertteestä livonnu. Muuton meikän juuret on vahavasti täällä Pohojos-Pohojanmaalla ja taitaapi olla niin, että kö suku on vanaha niin melekeempä siihen on sotkeutunu jottain kautta kaikkia muitaki alueen vanahoja sukuja, niinku ne Suursillitki yhen esiäitin kautta. Pikkusen sukua on tullu tutkittuaki, mutta vasta oon saanu vähän seleviteltyä, että miten se tuo linia mennee suoraan isästä issään tuonne Junnoiseen asti. Joitain äitilinjojakin on tullu penkastua, mutta enempi niien tutkiminen on ollu muijen varassa ja eipä oo toisaalta tarttenukkaan kun aina on löytyny esiäitien suvuista joku iso suku, jota on jo melekohyvin kaivettukki.

Ite on tullu panneuvuttua niien Amerikkaan aikonaan menneitten kohtalloihin ja niien jäläkeläisiä etittyä. Sen verran oon saanu seleville, että kolome sinne menneitten sukuhaaraa on löytyny  ja tokumentoitu kokonaan, yks sukuhaara on jo sammunu, yhen haaran jälet katuaa jonnekki viiskytäluvulle (muuttanneet sukunimensä niin ylleiseksi, että materiaalia on liikaa tarjolla) ja yhen menneen ukon jälet katuaa jo 1900 luvun alakuun Mainen osavaltion Bangorin kaupunkiin. Meleko lauma niitä sinne meni ja kaks tuli jo 1900 alussa poiski, yks vielä kuuskytluvun alussa, vaikka jäläkeläisensä sinne jäiki.

Nuista kolomesta löytynneestä ja tokumentoijusta haarasta kahteen oon saanu yhteyvenki, Jonekssiin ja Tingereihin ja ollaan oltu siitä asti kirijeenvaihossa. Nyttenki on Tingerin kans semmonen rojekti menossa, että heti kö siellä manterreella alakaapi lumi vähetä niin paljo, että ne päässeepi varastolle, niin ne laittaapi mulle vanahoja kirieitä tutkittavaksi ja valokuvia kateltavaksi. Vähän jännä, että löytyypikö kirieistä tuttuja nimiä ja että onko kuvissa kettää tuttua. Kolmannenki haaran evustajjiin oon teheny parriin otteeseen yhteyvenottoyritystä, mutta Rantseenit ei vissiin oo kiinnostunu. Ne viiskytäluvulla tai oikiastaan viiskytäluvulle kavonneet Simonien jälet ois kyllä mukava löytää ja voipi se olla tietenki, että jonnai päivänä vielä löytyyki. Yks löytymiskonstihan se ois tuo DNA kartotus. Oon kuullu monen löytänneen justiin kavonneita kaukasia sukulaisiiaan sen avulla. Jotku on kyllä löytäny semmosiaki sukulaisia, joitei oo sukulaisiksi tiiettykkää. :) 

Sitä yhtä kavonnutta ne oli isäsä ja velijesä aikonaan kuulema käyny oikeen miehissä ettimässä siellä jossain Amerikoissa, muttei ne sitä ollu löytäny. Olivat tullu tyhyjin käsin kotia. Liekkö jottai sattunu tai liekkö ite halunnu Matti kavota.
MC Röklä – www.rokla.net ''Oisko ehkä Suomen kuuluisimpia pyöräkerhoja. Meni minne meni, niin aina joku puhuu Röklästä.''

Maaliskuu 16, 2016, 16:37:13 ip
Vastaus #6

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Jos noita omia juuriaan aikuisen oikeesti alkas selvittään, niin miten se homma etenee?  Onko siihen valmiita työkaluja olemassa, pääseekö kotikonneella jottai vanhoja kirkonkirjoja tutkimaan ja miten?  Onkos jollain tästä hommasta tietoa (ja miksei olis, onhan täällä tietoa mistä tahansa hommasta...)?
jv

Maaliskuu 16, 2016, 16:52:31 ip
Vastaus #7

Antti Törmälä

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1165
Juma. Toiset tietää sukunsa tsaarin ajoille asti ja mä en tuntenut ees omaa pappaani!
No. Sen tiedän että olisin ollut sukuni (siis sukunimeni)((kai mä tolle mutsinpuolelle yhtä paljo sukua oon)) viimeinen linkki ellei vaimo olis ottanu mun nimee. Nyt siis vaimo ja 3 lasta ovat myös Törmälöitä.

Maaliskuu 16, 2016, 17:17:02 ip
Vastaus #8

Lauri Puirola

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3857
Jos noita omia juuriaan aikuisen oikeesti alkas selvittään, niin miten se homma etenee?  Onko siihen valmiita työkaluja olemassa, pääseekö kotikonneella jottai vanhoja kirkonkirjoja tutkimaan ja miten?  Onkos jollain tästä hommasta tietoa (ja miksei olis, onhan täällä tietoa mistä tahansa hommasta...)?
jv

Nykyään se on helpompaa, digitoituja kirkonkirjoja löytyy netistä. SSHY:stä löytyy neuvoja.
Oma kantaisä on joku Paavo Ollikainen joka oli muuttanut Savosta Ruovedelle joskus 1630-1650.
Vanhojen kirkonkirjojen käsiala on mielenkiintoista, sen lukemiseen harjaantuu ajan kanssa.

L&K.

Maaliskuu 16, 2016, 19:18:15 ip
Vastaus #9

Henri Riekki

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 757
Joitakin sukulinjojani tiedän 1500-luvulla syntyneisiin asti, esim. "Reissu-Antti" Moilanen joka syntyi n.1500-luvun puolivälissä. Samoin oman sukunimeni kantajista sain vedettyä linjan Pudasjärven Riekkeihin 1600-luvulla. Isänäidin suku on melko tuntematonta, olivat paljoltaan vienankarjalaisia laukkukauppiaita, ja suuri osa sukua katosi Stalinin puhdistuksiin. Yksi sukuhaara heistä suomensi nimensä Jakovleffistä Jalavaksi. Eniten kiinnostaa suvusta sen aikakauden ihmiset, joista on jo jonkinlaisia valokuvia olemassa. Saa jo paljon eläväisemmän kuvan mitä pelkistä kirkonkirjojen merkinnöistä. Vaikka niissäkin löytyy kyllä kaikennäköistä mainintaa muinaisten henkilöiden harrastuksista; Semmoisia esi-isiä löytyy joista on kirkonkirjoissa ja rippikirjoissa seuraavia lisämainintoja: Ruotuköyhä, typerä, syytetään jumalattomasta elämästä, kuollut Oulun tuomioseurakunnassa kuppaan, syytetty haureudesta, syytetty viinanpoltosta, saanut raipparangastuksen porovarkaudesta, syytetty liiallisesta yhteydenpidosta naapuritalon leskirouvan kanssa, syytetty naapuritalon tyttären makaamisesta avioliittolupauksen nojalla ja sen jälkeen karkaamisesta, ym. ym. Ei kuitenkaan samalle esi-isälle ollut merkitty kaikkia näitä..

Vanhojen kirkonkirjojen kirjoitus on sen verran rasittavaa luettavaa että en ole itse niihin juuri perehtynyt, onneksi omaa sukua on jo paljolti ikuistettu sukukirjoihin eli joku muu on jaksanut pläräillä kirjonkirjoja

Viestejä näköjään kertynyt melko petomainen luku
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 16, 2016, 19:22:25 ip kirjoittanut Henri Riekki »

Maaliskuu 16, 2016, 21:08:37 ip
Vastaus #10

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
Jos noita omia juuriaan aikuisen oikeesti alkas selvittään, niin miten se homma etenee?  Onko siihen valmiita työkaluja olemassa, pääseekö kotikonneella jottai vanhoja kirkonkirjoja tutkimaan ja miten?  Onkos jollain tästä hommasta tietoa (ja miksei olis, onhan täällä tietoa mistä tahansa hommasta...)?
jv

Nykyään se on helpompaa, digitoituja kirkonkirjoja löytyy netistä. SSHY:stä löytyy neuvoja.
Oma kantaisä on joku Paavo Ollikainen joka oli muuttanut Savosta Ruovedelle joskus 1630-1650.
Vanhojen kirkonkirjojen käsiala on mielenkiintoista, sen lukemiseen harjaantuu ajan kanssa.

L&K.

Toisaalta aloitus on vaikeampaa, kuin "ennenmuinoin".
Henkilörekisterilaki on aikaansaanut sen, että alle 100 vuottaa uudemmat rippikirjat eivät ole enää julkisia.
Joten jos ei tunne sukuaan tuonne 1900-luvun alkuun, on tilattava seurakunnalta sukututkimus 1910-luvulle saakka.
Sitten siitä taaksepäin pääsee SHHY:n sivuilla vaikka kotona päätteen edessä istuskellessa.

FB:ssa on muutama hyvä ryhmä, josta saa nopeasti apuja vaikeisiin teksteihin ja termeihin.
Lauri, oletko jäsen  Siirtolaiset - Finnish Emigrants-ryhmässä?
Siellä on muutama aktiivinen harrastaja, jotka hakevat nopeasti ainakin "Amerikan serkkujen" tietoja.
Ja ihan kiitoskaupalla!
Venäjälle menneistäkin aina joku löytyy, minun kaukainen sukulaiseni meni joskus 1800-luvun lopulla naimisiin venäläisen sotilaan kanssa ja muutti Bakuun.  Hänestä ei ole löytynyt varmuudella mitään jälkeä.

Omat esi-isäni ovat äidin puolelta Pohjamaalla (vanhin Jaakko Ilkka) ja isäni Karjalassa. Karjalassa itse en ole päässyt varmuudella Isonvihan yli. Kuisman-suku-kirjassa on kyllä päästy Räisälä-Kirvu-linjalla 1500-luvulle saakka, mutta tuota linjaa pyritään edelleen varmistamaan käräjäpöytäkirjojen ja jopa DNA-tutkimuksen kautta.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 16, 2016, 21:11:06 ip kirjoittanut Jouko Kuisma »

Maaliskuu 16, 2016, 22:35:36 ip
Vastaus #11

Risto Nurmi

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 918
Mulla on se etu, että sukua on molemmin puolin tutkittu ahkerasti muiden toimesta. Eli olen voinut lukea valmista tietoa. Tosin on mulla aina ollut luontainen kiinnostus menneisiin sukupolviin. Istuskelin jo ala-asteikäisenä mummolan pirtissä ja pyysin juttuja vanhoista ajoista. Siinä kuulin sitten mm. aikalaiskeromuksia kieltolain ajan meiningistä.  :D. Toinen iso etu on se, että mulla on työkaveri kotoisin samoilta kyliltä ja hän on tehnyt sukutukimusta työkseen jo kohta 30 vuotta. Siltä kaverilta ei tartte kuin kysyä, muistaa ulkoa koko kylän talojen sukuhistoriat ja keskinäiset kytkökset.

Muuten, minunkin isomuorillani oli plikkana liput Amerikkaan, mutta myöhästy laivasta.  ;)
Risto Nurmi
sihteeri
VMPK ry

Maaliskuu 16, 2016, 23:08:22 ip
Vastaus #12

Timo Junno

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3166
  • Jäsen 5192 (toistaiseksi)
Jos noita omia juuriaan aikuisen oikeesti alkas selvittään, niin miten se homma etenee?  Onko siihen valmiita työkaluja olemassa, pääseekö kotikonneella jottai vanhoja kirkonkirjoja tutkimaan ja miten?  Onkos jollain tästä hommasta tietoa (ja miksei olis, onhan täällä tietoa mistä tahansa hommasta...)?
jv

Nykyään se on helpompaa, digitoituja kirkonkirjoja löytyy netistä. SSHY:stä löytyy neuvoja.
Oma kantaisä on joku Paavo Ollikainen joka oli muuttanut Savosta Ruovedelle joskus 1630-1650.
Vanhojen kirkonkirjojen käsiala on mielenkiintoista, sen lukemiseen harjaantuu ajan kanssa.

L&K.

No joo. Ekana pitas tietysti tuntea sukuaan sen verran, että pääsee vähän matkaa 1800 luvun puolelle ajassa taapäin. Jos ei tiiä niin maistraatista ja seurakunnista saa (maksua vastaan kait) tietoa. Sen jäläkeen selviääpi dikiakistoista jo aika paljon. Sillon saa alun sukupuulle ja pääsee varmistelemaan/vertaileen nimiä, syntymäaikoja, ynnä muuta asiaa, jotka estää sekottamasta kahta  vaikka lähes samannimistä.

Nuita ameriikan jäläkiä selevittelin ihan googlella, sillä saatto löytää jäläkiä Ellis Islandilta, väestönlaskentatiedoista, ww1 ja ww2 rekisteröinneistä, sanomalehistä, naimissiinmenoista, syntymistä jne. Aika hyviä on olleet myös Familysearch.org ja ancestry.com ja geni ja myheritage. Homma meni välillä vaikiaksi kun porukka oli muuttanu sukunimensä tai väestönlaskia oli kirjottanu nimet tai syntymäajat väärin tai sittenkü löyty liikaa osumia yhelle nimelle tai kun osumia ei alakanu löytyä. Ykskin porukka oli Amerikkaan mentyään saman tien muuttanu sukunimen ja sillon lapset oli rekisteröity Nyy Jookissa syntynneiksi. Tuon jälille pääsin kun löysin aikustunneen lapsen naimissiinmenotiejon ja siinä yhteyessä tuli esille anopin suomalaisten isän ja äitin nimet, vaikkaki väärin kirjotettuna. Sitten pääs tarkistaan väestönlaskentatietojen kautta että henkilöt on niitä mitä piti.

Mutta tuossa suvun selevittelyssä pittää ylleensä aina pyrkiä varmistammaan se esille tullu henkilö, sen henkilöys, mieluiten usiammalla tavalla ja usiammalta kantilta. Välillä joutuupi tekemään lookisia päätelmiä, että pääsee etteenpäin ja jotta pääsee varmistamaan taaksepäin.

Ja Kanada on huono paikka tutkia. Ei löyvy maallikkotutkijalle oikeen yhtään mittään.
MC Röklä – www.rokla.net ''Oisko ehkä Suomen kuuluisimpia pyöräkerhoja. Meni minne meni, niin aina joku puhuu Röklästä.''

Maaliskuu 16, 2016, 23:43:09 ip
Vastaus #13

Tapsa Leskinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2375
Ensimmäinen löydetty raapustus kirjoista: Savosta - Johan Leskinen s.1541 Juva Leskelä, puoliso tuntematon. Siitä on suku kituuttanut tähän päivään.