Olen tuon Timon isä, siis sillä Pantherilla aikoinaan muutaman kerran otsan ja polvet ruvelle ajanut, ja nyt siis mopoveteraani ilman mopoa.
Nuo mopothan olivat paljon muuta kuin ajokit nykyaikana. Isä sen osti tosi tarpeeseen, kun oli tahkonnut 8 kilometrin työmatkaa polkupyörällä pakkasessa jo vuosikausia. Mopo oli muistini mukaan ollut palkintona pääsylipun lunastaneiden kesken Salpausselän kisoissa keväällä 1959, mutta jäänyt lunastamatta. Se siirtyi kesällä myyntiin johonkin Lahden urheiluliikkeistä, josta isä sen sitten sai "halvalla". Siis investointihan oli valtava betonityömiehelle. Olin silloin 10 v, mutta muistan kyllä tapauksen olleen merkittävä.
Sitten vuonna 1965 isä osti ensimmäisen auton, punaisen Simca tonnin. Joita sitten tuli perheeseen isälle, minulle ja veljelleni useita kappaleita vuosien varrella. Tuolloin sitten minä sain mopon käyttööni. Timo viittasi siihen, että tuo Panther herätti hieman alemmuudentunteita, mutta suurin syyhän oli tuo niittokoneen penkki, kun muilla oli jo sporttiset pitkät satulat. Siitä tuli kuitteja koko ajan. Ja toinen asia on oikeastaan teille Panther-asiantuntijoille myös kysymyksen arvoinen. Minun muistini mukaan meidän mopossa oli 1,25 hvn Sachs, ei siis 1,5! Se oli aivan kauheaa, Kun kaikilla oli tehokkaampi 1,5 hvn Puch tai Sachs! En kyllä mainostanut sitä hirveästi. Voisiko muistikuva pitää paikkansa?
Velipoika, joka oli 7 vuotta nuorempi, (kuvassakin, kissan nimi oli Kirre), peri sitten mopon ja ajoi siihen lisää kilometrejä. Kunnes myi sen kaverilleen muutamalla kymmenellä markalla! Sitä on sitten kaduttu porukalla vuosikymmeniä. Olisihan se aika jännää, jos jostain tällainen siniharmaa Panther löytyisi. Ja Simca tonniakin on niin ikävä.