VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Vanhat moottoripyörät => Aiheen aloitti: BENGT HIKO HAIKOLA - Heinäkuu 23, 2012, 19:17:41 ip
-
HARMAATUONTIA 25 VUOTTA.
Tuli mieleen siita Kaartisen Matin kirjoituksesta kun han mainitsi CB500, pitkia takuita ja 600 kyykkypyora (joka taisi olla CBR600) etta kaikki nama olivat seurausta harmaantuonnista..
Mina aloitin kai harmaantuonnin vuonna 1987. Uskon etta olin ensimmainen joka toi uusia moottoripyoria hieman isommissa erissa Suomeen. Alku ei todellakaan ollut mitaan ruusuilla tanssimista vaan kaukana siita. Ehka olisi hyvaa ihmiselle kertoa niista vaikeuksista joita koin alkuaikoina ja oikeastaan koko ajan kun jaksoin niita tuoda.
Siihen aikaan ei ollut internettia mista voisi katsoa mitka ovat tarvittavat asiapaperit rekisteröintiin. Ei voinut katsoa iinternetista paljonko menee tullia. Ei voinut menna AKE:lle tai tyyppikatsatustoimistoon kysymaan neuvoja. Harmaatuonti oli kriminelli teko ja sen sain maistaa itse.
En oikein enaa muista miksi aloitin harmaantuonnin mutta yritetaan muistaa:
1. Yksi tarkea syy oli maahantuojien suhtautuminen jalleenmyyjiin. Jalleenmyyjat olivat ”orjia” ja piti pysya sellaisinaan. Piti tehda ennakkotilauksia tietamatta mika menee kaupaksi. Jos kauppa kavi hyvin niin maahantuojat olivat jo unohtaneet ”ennakko tilaukset” ja myyneet sinne mista sai parhaimman hinnan. Jos kauppa ei kaynyt hyvin niin silloin ennakot toimitettiin vaikka tiedettiin etta pyorat jaa seisomaan jalleenmyyjalla. Maahantuonti oli myos pankkitoimintaa. Eraantyneet laskut juoksivat 16% korolla. Sen takia moni kauppias lopetti mp-kaupan heti juhannuksen jalkeen ja yritti vain vakisin myyda kaytetyt pyorat pois jotta saisi laskut maksettu. Tamahan oli tyhmaa koska kyllahan kysyntaa oli koko kesan jos keli oli suotuisa. Ala oli maahantuojatasolla kartellin kontroloima oligopooli eli jalleenmyyjaan pain ja kuluttajaan pain monopooli. Hinnat alennuksineen mallivalikoima. takuuajan pituudet, mediat etc. sovittiin mahantuojat ry:n kabinetissa. Viim einen pisara minulle oli kun Maahantuojat Ry lahetti kauppiaille Jussi Telen nimissa kirjeen missa luki musta valkoisella etta ”olemme maahantuojat Ry:ssa paattaneet etta alennukset ovat tasta lahtien seuraavat….” Sellaisesta tekstista olisi silloin jo Suomessa saanut vankilatuomion jos joku olisi sita tutkinut, mutta viralliset maahantuojat olivat ”pyhia lehmia” joihin ei voinut koskea. Totuushan on se etta jos oltaisiin USA:ssa niin silloin Jussi Tele, Alexander Sorrento, Silanderin Arska, Marcus Totterman ja Henrik Budich olisivat istuneeet markkinatalouden sotkemisesta pitkia tuomioita. Suureksi ilokseni luin taman vuoden toukokuussa Korkeimman Hallinto oikeuden paatos autovaraosa maahantuojien kartellijutussa vuodesta 2004 missa tuomittiin useita maahantuojia tuntuviin korvauksiin, kaikki paitsi Arwidsson jonka antoi ilmi kartellin ja paasi silla ilman sakkoa. Nain ne ajat muuttuvat mutta hitaasti…Silloin kun sain taman kirjeen otin yhteen Jussi Telen kanssa mutta hanhan ei ymmartanyt koko asiasta mitaan. Ilmoitin kantani myoskin Stefan Brandtille, Sam Niemiselle ja Maahantuojat Ry:n juristille Olsonille seka Asianajaja Tom Brandtille. Steffi ja Sam ymmarsivat asian ja Tom Brandt otti asian ihan tosissaan ja lupasi puuttua/puhua asiasta. Taman jalkeen yhta torkeita kirjeita ei enaa tullut.
Silloin kai paatin etta nyt mina rupean maahantuojaksi itse. Pistetaan luun maahantuojien kurkuun ja naytetaan heille mita kilpailu on.
2. Olin tietysti selvilla etta keskieuroopassa harmaatuonti kukoisti. Saksassa oli lahes 50% pyorista harmaantuntia ja pakkohan Suomenkin oli pikkuhiljaa muututtava kainsainvaliseksi. Ei me kauan enaa voida elaa Tsaarin aikaa ja suojeluksessa.
3. Tietysti mina ajattelin omaa itseanikin. Hinnoittelussa oli selvaa kartellin makua ja kyllahan mina tiesin mita pyora tulee Suomeen tutuna maksamaan kaikkineen tulleineen. Siina oli selvaa saumaa minulle vetaa hieman valista ainakin vahan aikaa. Tiesin kyllakin etta maahantuojat joutuvat vastaamaan haasteeseen ja loppupelissa heilla on yleensa halvempi hinta tehtaalla kuin mina kansainvalisilla harmaantuonti markkinoilla. Mutta ylimenokausi toisi minullekin vahan fyffea.
4. Yksi asia mika minua myoskin harmitti oli maahantuojien niukka suhtautuminen malleihin joihin he eivat itse uskoneet. Jos puhutaan Hondasta niin Alexander Sorrento ei halunnut tuoda Honda CBR600 kun se tuli markkinoille. Hanen mielesta se oli vaarassa veroluokassa ja nain liian kallis. Mina toin niita 3 kpl ja sitten se oli yhtakkia Brandtin valikoimassa myos ja tana paivana kai eras eniten myyty Honda malli Suomessa. Honda CB500 Twinikin ei kelvannuit Brandtille ennen kuin mina toin niita. Seuraavan vuonna se olikin heidan valikoimassa vaikka mikaan menestysmallihan siita ei tullut. Tama malli keskustelu voi jatkaa pitempaankin mutta saastetaan se viela myohaisemmaksi.
5. Takuu oli toinen asia joka tiesin tulee muuttumaan. Olin kyllakin lukenut jotain paatoksia missa yleensa Veho oli maaratty hoitamaan myos takuu asiat ajoneuvoille jotka rivat olleet heidan maahantuomia, yleensa muuttoautoja. Muistin myos kun opiskelin Kauppalakia niin meidan Proffa kertoi etta ”muistakaa etta takuukortin allekirjoittaminen on vain takuun rajoittaminen. Valmistusvikojen suhteen on elinikainen takuu. Tama Proffa meni Hankenista sitten KO:n tuomariksi. Lisaklsi tiesin etta eihan moottoripyorissa enaa mitaan varsinaisia vikoja ollut. Maahantuojatkin olivat sen huomanneet ja lisasivat takuuajan mutta edellytti etta kalliit huollot pita tehda ”valtuutetulla huoltoliikkeessa” eli pitka takuu aika oli ylikalliiden huoltojen pakkomyyntia. Muistan ikuisesti mita Brandtin ”Ratisen Tane” asian ilmaisi: ”Monkeyn takuuhuoltoja on v-meista tehda kun asiakas on lasna. Mopohan on niin pieni etta eihan sen ympari kavelemalla pysty tappamaan sita aikaa johon huoltoon pitaa menna siihen ohjehintaan nahden”
Sitten oli se suuri kompastus kivi eli katsastus ja rekisterointi. Minullahan oli ennestaan hieman tulehtuneet suhteen sinne katsastus konttoriin pain joten en voinut odotta auttavaa katta siita suunnasta. Niista vanhoista ongelmista olen joskus 6 vuotta sitten kirjoittanut Moto Org palstalla kun joltain oli viety kilvet putken takia.Jos joku haluaa tietaa niista niin lukekaa seuraava threadi: (en osannut pista se threadin osoite tanne joten kopsasin jutun ja se tulee tassa alhaalla)
Juttu jatkuu sitten osalla 2 joka kasittelee niita ongelmia joita oli katsastus viranomaisten ja maahantuojien kanssa harmaatuonnin alkuaikoina.
MOTO ORG JUTTU
HIKO
Liittyi Jul 2007
CHONBURI THAILAND
Uutena kayttajana talla Internet palstalla mutta kuitenkin mp-kokemusta omaavana en voi olla muistamatta erasta tilannetta 34 vuotta sitten. Eli vuosi taisis olla 1973, alla oli Tuutti ja 4-1 putket (taisi olla itse tehdyt tehoputket) ja menossa ilta ajelulle Hietsun kautta Seurasaarentielle j.n.e.
Matka tyssasi jo Hietsuun jossa jatksimyyja ohjasi tien sivuun. Hietsun mutkat oli ajettu kuulema liian kovaa (nakohavainto) ja kipinat olivat lentaneet pyorasta mutkassa (nakohavainto). Ottaessaan pyoran lahempaan syyniin jatksimyyja kertoi minulle etta pakoputkia ei saa vaihda joten BMW:n tyokalut esiin ja kilpi irti. Ennenkuin paastivat kotiin niin sellainen paivasakkomuistutuslappu kouraan ylinopeudesta ja putkien vaihdosta.
Vitutti niin saatanasti ja rupesin selvittaa asioita ja huomasin etta laissa ei lukenutkaan etta putkia ei saa vaihtaa vaan luki etta saa vaihtaa jos aanet eivat ylita 84 decibelin rajaa...
Eli ei muuta kun valitin sakosta ja villa pakoputkeen ja katsastukseen, taisi olla viela Hernesaaressa silloin. Siihen aikaan katsastusmiehet eivat olleet kayneet asiakaspalvelu kursseja tosin kuin nykyaan ja muistaakseni minua oli vastassa Laanikatsastusmies Savolainen (tittelia ja nimea voin muistaa vaarin) Han jatti esittelematta itseensa, han ei kayttanyt Liikenneministerion maarama paahinetta eika han myoskaan nayttanyt virkamerkinsa. Palvelu oli muutenkin tylya tyyliin "minka vitun takia raahat pyorasi tanne sellaisella putkella"
No takaisin piirustuspoydalle ja valitus Katsastusmiesten toimista (toi virkamerkin tai paahineen puutetta) ja olemattomien pykalien noudattamisesta. Valitus taisi menna seka liikenneministerioon etta Uudenmaan Laanihallitukseen.
Meni viikko ja takaisin katsastuskonttorille. Nuhteet oli mennyt perille. Muutoksia palvelussa oli vain se etta kaikilla katsastusmiehet pistivat myssyn paahan kuin nakivat minut ja vastahakoisesti suostuvat katsastamaan mun pyorani 4-1 putkella jossa ei kuulunut mitaan aanta kiitos pakoputkeen tyonnetyista villoista. Selvisi myoskin etta heilla ei ollut mittauslaitetta vaan heilla oli vain lainassa sellaista silloin kuin "Suurilla Moottoripyorien Maahantuojilla" oli aanenmittauksia tyypityksia varten, joten korvenkuulolla meni tama mittaus. Muistaakseni jouduin viela toimittamaan piirustukset "aanenvaimentimeni" toimintatavoista ja nama tiedot kirjoitettiin rekisteriotteeseeni.
Pyora taas liikenteeseen
Siita paivasta lahtien mun laheiset ja lampimat suhteet katsastusviranomaisiin eli nykyiseen AKE:en ovat peraisin.
Tuli syksy ja kutsu karajaoikeuteen koska olin vastustanut sakon. Keskityn oikeudenkayntiin vahintaan yhta suurella tarmolla kuin Cycle Worldin Granlundit omiinsa ja jopa niin suurella tarmolla etta mun erittain lupavasti alkaneet opiskelut Tekussa jai vahemman huomiolle. Istuin illat pitkin lakikirjaa ja ajoneuvoasetuksia opiskellen ja napayttelin mutsin Remington kirjoituskoneella pitkia vastinetta suuremmalla innolla mutta samalla tekniikalla kuin poliisi siihen aikaan kirjoitti kuulustelu poytakirjoja (kaksi sormi mentelmalla).
Sitten tuli se paiva jolloin marssin Oikeuteen (olisikohan ollut Sofiankadulla Senaattitoria vastapaata). Oli piirustuksia missa vaiheessa Tuutista lentaa kipinoita, katsastuskonttorin antama todistus aanista ja jonkun asiantuntijan lausuntoa siita miten kovaa tai hiljaa pystyy Hietsun mutkaa ajamaan ja tuli tietysti tyrmaysvoitto
Eniten lammitti sen etta Tuomari suositteli Lakimiehen uraa mulle.
Eli noin 34 Vuotta sitten. Ei ole paljon muuttunut....
HIKO
Ps En jatkanut mun insinooriuraani vaan paatin lahtea maailmaa kiertamaan moottoripyoralla. Samalla matkalla taidan olla vielakin
-
Osa 2 Harmatuonnista.
No joo, sitten alkoivat ongelmat.
Minulla oli kuningasajatus etta voisin kayttaa n.k. virallisten maahantuojien tyyppikatsastus todistukset rekisteroittaessa harmaantuodut pyorat. Miksi:
1. Tyyppikatsastustodistushan ei ollut kenenkään omaisuutta vaan julkinen asiakirja. Julkisen asiakirjan kuka tahansa voi vaatia kopio itselleen. Kopioillahan sitten n.k. viralliset maahantuojat rekisteröivät uudet ajoneuvot.
2. Tyyppikatsastustodistuksessa oli kohta jossa luki etta ”vakuutamme etta rekisteroittava ajoneuvo vastaa tyypitettya ajoneuvo” Jossain muistaakseni luki etta maahantuoja kuuluu taman allekirjoittamaan, mutta minahan olin maahantuoja, eli mina allekirjoitan.
3. Nainhan se oli teoriassa. Minahan menin sitten Hakunilaan vaatimaan tyyppikatsatustoimistolta valokopioita kaikkista pyorista joita ajoin mahdollisesti maahantuoda. Vastaus oli tyly, ei taalta mitaan kopioita saa…Tyyppikatsastustoimistolla olivat samat kaverit toissa joiden kanssa minulla oli aikaisemmin ollut pienia yhteenottoja. Soitto Liikenneministerioon ja sielta vastaus etta julkisesta asiakirjasta saa kopiointikustannuksia korvaamalla valokopion. Takaisin Hakunilaan ja nyt he suostuivat antamaan minulle tyyppikatsastus mapit mista mina saisin itse kynalla ”kopioida” tarvittavata tiedot. Vapaata poytaa ei löytynyt mutta minulle tuotiin matala pallin jossa sain istua ja toinen palli minka paalle sain pitaa mappia. Vapaita kynia ei ollut mutta onneksi minulla oli sellainen omasta takaa. Siella istuin jonkusen tunnin kunnes selka rupesi sarkemaan. Totuushan oli etta tama oli silkkaa vittuilua ja ”koyhat kyyhkyyn” mentaliteettia joten lahdin taas sielta pois. Uusi soitto Liikenneministerioon ja taas tieto etta kopion on annettava pyydattaessa. Seuraavana paivana takaisin Hakunilaan ja nyt luvattiin antaa kopiota mutta juuri tanaan ei ollut ollut vapaata kopiokonetta. Takaisin firmaan ja kopiokone kyytiin ja Hakunilaan takaisin mutta nyt ei loytynyt vapaata stopselin paikkaa. No Brandtihan oli lahella joten sinne ja lainaksi generaattori ja nyt sitten Hakunila herasi, joo juuri nyt on vapautunut kopiokone ja sitten ruvettiin kopioimaan. Mita ilmeisemmin he eivat tieneet mihin tarkoitukseen mina niita tyyppikatsastustodistuksia tarvitsin.
4. Ihan samoihin aikoihin Saksalainen Motorad Dresel niminen firma tarjosi minulle uusia Suzuki VS750 Intruudereita ja Suzuki LS650 Savageja tosi sopivaan hintaan. Tilasin muistaakseni 15 Intruudereita jua 10 Savageita kaikki tummanpunaisia. Myöhemmin jäljitin pyörien ”reittiä” Alun perin ne olivat menossa Australiaan mista ne olivat kulkeneet Norjaan Kellogs AS:lle joka oli virallinen maahantuoja Norjassa ja Bensowin omistama yhtio!!! Sielta Dieter Konemann Zweirad Technics oli ostaneet ne ja myynyt osan Dreselille mista ne kulkivat Suomeen. Tutkimattomat ovat herran tiet…
5. No mina moin kai puolet pyorista heti, Intruuderit hintaan 39.900 mummon markkaa kun virallinen Bensowin hinta oli 49.900 ( ehka molemmissa hinnoissa 10.000 virhe ylospain) Savaget olivat myos jotain 6.000 halvemmat meilla kun Bensowilla. Kavin rekisteroimassa pyorat Sturenkadulla ja sain kilvet ja valiaikaisen rekisteriotteen ja kaikki olivat tyytyvaisia, PAITSI BENSOW JA SILANDERIN ARSKA JA NYHOLMIN HARRI. Tietysti siihen aikaan Helsinkiin ilmestyneet runsaslukuinen maara uusia Suzukeja nakyi liikenteessä. Taisivat asiakkaanikin kayda Bensowilla v….massa tunnelman piristämiseksi. Bensow vastasi primitiivi reaktiolla. Rikosilmoitus Vantaan poliisille ja klirjelma Liikenneministerioon. Taisi Iltasanomiin loopeihin tulla iso otsikko etta ”Pratkakauppias huijasi kymmenia asiakkaita” ja lehdessa luki etta naita pyoria ei ikinaa saa rekisteriin. Liikenneministeriökin herasi maahantuojien painostuksesta ja lahetti kirjeen paatoksesta mita oli tehty sen jälkeen kun mina jo olin jo rekisteröinyt pyorat. Paatoksessa todettiin etta tyyppikatsastus toditusta ei saanut kayttaa kun n.k. virallinen maahantuoja. Onneksi kaikki asiakkaat olivat minun puolella (rahaa ratkaisee) ja mina vakuuttelin etta kylla asiat jarjestyy, vaikka totuus oli etta enhan mina tiennyt miten…
6. No Korppu ja mina jouduimme molemmat Poliisin kuulusteluihin ja muutaman kuulustelun jalkeen Poliisikin rupesi olla ”meidan puolella”. Poliisin nimi oli Antero Jokinen ja meista tuli tosi hyvat ystavat. Han aina soitti kun oli joku moottoripyora asia ja vastaavasti mina aina soitin kun tarvitsin poliisin apua. Han siirtyi myohemmin Roban poliisi aseman pomoksi ja se oli meidan lahin poliisiasema ja mehan joduttiin siella useinkin kaymaan kun meilla oli aikamoinen moottorpyora kanta meidan nimissa (osamaksulla myydyt) ja niilla vahan ajettiin kolareita tai humalassa etc. Vuoden jalkeen koko juttu kuivui kasaan ja Antero Jokinen palautti rikosilmoituksen aiheettomana.
7. Mutta se meidan varsinainen ongelmahan ei poistunut. Asiakkaiden pyorat piti saada lopulliseen rekisteriin ennen kuin se valiaikainen reksiterointi loppui. Sitten sain nero ajatuksen. Ahvenanmaata ei sido Liikenneministeriön paatokset koska siella tekee maakuntahalitus vastaavat paatokset ja niita ei oltu tehty.
8. Ei sitten muuta kun lentokoneella Ahvenanmaalle, ostin Alandstidningen ja katsoin ”Stugor for Uthyrning” ja vuokrasin vuodeksi jossain Pohjois Ahvenanmaalla mokin vuodeksi. Itse en koskaan käynytkään siellä, Korppu taisi olla siellä viikon perheensä kanssa. Sitten kun vuokrasopimus oli tehty niin ”Besiktningskontoret:iin” ja siella rekisteröin kaikki Suzukit minun nimella ja minun uudella Ahvenanmaan ositteella. Ahvenanmaalla oli jo silloin ”on-line” rekisteröinti eli seka kilvet etta lopullinen rekisteriote sai heti. Illaksi takaisin Stadiin ja paasin kertomaan onnellisille asiakkaille etta nyt pääsette ajamaan kuukauden ”Alannin kilvilla”, kaydaan sitten rekisteroimassa ja katsastamassa ne Helsingissa sen kuukauden aikana jolloin saatte lopulliset kilvet. Enaa ei maahantuojat, tyyppikatsastustoimisto tai liikenneministeriö voinut mitaan koska Ahvenamaalla Pyorat olivat lopullisesti rekisteroity ja ahvenamaan pyorat piti vakisin saada Manner Suomeen rekisteriin. Mina olin voittanut taman tappelun. Nyholmin Harri kertoi minulle myöhemmin etta kyllä heita vi;;;tti kun naskivat Helsingin liikenteessa nama ”Aalantti pyorat”.
9. Kyllahan tama juttu pisti rattaat pyorimaan viranomaisilla ja muutenkin Eurooppa ”pukkasi paalle”. Ei kestänyt kauan kun tuli uudet saannopt, vastavaisuustodistukset ja maahantuontikatsastus harmaantuoduille pyörille ja silla radalla hommat kai nyt vieläkin pyörii.
Juttu jatkuu osassa 3. Siina lisaa tappeluita viranomaisten ja maahantuojien kanssa mutta pienemmissa mittakaavassa.
MP-Terveisin HIKO
-
Kansa vaatii lisää !
-
OSA 3.
No harmaatuonti jatkui. Tulihan minulle jotain kirjeitä sielta Maahantuojat Ry:stä jossa kerrottiin etta sellainen jälleenmyyjä joka harrastaa harmaatuontia ei voi olla yhdenkaan Maahantuojat Ry:n jäsenen jälleenmyyjä. Ihan samaa minulle kerroin niille. Olihan mina jossain vaiheessa Brandtillakin ”puhuttelussa” ehka ei niin paljon Brandtin takia vaan Maahantuojat Ry:n (Bensowin) painostuksesta ja Brandt oli kai ainoa maahantuoja joka voi minua painostaa. Kerroin etta minahan allekirjoitan minkan paperin tahansa painostuksesta mutta ei niillä ole juridista sitovaisuutta johtuen olosuhteista jossa jouduin niita allekirjoittamaan seka paperin lainvastainen sisalto. Kyllahan seka Steffi etta Tomppa ymmärsivät asian. Muistaakseni jouduin jonkun ympäripyöreän lupauksen allekirjoittamaan ja menin takaisin firmaani tilaamaan lisaa pyoria...Kyllahan se oli suuri nautinto kun niita sai kiusata.
Sumeko Oy:n Tele:n kanssa tuli myos paljon juteltu puhelimessa aiheesta ja Jussi Tele oli Jussi Tele…”katos katos soita minulle aina ennen kuin tilaat ulkomailta jonkun Kawasakin niin mina katson Sinulle oikein sopivan hinnan” ja niin kavikin. Ostin Kawoja Sumekolta halvemmalla kuin ulkomailta tuotuna ja toin hyvin vahan Kawoja ulkomailta. Kilpailuttaminen pelasi!!!!
Julkisesti maahantuojat yrittivät vahennella tata harmaatuontia, oli kuulemma niin vahaista, mutta totuus oli kai etta he olivat huolissaan, ohjehinnat tulivat reippaasti alas ja harmaatuonnista puhuttiin kuluttajien kesken.
Kyllahan maahantuojat yrittivät iskea takaisin. Yksi asia oli takuuasiat. Siitahan he tekivat ison numeron, pidensivat omia takuuaikoja ja kieltatyivat hoitamasta harmaatuotujen pyorien takuuasiat. Kuitenkin m.m. Arwidsson lahettivat kirjeen meidankin asiakkaille kun tehtaalta oli tullut joku ”recall käsky” jostain mallista ja he hoitivat asian esimerkillisesti. Samoin oli Brandtilla kun johonkin malleihin piti vaihtaa joku ”tasapaino rele” (jotta pyora sammuu kun se on kyljellä) Brandtin Björklundin Uffe hoiti asian varmaan tehtaan käskyjen mukaisesti. Meidän Saksalaisilta toimittajiltakin tuli ilmaiseksi aina vaihdettavat osat vaikka työn jouduimme itse maksaa. Toisaalta ei tarvinnut tayttaa monimutkaisia takuuanomuksiakaan. Loppujen lopuksi aika vahan naita takuuasioita ollut, pyorat olivat jo silloin aika idioottivarmoja.
Varaosapalvelusta maahantuojat yrittivät myöskin tehdä ”numeroa” ”Meidän kautta ei saa varaosia harmaatuonti pyöriin. No ensinnäkin ei varaosien myynti maahantuojilla mitaan hyvantekevaisyytakaan ollut. Silkkaa businestahan se oli. Ja varaosat olivat ihan samassa paikassa Hollannissa, Belgiassa tai Saksassa missa heidän ”omien” pyörien varaosat olivat ja samoissa kuljetuksissahan ne kulkivat. Kyllä ne vain möivät varaosia ihan mihin pyoraan tahansa ja samoilla kertoimilla hinnatkin laskettiin. Usein varaosamyyjät soittivat meille ja kysyi tarkempia mallitietoja. Jos malli ei ollut normaalimyynnissä Euroopassa niin tilaus meni heidän kautta Japaniin. Ja jos oli ongelmia niin tilattiinhan mekin niita varaosia seka Euroopasta etta Japanista jos oli tarvetta. Ei varaosien suhteen mitaan ongelmia ollut.
Huollostakin yritettiin tehdä numeroa mutta kylla seka maahantuojat etta niitten jälleenmyyjät huolsivat harmaatuodut pyorat samalla tavalla kuin muutkin, rahaa vastaan…
Sitten oli naita ”keppeja rattaisiin juttuja” koko ajan usein yhteistyossa AKE:n kanssa. Me maahantuonti katsastettiin (kun se saanto sitten astui voimaan) pyorat Itavaylan Katsastusasemalla. Siella meilla oli montakin asiakasta ja kaveria toissa. Sen takia me yritettiin aina olla ”juksaamatta” heita jotta heille ei tulisi ongelmia. Jos oli tarvetta ”juksata” niin mentiin johonkin toiseen asemaan minne ei ollut suhteita. Lisaksi levisivät aina huhut nopeasti kun jollain asemalla ei vaadittu sita ja sita paperia ja akkia sinne hoitamaan jonkun vaikean rekisteröinnin siella. Itavaylan katsastusasemalle suoritettiin vahan valiin AKE:n (lue tyyppikatsastustoimiston) toimesta ratsioita jossa tutkittiin meidän katsastuksien asiapaperit. Miksikohan aina Itavaylan katsastuskonttori ratsattiin?!?! No joka tapauksessa yhdessäkään meidän pyorissa ei löytynyt moitteita ja noita ratsioita oli monta. Tietystihan naita ratsiat eivät edesauttaneet meidan toimintaa ja niitten ratsioiden alta niin oli usein maahantuontikatsastus vahan ”jaassa”.
Yhdessä vaiheessa tuotiin Uusia Harrikoita maahan, taisi olla se Harleymanin aikaa. Pyoria tuotiin, ei halvemman hinnan takia vaan saatavuuden takia. Harleyman ei kai oikein pitänyt mitaan varastoa ja kysyntaa oli. Muistaakseni tuotiin vajaa 10 uutta Harrikkaa. Ostin pyorat ”Harleyimporten” firmasta Tukholmasta joka oli hieman kriminelli Bjorks Motorin jalkeen Harley Davidssonin uusi maahantuoja Ruotsissa. Minulla oli tuttuja kavereita siella toissa. Virallisesti he kai möivät minulle niita pyoria yhteen Ruotsalaiseen firmaan josta ne kulkivat papereiden mukaan meille. Pyorat tulivat kyllakin ihan suoraan maahantuojilta meille laatikossa. Olin tarkistanut etukateen etta Ruotsin maahantuojan paperit piti kelvata Suomessa. No sitten kun pyorat tulivat ja yritettiin katsastaa niin sitten ei kaynytkaan. Onneksi meilla oli Lottasen Vesa (se kaveri kenen kanssa kiersin maapallon motskarilla) jolla oli seta? tai muu sukulainen (Moll taisi nimi olla) yli insinöörinä Liikenne ministeriossa ja han kirjoitti sitten jonkun paperin pyorakohtaisesti joka kai vastasi ”vastavaisuustodistuksen” ja pyorat saatiin kilpiin. Tosin olihan se aika hankalaa aina vaivata hanta kun tuli Harikka maahan. Mutta kiusahan se pienikin on…
Toinen kompastuskivi meille oli Jenkeista tuodut pyorat. Yleensahan me tuotiin ne Saksan kautta ja silloin joku TUF:n toimisto kirjoitti ehka hieman pykalia venyttaen aanista ja saasteista todistuksen. Totuushan oli etta jos pyora oli hyvaksytty California saantojen mukaisesti niin siina on vahemman aanta ja puhtaimmat pakokaasut kuin vastaavassa Eurooppa pyorassa. Mutta mittausmenetelmä oli hieman erilainen joten niita ei voinut verrata suoraan toisiinsa ja tyyppikatsastustoimisto halusi aina valilla etta pyorat piti viedä VTT:lle mitattavaksi ja se oli kallista…
Siella Kalevankadulla missa yksi meidan firmamme silloin sijaitsi, oli vastapaata Helsingin Suomalainen TEKU joka rakensi kaiken maailman autoja oppilastyönä. He kavivat usein liikkeessämme ostamassa kaiken maail;man osia heidan projekteihin. Heillahanoli myos iso jarrupenkki ja mittauslaitteet. Opettajat ja oppilaat kavivat usein tyon jalkeen meidan korttelikapakassa ja siina kerran juttelin pitkaan yhden opettajan kanssa joka tunsi/oli ollut mukana jossain saaste/aani testissa missa mitattiin Jenkkipelien ja Eurooppa pelien mittuatuloksia. Han tunsi jonkun VTT:n tutkija joka oli ollut mukana ja aiheesta kirjoittanut jotain. Silta tutkijalta sain ehkä hieman ympäripyöreän todistuksen missa todettiin etta ”mita todennakoisin” niin Californian lainsäädännön mukaan hyväksytty ajoneuvo lapaisee myos Euroopan Yhteisön lainsäädännön pakokaasujen ja äänten suhteen. Silla todistuksella sain eran Honda CBR1000 jenkkimalli pyoria rekisteriin. Pyora kulki muuten nimella Hurricane ei CBR1000. Sen jalkeen minulla ei koskaan enaa ollut ongelmia Jenkkipelien kanssa. Kiitos AKE joustavuudesta!!!!
Joskus 1990 luvun loppupuolelle ilmeni uusi ongelma. Saannot muuttuivat siten etta ajoneuvon runkonumero piti olla 17 numeroinen EU:n Winkoodi. Sen jalkeen AKE:n tietokoneet hylkkasivat lyhyemmät numerot. Sinansa saannot olivat selviä, toisaalta taas mita silla on valia jos pyorassa on 12 numeroinen runkonumero tai 17 numeroinen….
Mutta saannot ovat saantoja. Sen jalkeen piti aina varmistaa etta runko numero oli pitka malli. Vastavaisuuspaperissakin piti olla runkonumeron pikku e:n tai iso E:n hyvaksymis numero mutta sehän oli yleensä ”järjestely” kysymys mutta kun se pirun tietokone hylkkasi pyoran ennen kuin katsastus oli alkanut. Euroopassa oli ainoa maa missa oli vielä lyhyt numero Sveitsi joten sielta tulleet pyorat ei saanut enaa rekisteriin. Meille tuli pieni ongelma kun olimme tuoneet muutaman uuden Ducati 600 Monsterin lyhyellä numerolla. Asiaa kuitenkin ratkaistiin silla etta sain Ducati tehtaalta luvan lyoda uusi pitka numeron runkoon ja sitten ne meni lapi. Sinansa en usko etta siihen olisi minun stanssi numerolla saanut pikku e;n ja Iso E:n hyväksymisnumeroa.
Mutta olihan meilla ilon aiheitakin. Toimme Suomeen pirun hyvän näköisiä Honda X4:a. Nehän eivät olleet Eu-malleja mutta Dieter Konemann oli niita itse Saksaan tyyppittanyt. En tieda milla paperein han sen oli hoitanut mutta me saattiin TUF:lta tarvittavat asiapaperit rekisterointia varten. Muistan etta TUF pyysi minua kaymaan AKE:lla ja tarkistamaan jonkun toisen Honda mallin jarrujen hyväksymisnumeron koska siina oli kuulemma samat jarrut… Brandtin Alexander Sorrento oli kiukkuinen kun han ei voinut tuoda samaa mallia Suomeen. Kuitenkin han sitten toi CB1300 jossa oli sama kone mutta eri ulkonako. Tosin olin minakin ennen Brandtia tuonut niita kaksi kappaletta Suomeen. Nopeet syovat hittaat!!!! Toinen ilonaihe oli Honda CB50 Dream, todellinen kilpapyoramallinen kevari helmi. Niita toin Suomeen. Niissä oli probleemana jarrut jotka eivät olleet hyväksyttyjä (mutta kylläkin toimivat). Siihenkin hain TUF:lle Suomen AKE:lta jonkun mallin hyväksymisnumero jonka mukaan TUF kirjoitti tarvittavan todistuksen. Sinansa ihan naurettava asia koska Jarruhan toimii. Alexander Sorrentokin innostui sitten pyorasta ja toi niita kai 10 kpl mutta han ei saanut niita rekisteriin, joskus niinkin pain.
Tassa varmaan paisti lapi sen etta eihan ne Saksassakaan niin ”nuukia” ollut niitten pykälien kanssa. Kuitenkin AKE:n rahkeet eivät riittäneet TUF:n moittimiseen. Mutta totuus oli se etta Saksassa oli montakin TUF:n konttoria jotka venyivät hyvinkin pitkälle saantojen tuikkimisessa, korvausta vastaan…
Kai se nykyaan on vieläkin ongelmana etta koska kaiken maailman kiinalaiset kopio tehtaat kirjoittavat tarvittavat todistukset tyyppikatsastusta varten ja maailma on pullollaan mita epämääräisiä ”tutkimus laitoksia” jotka testaavat haluttuine tuloksineen niin AKE:han ei voi mitaan. Siksi koko tyypitystoiminta Suomessa voi lopettaakin ja pojat eläkkeelle. Mitaan hyvääkään he eivat ole saaneet aikaan.
Jos akkia yritän muistaa niin heidan kaskysta hitsattiin Brandtilla Honda CB350:iin kaiken maailman metallipaloja emaputkeen ohjauslukon suojaamiseksi. Emäputken laakerirasva valui kuumudessa pois, hitsauskipinat lensivat kromille, mustaa miranoolia emaputkeen ja T–kappaleeseen ,kun vanha vari oli kuumudessa vahan sulannut ja pyora baanalle. Kauankohan kesti ne emaputken laakerit sitten. Foniakilpejakin olen Brandtilla laittanut kiinni, porakoneella reika uusiin aanenvaimentimiin ja popniitillä fonikilpi kiinni. Valilla poran tera vahan lipsui ja aanenvaimentimeen tuli vahan naarmuja mutta akkiahan ne peittyy ruosteen alle. Vettäkin meni aika helposti popniiteistä lapi ja Brandt paasi myymaan uusia putkia mista jai rahaa tyyppikatsastustoimiston sauna iltoihin. Nainhan se peli toimii silloin. Piilokorruptioita. Tuuteihin piti hitsata joku tyhmä pikkukayra aannenvaimentimen huiluun. Minka takiako? No sen takia etta ei pakokaasua mene suoraan takaa tulevaan naamaan. Olikohan kukaan kokeillut sen etta tuleeko? Ostin joskus uuden Triumph 650. Mitka putket siina oli kiinni. Yamahan 2-tahtisen 250:an putket, Toimiiko niilla, ei toimi, mutta olihan se tyyppikatsastuskonttorilla hyvaksytty. Hullua touhua.
Sitten oli naita tyhmiä sivuseisontatuen laukkaisumekanismia. Ideahan oli sinansa hyvä, se oli pirun vaarallista jos sivutuki jai maahan. Mutta kun Honda esim. oli jo keksinyt pirun toimiva kumilappasysteemi joka nosti tuen ylos ennen kuin kaatui. Mutta Suomeenhan se ei kelvannut vaan ihan uusiin VFR:iin hitsattiin pulttipatkan tuen yläosaan ja sitten venytettiin joku uusi vahva jousi (joka helposti lensi silmille asennettaessa) ja sen jälkeen tuki aina lensi ylös kun vahasenkin yritti nostaa pyora pois sivutuesta. Montakohan uutta hopeavarista ja valkoista VFR on taman jousen takia kaatunut paikalla? Mutta silloinhan Brandt paasi myymaan uusia katteenosia ja tyyppikatsastus toimiston saunaillat oli pelastettu. Kuluttajan etuako? Johonkin Honda malliin piti laitaa kokonaan uusi Neumanin ohjauslukko. Ei muuta kun isolla porakoneella emäputkesta reika ja sitten ala T-kappaleeseen sama reika. Hitsipuikolla sitten lukon pesa kiinni ja kaikki olivat onnellisia. Toisaalta siinahan oli kylla jo toimiva lukko mutta kun se ei Suomeen kelvannut. Olikohan kukaan edes tutkinut miten pyoria varastetaan? Miksi pitaa voimalla yrittää vakisin vaantaa ohjauslukkoa rikki kun se oli niin helppoa murjota se pehmeän messinki lukkopesän vasaralla tai porakoneella. Kyllä tama tyyppikatsastus-toimiston lukkotouhu olisi oikeuttanut yhteensuuntaiseen lippuun Hesperian mielisairaalaan.
Ja sitten nama roiskelapat. Eturoiskelappahan oli monessa pyorassa niin lahella rengasta etta talvella kun ajoi niin etupyora saatoi menna lukkoon kun jaata kertyi roiskelapan kiinnitysruuvien ympari. Liikenneturvallisuutako? Ja keta se eturoiskelappa suojasi? Takaroiskelappakin tietysti auttoi siina etta oma selka pysyi kuivempana, takaa ajaava sai kylläkin enemmän vettä niskoille kun ilman roiskekappa koska nyt vesi kerääntyy lapan ympäri ja lensi siita hienosti takana ajettavan naamalle. Ja kyllahan se pitka, kaunis, taka roiskelappa toimii yhtä hyvin kuin SF-kilpi osoittaakseen etta olemme Sovjet-Finlandiasta kotoisin.
Ja montakohan kertaa porantera lipsui kun yritti tehdä reikiä kromattuihin lokasuojiin. Mutta ruostehan peittaa sen nopeasti… Kyllahan asiakkaat mahtoi vituttaa.
Tyypikatsatustoimisto oli keskittynyt toimimaan aanenvaimentimien, ohjauslukkojen ja niitten suojaamiseen, roiskelappien ja sivu seisontatuen kiemuroihin. Liikenneturvallisuuden kanssa niilla ei ollut mitaan tekemistä. EU:n myota he ovat kai nyt keskittyneet hoitamaan SISU:n tyyppikatsastusta ja lukemaan kaikki kirjat pikku e:sta ja iso E:sta. Jos he olisivat saaneet paattaa niin meilla olisi varmaan vieläkin etukilpikin paikalla. Kylla Suomen liikennehistoriassa tama ”tyyppikatsastus” aika on melko ”musta” aika.
Ei niin pahaa ettei olisi jotain hyvääkin. Silloin kun toimimme HIT Oy:ssa seka Piaggion etta Fanticin maahantuojana niin tyyppikatsastustoimisto hoiti katsastukset moitteettomasti, mikali mina muistan, vaikka kyllahan ne varmaan tiesi kuka firman omisti. Laitisen Masa hoiti katsastukset meidän puolesta ja han kai tuli toimeen niitten kanssa. Olihan tietysti silloinkin sita tyhmyyttä. Italiasta piti lukkovalmistajalta saada todistuksia niin sehän toimii siten etta me lähetimme tekstin sinne ja he kirjoittivat sen tekstin uudestaan heidän kirjepaperille ja tyyppi-katsastustoimisto oli tyytyväinen.
Mainitsen Brandt tassa jutussa aika usein. Se ei tarkoita etta olisin Brandtille kiukkuinen millaan tavalla. En myoskaan pida Brandtia jotenkin huonona maahantuojana tai AKE:n suojelijoina. Mielestäni Brandt on ehkä maahantuojista paras ja he suhtautuivat ehka kaikista parhaiten siihen harmaatuontiin jota harrastin. Brandt mina vain mainitsen koska olen ollut siellä vuoden toissa jo Oton aikana, olen muutaman vuoden niita uusia Hondia kasannut ja sen jälkeen Brandt oli minun suurin MP-toimittaja. Myonnan etta olen ollut heille aarettoman hankala asiakas ja heilla on ollut minun suhteen todella pitka pinna. Mutta minulla on sinne vielakin ihan hyvat suhteet ja aina kun soitan Tompalle niin han vastaa heti etta ”Moi Hiko”. Steffin kanssa olemme montakin kertaa parantanut maailmaa muutaman drinkin kera. Ja onhan Steffin poika (hankin nimelta Otto) ollut meilla kesa ja iltatoissa. Ja olenhan mina muutaman firmankin heille myynyt, viimeksi Bike World Oy:n.
Ainoa asia minka voisin moittia on ehka etta Brandt kuten kaikki muut maahantuojat olisivat pitanyt nostaa kissan poydalle siita tyhmasta touhusta mita AKE:ssa ja sen edeltäjillä harrastettiin. Samoin ehkä moottoriliiton olisi pitanyt tehdä.
No siina ehkä taksi paivaksi tarkeimmat. Jatkan viela yhden ”Numeron” eli numero nelja. Siina yritän kuvien kera muistella kaikkia niita malleja joita olen Suomeen tuonut ja silla piristänyt markkinoita. Ja ehka siina samassa tulee mieleen jotain muutakin juttua…
MP-TERVEISIN HIKO
Ps. Kirjoitan kaiken taman suoraan muistista, minulla ei ole mitaan vanhaa aineistoa taalla joten virheitä varmaan loytyy. Lisaksi on toinen hieman inhimillinen tekijä. Kun aika menee niin monet muistot muuttuvat itselle edullisemmaksi. Ei haluaa muista omia toppayksia ja hyvätkin jutut muuttuvat tahattomasti hieman paremmaksi kun vuodet kuluu. Anteeksi niistä.
-
OSA 4 A.
Minahan tiesin etta se vaihe jolloin voin myydä pyoria halvemmalla hinnalla on ohimenevä. Sen jälkeen pitaa etsia erilaisia ”eria” pyoria jotka olivat jaaneet jossain pain maailmalla myymatta seka sellaisia malleja joita virallinen maahantuoja syystä tai toisesta ei halunnut myydä.
Aloitetaan heti alkajaisiksi tosi hienolla kuvalla vaikka tata mallia tuotiin vasta ihan loppuaikoina.
Tassa se pyora on vakiona ja rekisteroitavassa kunnossa:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/dream50dia.jpg)
Tassa olisi sama pyora raaserina:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/2004-HondaDream50Ra.jpg)
Ja tassa olisi Thaimaalainen 150 kuutioinen kopio siita:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/Tiger_TT150_the_Thai_build_Cafe-Rac.jpg)
Pyora jonka toimme muistaakseni 5 kpl oli siis 50 kuutioinen ja lieva kopio Hondan kilpurista. Me saatiin ne pyorat rekisteriin, Brandt ei. Brandt toi meidän jälkeen muistaakseni 10 kpl mutta joutui ne myymaan kilpapyorina.
Sitten Tassa tulee se HONDA X4 joka oli tosi hyvannakoinen peli. Me tuotiin niita kai 5-10 kpl mutta se kai loppui siihen kun runkonumerot pitivat olla 17 numeroisina. Pyorat olivat kuristettuja 100 hevosvoimiin, Japanin malleja ja Dieter Konemannilta saatiin ohjeet miten ohittaa se kuristus.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/Honda_X-4_mod.jpg)
Ennen sita olimme ihan asiakkaan pyynnosta tuoneet pari kpl Honda CB1300 jossa oli sama kone. Taman pyoran sitten Brandt otti pikaisesti tuotevalikoimaansa mutta ei siita toivottua myyntimenestystä tullut.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/CB1300.jpg)
Toinen erikoinen malli minka toimme muutaman oli tama USA:n markkinoille tarkoitettu Honda Pacific800 joka siella Floppasi. Honda Deauville taisi syntya sitten tasta mallista.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HondaPacificCoast.jpg)
Kuten jo aikaisemmin kerroin toimme jo vuosi ennen kuin Brandt aloitti sen tuonnin CB500 Twinin. Epailen olisikohan Brandt sita tuonut jos se ei olisi meidän tuotevalikoimassa. Pyora sopii naisille hyvin ja oli ihan mukava peli mutta ei siita myynti menestystä tullut. Bike lehti (muuten minun perustama lehti sanokoon Salosen Kari mita han haluaa) kirjoitti ” Halpa, näppärä ja on kyllä suht hyvä kiihtymäänkin, 7000 rpm ilmestyy havaittava tehopiikki, pientä veikeyttä siinäkin. Ajoasentokin on hyvä” Wikipedia sanoo etta:” It is popular with riding schools and motorcycle couriers” Mina olin samaa mielta.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HondaCB500942.jpg)
Toinen pyora jonka toimme jo vuonna 1987 oli Honda CBR600, malli joka Brandtin Alexander Sorennon mukaan ei voi myyda koska siina on sama veroprosentti kuin 750 kuutiosessa. Mitakohan han olisi tanaan mieltä. Seuraavana vuonna pyora oli Brandtin tuotevalikoimassa ja sen jalkeen se on kai ollut Brandtin eniten myyty moottoripyoramalli. Me toimme vaivaiset 3 kpl mutta niitten vaikutus oli valtava. Ostin sitten tarvittavat CBR600 pyorat Brandtilta aina kun tarvitsin. Tassa se ensimmäinen Honda CBR600 vuonna 1987.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDACBR600-87.jpg)
Sitten oli naita hajamalleja mita tuotiin. Yksi Jenkkimallinen V65 Sabre tuotiin kun sai pirun halvalla mutta siihenhän tuli homeveroa (ylivuotisista pyorista kannettiin 20% verokorotus mutta siita lisaa myöhemmin) joten se halpa hinta hieman tuhoutui. Tama musta kardaanivetoinen pyora oli ihan toimiva peli mutta sita vaivasi Suomessa myydyn VF750S:n surkea maine koska ne olivat ihan samannakoisia. Siina oli se hyvä puoli etta aina kun me myytiin se niin asiakas ei voinut kayda muualla sita vaihtamassa, kun kaikki kauppiaat pelkasivat sita. Siina meillakin oli pieni oma monopooli… Meille se kelpasi ja me myytiin samaa pyoraa aina vuoden valein ja joka kerta saatiin pienen ”siivun” Tassa se pyoran myynti esite, pyorassa oli tehoa riittavasti ja kuutioita 65 kuutio inchea eli 1100 kuutionen. Toisin kun hanen pikkuveljensa VF750 S tassa mallissa ei ollut mitaan lastentauteja.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDAVF65SABRE.jpg)
Tallainen musta pyora oli se minka me toimme:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDAVF650SABREMUSTA.jpg)
Yksi VF750C malli jota kysyttiin paljon mutta oli vaikea saada oli alla oleva VF750C noilla pakoputkilla. Toin niita muutama kappale mutta kyllastyin siihen kun joskus tuli ihan normaaleilla pakoputkella pyorat ja minullahan ei ollut palautusoikeutta.
Pyora näytti tällaiselta:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HondaVF750C881.jpg)
Goldwingit ostin enimmäkseen Brandtilta. Mutta koska Brandt yleensä toi kalleimman Aspencade mallin niin löytyi tilaa sille halvemmalle hieman köyhemmin varustetulle Interstate mallille joita toimme muutaman. Tavallisia 1500:kin tuotiin mutta niissä tuli jo yksittäisten ihmisten itse tuodut Wingit kilpailemaan hinnalla. Yksittaisihminen kun ei tarvinnut pitaa kirjanpitoa niin houkutus oli suuri pyytaa pyorasta yksi kuitti ja kaikista tillbehooreista toinen kuitti ja tullissa naytettiin vain se pyorakuitti ja tulli&vero jai pienemmäksi. Niin minäkin olisin varmaan itsekin tehnyt mutta firman puitteissa sita ei voinut tehdä koska se oli niin läpinäkyvää ja minullahan jostain syystä oli naita verotarkastuksia aika tiheaan tahtiin. (en ymmärrä miksi he minua aina kiusasi). GL1500 loytyi myos ”neekerimalli” ilman pakkia ja stereoita mutta hintaero oli liian pieni etta kannatti tuoda. Goldwingin kuvista saastan Teita.
Muita hauskoja malleja oli naita kuristettuja malleja joita Saksasta sai runsaasti. Jopa CBR1100X sai ihan minka kilowattisena kuin halusi…Kyllahan me tuotiin niita valmiiksi kuristettuja niin ei tarvinnut kayttaa pyoraa Mikko Sundstromin jarrupenkissa siella Ekstromin Koneliikkeen lahella.
Tulihan myoskin tuotu jotain Hondan satapiikisia Enduropyoria jotka olivat Brasiliassa tehtyjä. Laatu oli vain niin surkea etta se loppui lyhyeen.
Siina kai tarkeimmat Honda-mallit. Tama juttu vain on nyt jo karannut kasista joten kayn siellä otsikossa muutamassa se 4:n, 4 B:ksi ja jatkan sitten muilla merkeillä kun saan taas vahan lisaa virtaa aivoihin.
Hyvaa yota ja MP-Terveisin HIKO
-
Saatiin juttumies foorumille,helkkarin hieno juttu :) Näitä toivoo kaikki lisää. Hikon kanssa olen nk."naamatuttu" kauppaakin ollaan joskus hierottu,ja viimeksi tavattu Karhulan moottorikerhon järjestämässä kokoontumisajossa,eli Lintukodossa vuonna 87 tai 89 tai jotain semmoista.Voi olla myöhemminkin tarkkaa vuotta ei jaksa muistaa.Hiko saattaa muistaa vuoden siitä,että ei varmaan ole ollut kovin monena vuotena ko. tapahtumassa :) Meillä on myös yhteinen tuttava Salosta :) Mutta se siitä,kirjoittele lisää ihan mitä vaan prätkiin liittyvää,näitä on todella hauska lukea.
-
Mukavan sorttisia muistelmia.
-
Hienosti kerrottu. Tulee oma nuoruus mieleen 80-luvulla kun toin pakettiautoja ja käytettyjä autonosia Euroopasta Suomeen.Tulli sitä ja tulli tätä, samoin katsastukset...
-
Kiitos Hiko! 8)
.
-
Ensimmäisen kaksipyöräiseni ostin Hikolta, (muistaakseni '82 mallisen tjsp.) Suzuki GS 450 käytettynä. Suomi-pyörä se toki oli. Edes mopoja ei ollut ollut minulla aiemmin ja liikkeestä pihalle saaminen vaikutti hankalalta. Ahdasta kun oli. Ehdotin josko muita pyöriä pitäisi siirtää jolloin Hiko sanoi ettei tarvitse. Hiko pyöräytti itse pyörän etujarrua ja reipasta kaasunkäyttöä hyväksikäyttäen kadun varteen kokoajan tapeilla seisten. Näytti hienolta nuoresta miehestä :)
-
Mahtavaa historiaa selvästi kerrottuna, pyydän taas sinua, Hiko, laittamaan nämä kirjaksi asti. :)
-
OSA 4B
Tassa tulee hieman vahemman raflaava tekstia harmaatuonnista. Syy siihen ehka se etta ei näitten muitten merkkien kohdalla ollut mitaan ”raflaavia” malleja ja muutenkin nama maahantuojat olivat aika vaisuja. Mutta aloitetaan niista Honda malleista joita unohdin eilen kun väsymys rupesi painamaan.
Ensinnakin unohdin kertoa sen etta nama CB500 Hondat mita me tuotiin tulivat Italian Honda tehtaalta, en ole varma mista Brandtin pelit sitten tulivat.
Yksi malli mita toin ihan kokeilumielessä oli Honda SLR650 Vector Honda, Espanja tehtaalla tehty. Pyora oli ihan kivan näköinen sellainen ihan katuenduroksi muutettu Dominator. Siita ei tullut myyntimenestystä vaikka pyora oli edullinen. Itse ajattelin etta se menisi sellaisille jotka haluavat ”Commuter” pyoran. Moin sen yhdelle mun kaverille/asiakkaalle joka ajoi silla vuoden ja han kyllakin tykkasi siita. On muuten kaveri joka kai kohta lahentelee 70 kymmenta ja ajaa vielakin sellaisia 20.000-30.000 km vuodessa vaikka han viettaa taalla Thaimaassa joka vuosi melkein 6 kuukautta. Nyt hanella on alla GSX1000R ja edellinen pyora oli Triumph. Olen myyntipalstoilla nähnyt etta naita SLR650 on tuotu montakin Suomeen kaytettyna. Tama Vector oli taman nakoinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HondaSLR650972.jpg)
Toinen Honda malli jonka mainitsin, mutta unohdin kertoa etta, me tuotiin sita vuosi ennen kuin Brandt toi sita. Pyora tuli Espanjan tehtaalta puulaatikossa!! Hyvaa sauna puuta siita laatikosta sai. Valitettavasti me saattiin jonkun hirvean ruskean varisen joka todellakaan ei ollut natti vari. Pyora oli Deauville. Kysynta oli melkein olematon vaikka luulin etta se menisi kun kuumille kiville Honda Revere miehille (ja naisille) koska kaytetysta Reverista sai hirmuhintoja ja ne menivat hyvin kaupaksi. Luulen etta ei Brandtikaan niita monta myynyt. Jos ette muista niin pyora oli taman näköinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HondaDeauville.jpg)
Tossa tuli mieleen etta kun naita pyoria tuotiin niin yleensa ne tuli metallikehikossa joita oli helppo purkaa. Roskat kun jatti firman eteen ajoluiskaan niin aamulla oli aina joku korjannut talteen niita. Metalliosista pystyi tekemaan kaiken maailman hauskoja esineitä. Jostain syystä ja aina maaratyista maasta ne tulivat puulaatikossa. Niita oli hankalaa purkaa mutta puusta oli kysynta. Toinen vaikeus oli etta joskus kuljetusliikkeet vaativat todistuksen siita etta puu oli käsitelty otokkoita vastaan. Koska olen lahettanyt aikamoisen maaran omien ja kavereiden pyoria lentokoneella ympari maailmaa niin olen oppinut etta kuljetus firmat pelkaavat puuta kuin nruttoa. Olen joskus käsitellyt puulaatikoita IATA saantojen mukaisesti ja se on tyyrista hommaa. Laatikko pitaa savustaa 24 tuntia jollain kaasulla.
Jatketaan Kawasakeilla.
Kuten aikaisemmin kerroin niin ostin melkein aina uudet Kawasakit suoraan Sumekolta. Toki minulla oli oma hinnasto missa uudet Kawasakit komeilivat hieman halvemmilla hinnoilla kun virallisessa hinnastossa. Jussi Tele tuli kuitenkin aina komeasti vastaan siina nettohinnassa. Kuitenkin oli jotain malleja mita Sumeko ei tuonut ja/tai olivat niin pirun halpoja etta oli pakko ostaa.
Heti tuli mieleen etta naita Eliminatoreita tuotiin aika paljonkin aikaisessa vaiheessa. En edes muista oliko niita silloin Sumekon tuotevalikoimassa. 250 Eliminator ruvettiin tuomaan kun oli tarvetta sellaisista alle 25HV pyorista. Muistaakseni Sumeko toi ZL500 Suomeen verotuksen takia mutta sehän loi kysyntää ZL600:lle, vaikka se oli vahan tyyriimpi. Ja sitten oli se tehokas muskeli pyora ZL1000. Meille oli myös helppoa tuoda vahan erilaisia vareja kuin Sumeko ja erilaisuudella oli kysyntää. Alla vahan kuvia niistä Elliminatoreista:
Tassa se 250 kuutioinen.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/KawasakiELIMINATOR250.jpg)
Ja tassa ZL600
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/KawasakiEliminator1000.jpg)
Ja lopuksi se muskelipyora.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/kawasakiZL1000.jpg)
Pyorat olivat aika suosittuja hameväelle ja muille lyhytjalkaisille koska ne olivat todella matalat. Takuuvikoja ei ollut koska venttiilit paloivat yleensä vasta 40.000 km:ssa. Ja saihan niita uusia ventiileita milloin vaan pyydettäessä. Ongelmana oli kai kuitenkin sekin etta venttiilin istukat olivat hieman pehmeää tavaraa.
Sitten oli toinen Kawa missa myos tuli helposti ventiilivikoja. Pyora oli Suomessa mallimerkinnalla GTR1000 mutta me tuotiin sita Jenkkimallisena Concourse nimella. Muistaakseni meidan pyorissa tuli sivulaukut mukaan kun Sumeko moi sivulaukut erikseen kovalla hinnalla. Naissa Concourse malleissa taisi olla hieman enemman hevosvoimiakin.Pyora oli taman näköinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/KAWASAKICONCOURSE.jpg)
Jonkunen KLR650 Endurokawakin tuli tuotu. Pyorahan oli vanhaa malli kuin mika eika valtamatta niin hyvakaan. Muistaakseni Sumeko lopetti sen myynnin kun KLR500 Twini tuli markkinoille mutta mehän tuotiin sita. Nykyaan sita mallia on viimeiset 10 vuotta taalla Thaimaassa valmistettu Rayonissa mutta sita myydaan vain Jenkkeihin (muutama vuosi vanha tieto) Pyora on taman nakoinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/Kawasaki-KLR-650.jpg)
Sitten oli hauska malli niin kuin kilpailu mielessä. Sumekohan oli myynyt muutama Kawasaki Voyager 1300 ruiskulla ja ohjehinta oli todella kovaa. Nama ensimmaiset pyorat tulivat heille varmaan suoraan tehtaalta mutta luulen etta tehdas oli Jenkeissa. Kuitenkin mallihan ei mennyt maailmalla kaupaksi ja sitten oli joka harmaamaahantuojilla eria halpoja Voyagereita myytavana. Niita me sitten tuotiin mutta ei pudotettu hintaa vaan annettiin hirmuhyvityksiä. Jokaisellahan oli vaihtopyora tarjota valiin. Jussi Tele herasi ja hankin aloitti niitten tuontia vahan uudestaan. Melko varmaan hankin osti jostain naita ylijäämäeriä. Luulen etta ne tehtaallakin teki ”uusia malleja” vanhoista aihioista. Me jouduttiin maksamaan se 20% ylimaarainen ”homeveron”. Tuskin Telen Jussi sita tehnyt. Tasta homeverosta ja muutenkin veroista tayttyisi joskus tehda ihan oma threadi.
Joka tapauksessa meilla oli Granmotorin kanssa hirvean ”kissavedon” naista kaupoista kun ilmaa hinnassa oli valtava. Granmotor kylläkin voitti ja moi enemmän niita kuin me. Pyora tuli puulaatikossa joten ne lienee Jenkeissa tehtyja. Se oli valtava tyo kasata niita koska pyora painoi kun synti ja se oli hyvin "naulattu" siihen puulaatikkoon. Kasaus edelytti ainakin 5 kaljataukoa meidan viereisessa Pickwickissa. Pyora oli kuitenkin taman nakoinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/KAWASAKIVOYAGER.jpg)
Toinhan mina myoskin eran GPZ750 Kawoja, ei sen takia etta niista olisi kysyntaa mutta kun hinta oli niin sopivaa. Olin kylla vahan aikaa ennen ostanut Sumekolta heidan loppuvaraston kaikista GPZ1100, GPZ750 ja GPZ550 joten kyllä minulla olisi pitanyt olla kiintiö taysi naista vanhanaikaisista ilmapeleistä. Mutta kun hinta oli niin halpa…. Syy miksi mina sen tassa kerron on se etta kun pyorat tulivat niin ilmeisesti ne oli Jenkeissa valmistettuja koska ne tulivat puulaatikoissa. Mutta se mita oli hauskaa oli se etta alkuperäinen vastaanottaja näkyi laatikossa ja se oli joku firma Barbadoksella. Koska tiesin etta koko era mita tarjottiin myyntiin oli yli sata pyoraa niin ajattelin etta kyllapas Barbadoksella on optimistinen myyja. Totuus kai oli se etta se oli tehtaan/Eurooppalaisen tukkurin bulvaani firma. Aina kuin pyoria tuli meille yritin aina leikkia ”koti etsivaa” ja etsia etta kuka oli alkuperäinen vastaanottajaa ja vaikka aina oli yitetty leikata pahvista se vastaanottajalipuke pois niin etsimalla yleensä se löytyi. Hyvin usein oli vastaan ottaja Singaporelainen firma, nimeä en enaa muista. Koska tiesin ja tiedän suurin piirtein kuinka isot Singaporen pratkamarkkinat ovat niin ei ollut vaikeaa ynnata 1+1. Joko tama firma oli tehtaan bulvaanifirma tai sitten jonkun tukkurifirman vastaava. Joka tapauksessa tehtaiden on ollut pakko ymmärtää etta nama ylisuuret tilaukset eivat olleet tarkoitettukaan kohdemaan kotimarkkinoille. Kyllä se niin on etta tama harmaatuonti tai puhutaan vaikka siistimmin rinnakkaistuonnista on taysin valmistajien tiedossa ja hyväksyttävissä. Se on vain tapaa saada enemmän peleja maailmalle. Todistuksena tasta voin mainita etta meille tarjottiin usein Dubaista Yamahan ja Polariksen kelkkoja. Siellä aavikollako he niillä ajavat?
Siina taisi olla sitten Kawasaki muistot mita nyt tuli mieleen.
Siirrytaan Yamahaan. Ei tassakaan mitaan raflaavaa ole, enimmakseen toin samoja malleja kuten Arwidson. Mutta jotain erikoistakin oli.
Yksi malli mita muistan hyvinkin oli Yamaha Belgarda TT600R enduropeli. Pyorahan oli jalostettu versio vanhasta XT600 Yamahasta. Pyoran oli alun perin tilannut Koiviston Matti joka silloin oli myyjana All Rightissa. Nykyaan han on kai vielakin TJ:na samassa puljussa. Onneksi se oli Matti kun oli sen tilannut/ostanut koska me ei tiedetty siita yhtaan mitaan. Ei osattu edes käynnistää sita (ei ollut sahkostartti). Pyorahan oli melkein taysi kilpuri oliko siina Ohlinsin iskarit (vai oliko ne Sachsin) takana ja edessä taisi olla up-side down keula. Mittaristokin oli hyvin askeettinen. Sita mina en ymmarra miten siihen oli saatu eu-hyvaksynnan mutta kun pyora tuli Italiasta niin sehän kertoo kaiken… Siellahan kaikki on niin rehellista! Joka tapauksessa pyora tuli meille ei Yamahana vaan Belgardana. Belgarda oli Yamahan vanha maahantuoja Italiassa ja he olivat suunnitellet ja valmistanut taman pyoran vaikka moottori tuli Japanista. Katsastuksessa meilla sitten tuli ongelma kun pyorahan ei ollut tyypitetty Suomessa joten valmiita tietoja ei voinut kopsata tietokoneesta. Sitten taas meidän papereissa pyora ei ollut Yamaha vaan Belgarda ja tuskin Matti olisi halunnut pyoransa nimeksi Belgarda. No asia ratkesi kun saatiin joku ympäripyöreä todistus sielta Belgarda tehtaalta ja kaikki meni hyvin Yamahasta tuli Yamaha ja Matti oli tyytyväinen. Toin muutaman Belgardan senkin jälkeen mutta minua rupesi hirvittää ne paperit kun se oli niin läpinäkyvää etta ne oli kepulikonstein tehty.
Pyora oli kuitenkin taman näköinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/yamaha-tt-600-r.jpg)
Yamahoita toin sitten vahan kaikkia malleja XJ600, XJ900, TRX850, TDM, Thundercateja, Thunderraceja, R1 mutta ainoat pyorat mita paastiin myymaan ja tuomaan vahan suuremmissa maarissa olivat Viragoita. Koko viragosarja tuotiin, satapiikit olivat ihan samoja kuten Arwidsson kai samoin XV250S mutta sitten me tuotiin Yamaha XV535 kun Arwidsson toi verotussyystä XV500. Ja kyllä muutama kuutio lisaa oli hyvä myyntiargumentti. Muistaakseni Arwidssonkin siirtyi myymaan myoskin sita 535 Viragoa. Oli varmaan vaikeaa saada tehdas tekemaan pikkusarjoja 500 kuutioisena. Sitten me myyttiin XV750 Us-malli, viela candy punaisena silloin kuin Arwidsson jo oli lopettanut sen tuonnin. Ja sitten oli meidan bravuuri eli XV1100 US malli. Se meidan XV1100 oli muutenkin vahan erilainen kun Arwidssonin pelit. Muistaakseni meilla oli pieni natti selkanoja ja putket taisivat olla erilaiset. Meilla oli tuplavaritys kun taas Arwidsonilla oli yksi vari. Negatiivista oli tietysti etta oli mailimittari (kilometrit pienillä kirjaimilla mittarin sisakehikossa) Mutta sitten parasta meilla oli tosi paljon halvempi hinta ja se puri. Me tuotiin aikamoinen maara niita XV1100 Jammuja ja se oli halvasta hinnasta huolimatta meillekin hyvaa kauppaa.
Tassa kuva siita 750:sta
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/YamahaXV750.jpg)
Ja tassa on se XV1100. Tama Pekka Lankinen joka nailla sivuilla nakyy aika usein osti kai minulta tallaisen uuden joskus (jos on sama kaveri) han tietäisi varmaan paremmin mita erovaisuuksia siina oli, en mina kaikkea muista.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/YamahaXV110086.jpg)
Siina oli Yamahat lyhyesti. Siirettaan sitten Suzukeihin.
Suzukien suhteen oli vahan samaa juttu kun Yamahan kanssa, Toin vahan kaikenlaista. Joskus jopa ostin Suomi pyoriakin jonkun Suzuki dealerin kautta, muutaman kappaleen jopa minun kilpailijalta Harri Rintamaelta. Minulla oli vielakin erittain tulehtuneet suhteet Bensowin entiseen porukkaan joka siirtyi Ekströmille edustuksen siirron yhteydessa. Sinansa olisin ehkä voinut saadakin Suzuki edustuksenkin koska Ekstromin omistaja ja TJ Roger Lindberg oli minun opiskelija kaveri Hankenista. Niin oli myos Marcus Tötterman Arwidsonilla. Pieni pyörii piiri…
Jotta tama loppukirjoitus ei jaa liian vaisuksi täytyy kertoa sellaisen pienen sisäpiirijutun mita tapahtui joskus 80-luvun alussa. Hankenia kavi myos Thermanin Lasse mulle ihan hyva kaveri. Han toimii silloin m.m. Kiwikyparien, Avon renkaitten ja Bel-Ray öljyjen maahantuojana. Yamahamies Juha Harju muuten aloitti mp-alalla siina firmassa. Me tavattiin Lassen kanssa Skippers ravintolassa Helsingissa ja Marcus oli juuri siihen aikaan nimitetty Arwidssonin toimitusjohtajaksi ja Lasse vahan katkerana lausui: ”Ajattele Tottiksesta tuli Arwidssonin toimitusjohtaja ja Hankenissa han ei edes paassyt pelaamaan meidan kanssa Flipperia!!!” Tuskin Tottis tasta paljastuksesta suuttuu. Hanen piti m.m Tom Brandtin kanssa tulla tänne ja lupasin vieda heidät pratkareissulle Kambodjaan. Matka kuitenkin peruuntui ehka sen takia etta yksi heidän kavereista kuoli pratkalla radalla Espanjassa.
Mutta toihan mina jotain malleja mita ei Bensow/Ekstrom tuonut. GN250 oli kai sellainen malli. Niita sai ostaa ihan pilkkahinnalla ja se oli sopiva aloittelija pyora varsinkin naisille.
Pyorahan oli taman näköinen ja niita saa ostaa uusia tanakin paivana, nyt kylläkin Kiinassa tehtyinä luvalla tai ilman. Hyvä peruspyora. Olin ostamassa sellaisen kaytettyna taalla Thaimaassa koska siina oli Kiinalaiset kilvet ja rekisteriotteen. Silla olisi paassyt vaivatta Laosin kautta Kiinaan ajamaan pratkalla, niin ne pojat taalla ovat tehneet. Mina kuitenkin ehdin sairastua joten kauppa jai.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/SUZUKIGN250.jpg)
Sitten menin lankaan luulin etta tama TU250 Suzuki jatkaisi GN250 perinteita mutta kun ei niin ei. Toin yhden ja totesin etta myynti floppi. Pyorahan oli ihan natti mutta…
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/SuzukiTU250X.jpg)
Samoin kavi taman Freewindin kanssa toin yhden ja siihen se jai. Ei ollut kysyntaa vaikka pyora oli hyva. Sehan oli tehty kilpailemaan HondaSLR650 ja BMW650:n kanssa mutta BMW kai vahan menestyi (vaikka pyora oli aikamoinen paska, minulla on ollut ja on niita taalla Thaimaassa) Honda ja Suzuki ei.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/SUZUKIXF650FREEWIND.jpg)
Siina tuli kai nama japsipyorat kasitelty. Toihan mina paljon muutakin. Muutama Bimota tuli ostettu, Benelli 750 SEI, toi 6-pyttysen toin 6 kpl ylivuotista ja pirun ruosteisena Jan Raymakersilta Hollannista (sama kaveri joka omisti Lookwell firman) ja sitten innostuin tuomaan 3 kpl MUZ SCORPIONIA 660 koneella (Yamahan kone). Se oli natti ja toimiva pyora. Meille vain liittyy ikävä muisto siihen kun eras meidän hyva kaveri ja asiakas osti sellaisen ja melkein heti tuli sivutieltä auto eteen ja Kaveri siirtyi ilmavoimiin. Se sattui.
Tassa kuitenkin kuva Scorpionista ja Benellista.
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/MZSkorpion660Tour94.jpg)
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/BENELLISEI750.jpg)
Olihan mina sitten Piaggion, Gileran ja Fanticin virallinen maahantuoja mutta sehan ei kuulu tahan harmaatuonnin otsikon alle mutta tulihan niita muutama sata yksikkoa tuotu.
Viela vahan lisaa tarinaa siita Bimotasta. Kun Bimota meni konkurssiin (en tieda monesko kerta) niin Dieter Konemann Saksassa osti tehtaan ja houkutteli mukaan jälleenmyyjiään siihen projektiin. Minuakin han houkutteli mukaan mutta ette ehkä usko mutta minakin osaan sanoa ”Viele Danke aber Nichts. Onneksi.
Siina kai sitten taman kirjoituksen on saatettu loppuun. Nyt mina odotan ei kun "vaadin" ”kansalta” tiukkoja kannanottoja harmaatuonnin puolesta tai vastaan. Mina ainakin puolustan sen silla etta se lisaa kilpailua ja nain markkinoiden toimivuutta. Mutta sehan on myos totta etta ei harmaatuoja koskaan pysty yhta hyvää palvelua tarjoamaan kuin n.k. virallinen maahantuoja ja mina varsinkin en voinut.
Mutta muistakaa ei ole pakko ostaa harmaatuodun pyoran.
Ja taas YO-ja MP-Terveisin HIKO
-
Fantic mainos
(http://i7.aijaa.com/b/00055/10600029.jpg) (http://aijaa.com/0005510600029)
(http://i1.aijaa.com/b/00907/10600049.jpg) (http://aijaa.com/0090710600049)
-
OSA 4B
Aina kuin pyoria tuli meille yritin aina leikkia ”koti etsivaa” ja etsia etta kuka oli alkuperäinen vastaanottajaa ja vaikka aina oli yitetty leikata pahvista se vastaanottajalipuke pois niin etsimalla yleensä se löytyi. Hyvin usein oli vastaan ottaja Singaporelainen firma, nimeä en enaa muista. Koska tiesin ja tiedän suurin piirtein kuinka isot Singaporen pratkamarkkinat ovat niin ei ollut vaikeaa ynnata 1+1. Joko tama firma oli tehtaan bulvaanifirma tai sitten jonkun tukkurifirman vastaava. Joka tapauksessa tehtaiden on ollut pakko ymmärtää etta nama ylisuuret tilaukset eivat olleet tarkoitettukaan kohdemaan kotimarkkinoille. Kyllä se niin on etta tama harmaatuonti tai puhutaan vaikka siistimmin rinnakkaistuonnista on taysin valmistajien tiedossa ja hyväksyttävissä. Se on vain tapaa saada enemmän peleja maailmalle. Todistuksena tasta voin mainita etta meille tarjottiin usein Dubaista Yamahan ja Polariksen kelkkoja. Siellä aavikollako he niillä ajavat?
Oliskohan tommoselle aavikkofirmalle paljonkin kysyntää, vaikka jollain toisella alalla... ?
-
Tamahan menee vahan off topic mutta so what. Löysin yhden kuvan siita Fantic Strada 125 CC Watercooled minka toimme ja yritimme tyypittää. Se ei koskaan onnistunut, en muista miksi ja moin sen pois melkein ajattomana kymmenisen vuotta sitten. Pyora oli natti kun mika ja isokokoinen. Se oli muuten ensimmäinen vesipeli piikki mita markkinoilla oli. Pyora olisi ollut vahan tyyris ja sitten tuli Japseltakin vesipeleja. Yaisi olla kuusivaihteinenkin. Missakohan se peli nyt on ja mahtaakohan joku onnistunut saamaan se rekisteriin?
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/FANTICSTRADA.jpg)
MP-Terveisin HIKO
-
OSA 4 A....
Sitten oli naita hajamalleja mita tuotiin. Yksi Jenkkimallinen V65 Sabre tuotiin kun sai pirun halvalla mutta siihenhän tuli homeveroa (ylivuotisista pyorista kannettiin 20% verokorotus mutta siita lisaa myöhemmin) joten se halpa hinta hieman tuhoutui. Tama musta kardaanivetoinen pyora oli ihan toimiva peli mutta sita vaivasi Suomessa myydyn VF750S:n surkea maine koska ne olivat ihan samannakoisia. Siina oli se hyvä puoli etta aina kun me myytiin se niin asiakas ei voinut kayda muualla sita vaihtamassa, kun kaikki kauppiaat pelkasivat sita. Siina meillakin oli pieni oma monopooli… Meille se kelpasi ja me myytiin samaa pyoraa aina vuoden valein ja joka kerta saatiin pienen ”siivun” Tassa se pyoran myynti esite, pyorassa oli tehoa riittavasti ja kuutioita 65 kuutio inchea eli 1100 kuutionen. Toisin kun hanen pikkuveljensa VF750 S tassa mallissa ei ollut mitaan lastentauteja.
Tallainen musta pyora oli se minka me toimme:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDAVF650SABREMUSTA.jpg)
Siina kai tarkeimmat Honda-mallit. Tama juttu vain on nyt jo karannut kasista joten kayn siellä otsikossa muutamassa se 4:n, 4 B:ksi ja jatkan sitten muilla merkeillä kun saan taas vahan lisaa virtaa aivoihin.
Hyvaa yota ja MP-Terveisin HIKO
Mistäs tuo iso Sabre tuli, ja miten sen saitte leimattua ? Toiko niitä joku Keski-Eurooppaankin, ainakin Norjalainen Veljekset Haavik toi kymmenkunta, mutta oliko niitä muuallakin Euroopassa kaupan, sehän oli alunperin tarkoitettu vain jenkki- ja Kanadanmarkkinoille.
-
Moi Pekka,
Joo tuotiin ne Euroopan kautta, muistaakseni Saksan kautta. Sielta jostain TUF toimistolta saattiin "vastavaisuus todistuksen. Tuskin se ihan oikeasti olisi lapiaissyt jonkun Eu:n tyyppikatsastuksen ihan noin vaan. Nyt kun kerrot niin Kanadan malli taisi olla. Kilometrit ulkoympyrassa ja Mailit sisakehassa.
MP-Terveisiin Hiko.
Ps Onko Sinulla sellaisen?
-
"Ja tassa on se XV1100. Tama Pekka Lankinen joka nailla sivuilla nakyy aika usein osti kai minulta tallaisen uuden joskus (jos on sama kaveri) han tietäisi varmaan paremmin mita erovaisuuksia siina oli, en mina kaikkea muista."
No kaikkeahan se Hiko muistaa! ;D Sama sälli, XJ900 vaihtui tosiaan uuteen US-malliseen XV-1100:een. Tarjouksen Viragoon vaihdosta pyysin myös Auto-Bikesta (mistä olin kaks vuotta aikaisemmin ostanut sen XJ:n, uutena ylivuotisena) ja hintaero oli ihan uskomaton! Jos en nyt sitten ihan väärin muista, niin uuden pyörän lähtöhinta oli 15.000 mk halvempi Hikolla ja XJ:stä hyvitettiin 10.000 mk enemmän!
Tästä harmaatuontiaiheestahan mä kirjoittelin myös johonkin lehteen, ikäänkuin Raikan mollaaville teksteille "vastineeksi". Ja sitten tuo teksti päätyi jopa (tai siis tietenkin vain osa siitä) lehtimainoksiin... Muistatkos Hiko sitä? ::)
Tuossa jenkkiversiossa oli valupyörät (Arwidsonin mallissa pinnat) ja takana vain rumpujarru. Tankkimerkit oli metalliset, eikä pelkät tarrat.
Ja olihan siinä muistaakseni jotain "saasteenpoistoputkiakin".
-
MOI Lankisen Pekka.
Sinahan vasta hyvin muistat. En mina muista etta niin halvalla moin. But so what.
Siita Sinun kirjoituksesta en muista mitaan ja otaksuin etta mina olin kayttanyt sen jossain mainoksessa. Jos Sinulla on muuta tietoa siita niin otan mielihyvin sita vastaan, joko talle palstalle tai minun omalle e-mailille (hikobengt@hotmail.com). Toinen mahdollisuus on etta kayt raahamassa sen Suomen Positiivisin Motoristin Myllymaan Repan siita mokistaan ulos ja tulkaa tanne ajamaan pratkaa ja tuot sen mainoksen. Repallahan on siita kokemusta, seka hyvaa etta huonoa... Sinulla ei liene kumpaakaan. Itse yritan tassa saada itseani sellaiseen kuntoon etta paasisin minun melko uuden Harrikani kyytiin kun en viela ole metriakaan silla ajanut vaikka se on kohta puolitoista vuotta minulla maannut.
MP-Terveisin HIKO
-
Kiitoksia kutsusta, mutta... ::) Eiköhän se riitä, kun kuuntelen Repan kokemuksia Pystymettä-nuotiolla taas syksyllä?
Joku kahdeksan tonnia on mun Harrikkani mittariin tänä suvena kertynyt. Juur eilen palasin parin viikon Itä-Eurooppa turneelta!
Täytyy (joskus?) kaivella arkistoja ja palata asiaan...
-
Morjens Hiko,
mukavia muisteluita, hienoa että tulevat tällai kaikkien tietoon. Itselläni on muistelussa, kun Japanissa itse näin, olisiko ollut -92 erikoisen näköisen Futuristisen skootterin, Honda Helixin. Seuraavassa MP-näyttelyssä kyselin Brandtin kavereilta, josko sellaisia saisi Suomeen, mutta totesivat, ettei niitä kukaan täällä osta. Kerroin, että kyllä minä ostaisin, muttei auttanut.
Aikaa kului, kunnes talvella -96/97 kuulin erään tamperelaisen pitkän linjan skootteriharrastajan sellaisen sinulta ostaneen.
No, sitä viininpunaista peliähän piti mennä heti ihailemaan.
Seuraavana päivänä soitto Hikolle ja kaupat tehtiin melkein siltä istumalta.
Kävin kaverini kanssa sitten keväällä hakemassa tämän vaalensinisen Helixin tänne Tampereelle.
Molemmat Tampereen Helixit olivat muistaakseni merkiltään Honda Spazio. Kiva peli, akselivälikin muistaakseni samanmittainen kuin silloisessa Wingissä. Samalla reisulla kaverini innostui tuomastasi Bimota Mantrasta, niin, että taisi tehdä kaupat seuraavalla viikolla kanssasi. Sama kaveri tilasi sinulta muutamaa vuotta myöhemmin mainitsemasi Honda X-4:n, todella näyttävän näköisen pelin.
Itselleni on nyt kierotien kautta (Hämeenlinna - Seinäjoki) kulkeutunut tuo mainitsemasi Honda CB50 Dream, kilvellisenä. Lienee siis alkujaan sinun maahantuomasi? Muistatko muuten montako noita Dreameja kaikkiaan tehtiin, tiedot kun vaihtelevat.
Rane
-
Hienoa, että Hiko kirjoitat tänne.
Harmaatuonnille isot peukut ylös. Pari ystävää ihmetteli mulle, kun kerroin tuossa olleen ennen ilotalo niminen mp kauppa hiekkaharjus. Eivät uskoneet ja luulivat mun huijanneen.
Kalevankadun alakerta oli melkoinen aarreaitta, mutta eihän silloin nöösinä ollut rahaa kuin ostaa ajovarusteita sielt kun pyörä jo oli.
Kiitos kirjoittelusta ja jatka samaan rataan
-
Moi Pekka,
Joo tuotiin ne Euroopan kautta, muistaakseni Saksan kautta. Sielta jostain TUF toimistolta saattiin "vastavaisuus todistuksen. Tuskin se ihan oikeasti olisi lapiaissyt jonkun Eu:n tyyppikatsastuksen ihan noin vaan. Nyt kun kerrot niin Kanadan malli taisi olla. Kilometrit ulkoympyrassa ja Mailit sisakehassa.
MP-Terveisiin Hiko.
Ps Onko Sinulla sellaisen?
Kitoksia infosta, kai niitä on hajaeriä pyörinyt Euroopassakin. Itsellä on juuri kuvassasi olevan värinen Sabre, touhusin sen Floridasta pari vuotta sitten.
-
Terve Rane,
Jo kyllahan mina ne Spaziot muistan. Mielestani se vaalea keittiön sininen vari oli aika…erikoinen. En muistanut kuitenkaan koko juttua Helixista kun kirjoitin harmaatuoduista Hondista.Kuitenkin sille kuuluu paikkansa siihen koska se oli kai ensimmainen n.k. maxiskootteri mita tuotiin Suomeen. Se ensimmainen peli minka toimme oli ihan USA-mallinen viinipunainen Helix vuosimalli muistaakseni 1986. Se oli upea peli jo siihen aikaan ja mielestäni se olisi vieläkin ”myytavaa” vaikka sen design on jo 25 vuotta vanha. Pyora oli taman värinen ja taman mallinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/hondahelix.jpg)
Se Sinun pyöräsi väri taisi olla tämä:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDASPAZIOSININEN.jpg)
Tämä valkoinen taas sopisi vaikka kissa naiselle:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/HONDASPAZIOKISSANAINEN.jpg)
Joka tapauksessa siihen candy punaiseen Helixiin jonka toimme ensimmaiseksi liityy paljon muistoja. Pyörähän oli niin jenkkimalli, niin jenkkimalli että eihän sita rekisteriin voinut saada. Tietysti oli tällaisia typeryyksiä kuin että vilkuista, takalasista ja etu-umpiosta puuttui nämä pikku e:et puuttuivat joka paikassa ja uusia umpioita vilkunlaseja, takalaseja ei voinut saada.
Mutta olik meilla hauskaa silla pyoralla. Pyoraan kiinni joku kilpi ja ajoon. Mina kavin itse usein sunnuntaiajelulla Helsingin kaivarissa silla ja kylla se herätti huomiota. Oikeastaan se oli parempi katseen kääntäjiä kuin minun Corvetteni. Ja porukka tuli kyselemaan. Silla pyoralla oli kysyntää. Kun kerroin Brandtille siita niin oli tyly ei ja sita ei löydy Euroopan versiona. No mina hautasin idean ja jatkoin silla minun ainoalla Helixilla ajamista.
Sitten oli eras viikonloppu ja lahdin lauantaina Steffan Brandtin kesämokille yhdelle saarelle Bromarvin edustalla. Tarkoitus oli syoda Thai ruokaa, joten minulla oli mukana minun silloisen Thai avovaimoni Wan joka laittaa hyvää Thairuokaa. No syottiin ja Steffin kanssa mentiin hanen talonsa ”majakka torniin” missa oli kivaa istua ja katsoa kaunista saaristo maisemaa ja ottaa vahan kuppia samalla kun parannelttiin MP-alaa.
Heti aamulla en tietysti ollut ihan ajokunnossa joten kotimatka siirtyi sunnuntai iltaruuhkalle. Kotimatkalla Kirkkonummen kohdalla ajoin jonossa mutta koko jono ajoi 20 km ylinopeutta ja poliisi pysähtyi. Ajokorttia minulla ei tietysti ollut mukana, pyora ei ollut missaan rekisterissa mutta siina oli kiinni jonkun Intruderin kilpi joka ei koskaan ollut mennyt lopulliseen rekisteriin. No sitten kun minun korttiani tarkastettiin niin selvisi etta olihan minulla kaksi ylinopeus sakkoja maksamatta joten Kirkkonummen Poliisiasemalle. Perilla siella niin uudet poliisit olivat vahan ”huonokayttoksia” joten mina rupesin antamaan samalla mitalla takaisin. Minulla oli sattumalta farkkutakin taskussa koko perjantain/lauantain kassa siina 100.000 markkaa kateista joten mina kai aika nayttavasti revin sen setelinipun esiin ja maksoin kateisella nama muutaman satastenn sakot. Poliisilta pyorii silmat paassa. Sitten alkoi se Helixin tutkiminen, missa on rekisteri ote ja miksi rekisterinumero ei loydy AKE:n tietokoneella. Vastasin tietysti etta enhan mina tieda ja sitten alkoi runkonumeron etsiminen. Tiesin kyllakin etta se numero oli etumaton alla jossain mutta en mina nyt oikein halunnut olla autavainen joten siella sitten kaksi poliisia ryomii lattialla Helixin alla etsimassa numeroita. Annoin vinkin etta ehka se on siella pakoputken vieressa joka aiheutti sen etta yksi poliisi poltti sormensa…Tunnelma oli katossa. Aikanaan he sitten etsiskeli niita numeroita kunnes sanoin etta pitakaa pyoran taalla niin tulen hakemaan sen maanantaina kun olette sen numeron loytanyt.
No poliisit tajusivat etta eihan ne mitaan minulle voi ja kavelimme ulos avovaimon kanssa. Sitten he herasivat ja vaatii nahda avo vaimon passia. No eihan hapella voinut olla passia kun ulkomaalaispoliisi oli pidattanyt sen kun uusin hanen oleskelulupansa vahan aikaa sitten.
No lopputulos oli sen etta he pistivat avovaimoni putkaan yoksi ”henkilosyyden tunnistamista varten”. Ennen sita oli joku, poliisin mukaan heidan Thaimaa asiantuntija poliisi, suorittanut kuulustelun ilman tulkkia vaikka mina olin paikalla. Miespoliisi suoritti ruumiin tutkimuksen naishenkilolle mika oli laissa kieletty etc. Kun kysyin poliisilta mika tekee hanesta Thaimaan Asiantuntija niin han kertoi etta han on 3 kertaa kaynyt Thaimaassa ja kaiken lisaksi Aurinkomatkoilla. Todellinen asinatuntija…
No mina lahdin kotiin, poliisi unohti antaa minulle se ylinopeus sakko ja kaupungissa soitin minun juristille/kaverille AA Pekka Harjulle joka silloin oli Asianajajaliiton hallituksessakin mutta tama hullu Kirkkonummen nimismies ei suostunut vapauttaa avo-vaimoani.
Aamulla sitten kavin pakuautolla hakemassa seka Helixin pois seka avo-vaimoni. Vastaassa oli kylla sellainen joukko poliiseja ja ulosottomiehia jotka halusivat selvittaa rahojani alkuperaa mutta siina ne astuivat miinaan. Eihan minun tarvitse mitaan sanoa jos ei minua jostain rikoksesta epailla. Kaiken lisaksi oli turvallisesti jattanyt rahat kotiin.
Tein kantelun eduskunnan asiamiehelle mutta ainoa seuraus oli etta poliisi ei enaa saanut pidattaa pasiia kun anosi oleskelulupaa ja vastaavia lupia.
Nain Suomessa viela 2000 luvulla.
Joka tapauksessa Helixilta sitten tuli Euroopan malli mutta jostain syysta nimi vaihtui SPAZIOKSI ja FUSIONIKSI. Niita mina toin muutamia kappaleit. Taisn tuoda niita Yamaha Majastetyjakin ennen kuin Arwidssin aloitti niitten tuontia. Nythan Maxiskootterit on tusina tavaraa mutta silloin ei ollut.
Mita tulee niihin DREAM:in valmistuslukuihin niin minulla ei ole varmaa tietoa. Niitahan on myös ollut montakin eri mallia, osa HRC:n valmistamia.
Jos Sinun pyorasi on kiertanyt Hameenlinnan kautta niin se on varmaan minun maahantuoma. Moin useampi niita yhdelle hammasteknikolle Hameenlinnaan.Hankin taisi ostaa Brandtin loppuvaraston.
Siina kai kaikki talla kerralla
MP-TERVEISIN HIKO
-
Dream'it ja Hämeenlinna-aiheesta sen verran vielä, että muistan kun kysyit minulta:
"Mikäs se semmonen hämeenlinnalainen hammasteknikko on, kun soitti nähtyään lehdessä Dream'in kuvan ja kysyi vaan, että millon semmosen voi hakea? Hinnasta ei ollut ollenkaan kiinnostunut, oli vaan heti tulossa hakemaan!"
No "Syrkky" se tietenkin oli. Ei siinä ollut vaihtoehtoja... ;D
-
Pläräsin tänään vanhoja tee ämmiä ja tämmönen juttu oli yhessä kun nuori opiskelia työntää tuuttia ehtooliselle :) (TM 5- 1973)
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
TALLAINEN VANHA KAUPPALEHDEN KIRJOITUS TIPAHTI MINUN HOTMAIL BOKSIIN. kUKAHAN MEISTA VALEHTELEE ENEMMAN, MINA VAI MAAHANTUOJIEN EDUSTAJAT. GRANLUNDHAN TIETYSTI KERTOO SEN MITA HANEN SILLOINEN "SPONSSORI" BRANDT HALUAA HANEN SANOVAN.
MP-TERVEISIN HIKO
Jopa viidennes pyöristä ohi virallisen portaan
Harmaatuonti nakertaa moottoripyöräkauppaa
jukka saastamoinen Kauppalehti 11.06.1997, sivu 5
Virallisen maahantuontiportaan ohittava rinnakkaistuonti, kansan kielellä harmaatuonti, aiheuttaa kovenevaa puheensorinaa suomalaisilla moottoripyörien markkinoilla.
Meteli ei ole aivan aiheetonta, mikäli rinnakkaistuontiliikkeistä suurimman, helsinkiläisen Big Bike Oy:n hallituksen puheenjohtajan Bengt Haikolan omat tuontiennusteet toteutuvat.
Haikola arvioi tuovansa tänä vuonna Suomeen - siis ohi virallisten maahantuojien - 150-200 uutta moottoripyörää. Se tarkoittaisi, että pelkästään Big Biken myymät harmaatuontilaitteet nappaisivat tämän vuoden kokonaismarkkinoista 15-20 prosentin siivun.
Harmaatuonti ja sen herättämä hämmennys eivät ole mitään supisuomalaisia ilmiöitä.
Belgiassa puidaan parasta aikaa kannetta, jonka muuan virallinen maahantuoja on nostanut harmaatuojaa vastaan.
Harmaatuoja on nakertanut virallisen tuojan hallitsemista markkinoista 30-40 prosenttia nimiinsä. Asia on saanut ennakkotapauksen luonteen. Oikeuden päätöstä odotellaan tässä kuussa.
Big Bike tuo maahan kaikkia yleisiä japanilaismerkkejä ja hankkii ne useasta eri lähteestä pitkin Eurooppaa, mm. Ruotsista, Saksasta ja Hollannista. Yksi yleisimpiä tavarantoimittajia on saksalainen megaluokan kauppaketju Dieter Könemann.
Haikolan mukaan kuluttaja hyötyy harmaatuonnista monellakin tavalla. Mallivalikoima kasvaa, ja kaupasta löytyy niitäkin suosikkimalleja, jotka virallisen maahantuojan varastosta ovat suuren kysynnän takia loppuneet.
Yksi myyntivaltti on hinta.
- Suomessa on joissakin pyörämerkeissä ja varsinkin -malleissa selvää ylihinnoittelua. Kun esimerkiksi 1200-kuutioinen Yamaha Veemax maksaa virallisessa hinnastossa 119 000 markkaa, me myymme sitä kymppitonnin halvemmalla, Haikola kuvaa.
Haikola korostaa, että hinnanerot koskevat vain tiettyjä pyörämalleja.
- Pyörien hinnat ovat tulleet Suomessa kolmen vuoden aikana 15-20 prosenttia alaspäin. Tuskin olisivat tulleet, jos virallisen tuonnin rinnalla ei olisi ollut harmaatuontia, Haikola sanoo.
*- "Myrsky vesilasissa" -*
Virallinen maahantuojaporras viittaa Haikolan kommenteille kintaalla.
Hondia edustavan Oy Brandt Ab:n toimitusjohtaja Stefan Brandt ei pidä harmaatuontia minkään sortin ongelmana. Brandtin mukaan harmaatuonnilla on markkinoihin "vain marginaalinen vaikutus".
Sama on sanoma Suzukia kauppaavan Ekström Powerin myyntipäälliköllä Anne Lasasella.
- Huhtikuun loppuun mennessä Suomessa rekisteröitiin 122 uutta Suzukia. Niistä korkeintaan kymmenen meni meidän organisaatiomme ohi, Lasanen sanoo.
Suomen suurimman jälleenmyyjän, Brandtin tytäryhtiön Bike Worldin toimitusjohtaja Raymond Granlund kuittaa koko jutun sanomalla, että "nyt tässä on noussut myrsky vesilasiin".
Kaikki kolme huomauttavat, että harmaatuojalta pyörän ostanut kuluttaja jää takuuturvan suhteen tuuliajolle. Esimerkiksi Brandt on jo sanoutunut irti kaikista harmaatuotujen pyörien takuuvelvoitteista.
Big Biken Haikola vastaa sanomalla, että "me myönnämme myymillemme pyörille 24 kuukauden takuut ja kirjoitamme niistä kaikista asianmukaiset takuutodistukset".
-
OSA 4B
Joka tapauksessa meilla oli Granmotorin kanssa hirvean ”kissavedon” naista kaupoista kun ilmaa hinnassa oli valtava. Granmotor kylläkin voitti ja moi enemmän niita kuin me. Pyora tuli puulaatikossa joten ne lienee Jenkeissa tehtyja. Se oli valtava tyo kasata niita koska pyora painoi kun synti ja se oli hyvin "naulattu" siihen puulaatikkoon. Kasaus edelytti ainakin 5 kaljataukoa meidan viereisessa Pickwickissa. Pyora oli kuitenkin taman nakoinen:
(http://i164.photobucket.com/albums/u8/hikobengt/KAWASAKIVOYAGER.jpg)
Kyseessä Jenkeissä tehty VoyagerXII eli ZG1200 B16 -02. Kyseistä mallia tehtiin teknisesti täysin muuttumattomana vuosina 1986 - 2003. Itsellänikin on tuollainen -02 ja olen siihen todella tyytyväinen ;-)
-
Toivottavasti nämä juttelut arkistoidaan, sen verran tuli historiaa. :police:
-
Kun myytiin Jyväs-Sportissa Jawojen ja Italialaisten lisäksi Hondia ja loppujen lopuksi kaikkia muitakin japseja, jotka ostettiin milloin mistäkin , mm Timo Roitolta, vaihdossa tuli joskus sellaisia pyöriä mitä ei Jyväskylässä saatu myytyä, mm GoldWingejä , Hikolle ne kyllä kelpasi ja Helsingin tuliaisina oli milloin mitäkin Vespoja jotka olikin helpommin myytäviä. Naapurissa olevaa virallista Yamaha-Suzuki dealeria Kuvan Moottoripalvelua närästi tietenkin nämä touhut. Oveen laitettiin kaikkien merkkien tarrat että ainakin näytti komeelta. Muutama Harrikka ja Harris-Triumphkin myytiin. Lopulta rahat loppui , mutta velat maksettiin Härmään , Klaukkalaan ja Piikkiöön , Brand
tille , Suomen Motokoville ja Osuuspankille taisi jäädä saamisia mutta niillä oli muutenkin rahaa.... ;)
-
Kun myytiin Jyväs-Sportissa Jawojen ja Italialaisten lisäksi Hondia ja loppujen lopuksi kaikkia muitakin japseja, jotka ostettiin milloin mistäkin , mm Timo Roitolta, vaihdossa tuli joskus sellaisia pyöriä mitä ei Jyväskylässä saatu myytyä, mm GoldWingejä , Hikolle ne kyllä kelpasi ja Helsingin tuliaisina oli milloin mitäkin Vespoja jotka olikin helpommin myytäviä. Naapurissa olevaa virallista Yamaha-Suzuki dealeria Kuvan Moottoripalvelua närästi tietenkin nämä touhut. Oveen laitettiin kaikkien merkkien tarrat että ainakin näytti komeelta. Muutama Harrikka ja Harris-Triumphkin myytiin. Lopulta rahat loppui , mutta velat maksettiin Härmään , Klaukkalaan ja Piikkiöön , Brand
tille , Suomen Motokoville ja Osuuspankille taisi jäädä saamisia mutta niillä oli muutenkin rahaa.... ;)
Näin oli, olihan se aikaa!
Mutta näin jälkeenpäin täytyy olla hyvin kiitollinen. :police:
Vesa & Co.