OSA 4B
Tassa tulee hieman vahemman raflaava tekstia harmaatuonnista. Syy siihen ehka se etta ei näitten muitten merkkien kohdalla ollut mitaan ”raflaavia” malleja ja muutenkin nama maahantuojat olivat aika vaisuja. Mutta aloitetaan niista Honda malleista joita unohdin eilen kun väsymys rupesi painamaan.
Ensinnakin unohdin kertoa sen etta nama CB500 Hondat mita me tuotiin tulivat Italian Honda tehtaalta, en ole varma mista Brandtin pelit sitten tulivat.
Yksi malli mita toin ihan kokeilumielessä oli Honda SLR650 Vector Honda, Espanja tehtaalla tehty. Pyora oli ihan kivan näköinen sellainen ihan katuenduroksi muutettu Dominator. Siita ei tullut myyntimenestystä vaikka pyora oli edullinen. Itse ajattelin etta se menisi sellaisille jotka haluavat ”Commuter” pyoran. Moin sen yhdelle mun kaverille/asiakkaalle joka ajoi silla vuoden ja han kyllakin tykkasi siita. On muuten kaveri joka kai kohta lahentelee 70 kymmenta ja ajaa vielakin sellaisia 20.000-30.000 km vuodessa vaikka han viettaa taalla Thaimaassa joka vuosi melkein 6 kuukautta. Nyt hanella on alla GSX1000R ja edellinen pyora oli Triumph. Olen myyntipalstoilla nähnyt etta naita SLR650 on tuotu montakin Suomeen kaytettyna. Tama Vector oli taman nakoinen:
Toinen Honda malli jonka mainitsin, mutta unohdin kertoa etta, me tuotiin sita vuosi ennen kuin Brandt toi sita. Pyora tuli Espanjan tehtaalta puulaatikossa!! Hyvaa sauna puuta siita laatikosta sai. Valitettavasti me saattiin jonkun hirvean ruskean varisen joka todellakaan ei ollut natti vari. Pyora oli Deauville. Kysynta oli melkein olematon vaikka luulin etta se menisi kun kuumille kiville Honda Revere miehille (ja naisille) koska kaytetysta Reverista sai hirmuhintoja ja ne menivat hyvin kaupaksi. Luulen etta ei Brandtikaan niita monta myynyt. Jos ette muista niin pyora oli taman näköinen:
Tossa tuli mieleen etta kun naita pyoria tuotiin niin yleensa ne tuli metallikehikossa joita oli helppo purkaa. Roskat kun jatti firman eteen ajoluiskaan niin aamulla oli aina joku korjannut talteen niita. Metalliosista pystyi tekemaan kaiken maailman hauskoja esineitä. Jostain syystä ja aina maaratyista maasta ne tulivat puulaatikossa. Niita oli hankalaa purkaa mutta puusta oli kysynta. Toinen vaikeus oli etta joskus kuljetusliikkeet vaativat todistuksen siita etta puu oli käsitelty otokkoita vastaan. Koska olen lahettanyt aikamoisen maaran omien ja kavereiden pyoria lentokoneella ympari maailmaa niin olen oppinut etta kuljetus firmat pelkaavat puuta kuin nruttoa. Olen joskus käsitellyt puulaatikoita IATA saantojen mukaisesti ja se on tyyrista hommaa. Laatikko pitaa savustaa 24 tuntia jollain kaasulla.
Jatketaan Kawasakeilla.
Kuten aikaisemmin kerroin niin ostin melkein aina uudet Kawasakit suoraan Sumekolta. Toki minulla oli oma hinnasto missa uudet Kawasakit komeilivat hieman halvemmilla hinnoilla kun virallisessa hinnastossa. Jussi Tele tuli kuitenkin aina komeasti vastaan siina nettohinnassa. Kuitenkin oli jotain malleja mita Sumeko ei tuonut ja/tai olivat niin pirun halpoja etta oli pakko ostaa.
Heti tuli mieleen etta naita Eliminatoreita tuotiin aika paljonkin aikaisessa vaiheessa. En edes muista oliko niita silloin Sumekon tuotevalikoimassa. 250 Eliminator ruvettiin tuomaan kun oli tarvetta sellaisista alle 25HV pyorista. Muistaakseni Sumeko toi ZL500 Suomeen verotuksen takia mutta sehän loi kysyntää ZL600:lle, vaikka se oli vahan tyyriimpi. Ja sitten oli se tehokas muskeli pyora ZL1000. Meille oli myös helppoa tuoda vahan erilaisia vareja kuin Sumeko ja erilaisuudella oli kysyntää. Alla vahan kuvia niistä Elliminatoreista:
Tassa se 250 kuutioinen.
Ja tassa ZL600
Ja lopuksi se muskelipyora.
Pyorat olivat aika suosittuja hameväelle ja muille lyhytjalkaisille koska ne olivat todella matalat. Takuuvikoja ei ollut koska venttiilit paloivat yleensä vasta 40.000 km:ssa. Ja saihan niita uusia ventiileita milloin vaan pyydettäessä. Ongelmana oli kai kuitenkin sekin etta venttiilin istukat olivat hieman pehmeää tavaraa.
Sitten oli toinen Kawa missa myos tuli helposti ventiilivikoja. Pyora oli Suomessa mallimerkinnalla GTR1000 mutta me tuotiin sita Jenkkimallisena Concourse nimella. Muistaakseni meidan pyorissa tuli sivulaukut mukaan kun Sumeko moi sivulaukut erikseen kovalla hinnalla. Naissa Concourse malleissa taisi olla hieman enemman hevosvoimiakin.Pyora oli taman näköinen:
Jonkunen KLR650 Endurokawakin tuli tuotu. Pyorahan oli vanhaa malli kuin mika eika valtamatta niin hyvakaan. Muistaakseni Sumeko lopetti sen myynnin kun KLR500 Twini tuli markkinoille mutta mehän tuotiin sita. Nykyaan sita mallia on viimeiset 10 vuotta taalla Thaimaassa valmistettu Rayonissa mutta sita myydaan vain Jenkkeihin (muutama vuosi vanha tieto) Pyora on taman nakoinen:
Sitten oli hauska malli niin kuin kilpailu mielessä. Sumekohan oli myynyt muutama Kawasaki Voyager 1300 ruiskulla ja ohjehinta oli todella kovaa. Nama ensimmaiset pyorat tulivat heille varmaan suoraan tehtaalta mutta luulen etta tehdas oli Jenkeissa. Kuitenkin mallihan ei mennyt maailmalla kaupaksi ja sitten oli joka harmaamaahantuojilla eria halpoja Voyagereita myytavana. Niita me sitten tuotiin mutta ei pudotettu hintaa vaan annettiin hirmuhyvityksiä. Jokaisellahan oli vaihtopyora tarjota valiin. Jussi Tele herasi ja hankin aloitti niitten tuontia vahan uudestaan. Melko varmaan hankin osti jostain naita ylijäämäeriä. Luulen etta ne tehtaallakin teki ”uusia malleja” vanhoista aihioista. Me jouduttiin maksamaan se 20% ylimaarainen ”homeveron”. Tuskin Telen Jussi sita tehnyt. Tasta homeverosta ja muutenkin veroista tayttyisi joskus tehda ihan oma threadi.
Joka tapauksessa meilla oli Granmotorin kanssa hirvean ”kissavedon” naista kaupoista kun ilmaa hinnassa oli valtava. Granmotor kylläkin voitti ja moi enemmän niita kuin me. Pyora tuli puulaatikossa joten ne lienee Jenkeissa tehtyja. Se oli valtava tyo kasata niita koska pyora painoi kun synti ja se oli hyvin "naulattu" siihen puulaatikkoon. Kasaus edelytti ainakin 5 kaljataukoa meidan viereisessa Pickwickissa. Pyora oli kuitenkin taman nakoinen:
Toinhan mina myoskin eran GPZ750 Kawoja, ei sen takia etta niista olisi kysyntaa mutta kun hinta oli niin sopivaa. Olin kylla vahan aikaa ennen ostanut Sumekolta heidan loppuvaraston kaikista GPZ1100, GPZ750 ja GPZ550 joten kyllä minulla olisi pitanyt olla kiintiö taysi naista vanhanaikaisista ilmapeleistä. Mutta kun hinta oli niin halpa…. Syy miksi mina sen tassa kerron on se etta kun pyorat tulivat niin ilmeisesti ne oli Jenkeissa valmistettuja koska ne tulivat puulaatikoissa. Mutta se mita oli hauskaa oli se etta alkuperäinen vastaanottaja näkyi laatikossa ja se oli joku firma Barbadoksella. Koska tiesin etta koko era mita tarjottiin myyntiin oli yli sata pyoraa niin ajattelin etta kyllapas Barbadoksella on optimistinen myyja. Totuus kai oli se etta se oli tehtaan/Eurooppalaisen tukkurin bulvaani firma. Aina kuin pyoria tuli meille yritin aina leikkia ”koti etsivaa” ja etsia etta kuka oli alkuperäinen vastaanottajaa ja vaikka aina oli yitetty leikata pahvista se vastaanottajalipuke pois niin etsimalla yleensä se löytyi. Hyvin usein oli vastaan ottaja Singaporelainen firma, nimeä en enaa muista. Koska tiesin ja tiedän suurin piirtein kuinka isot Singaporen pratkamarkkinat ovat niin ei ollut vaikeaa ynnata 1+1. Joko tama firma oli tehtaan bulvaanifirma tai sitten jonkun tukkurifirman vastaava. Joka tapauksessa tehtaiden on ollut pakko ymmärtää etta nama ylisuuret tilaukset eivat olleet tarkoitettukaan kohdemaan kotimarkkinoille. Kyllä se niin on etta tama harmaatuonti tai puhutaan vaikka siistimmin rinnakkaistuonnista on taysin valmistajien tiedossa ja hyväksyttävissä. Se on vain tapaa saada enemmän peleja maailmalle. Todistuksena tasta voin mainita etta meille tarjottiin usein Dubaista Yamahan ja Polariksen kelkkoja. Siellä aavikollako he niillä ajavat?
Siina taisi olla sitten Kawasaki muistot mita nyt tuli mieleen.
Siirrytaan Yamahaan. Ei tassakaan mitaan raflaavaa ole, enimmakseen toin samoja malleja kuten Arwidson. Mutta jotain erikoistakin oli.
Yksi malli mita muistan hyvinkin oli Yamaha Belgarda TT600R enduropeli. Pyorahan oli jalostettu versio vanhasta XT600 Yamahasta. Pyoran oli alun perin tilannut Koiviston Matti joka silloin oli myyjana All Rightissa. Nykyaan han on kai vielakin TJ:na samassa puljussa. Onneksi se oli Matti kun oli sen tilannut/ostanut koska me ei tiedetty siita yhtaan mitaan. Ei osattu edes käynnistää sita (ei ollut sahkostartti). Pyorahan oli melkein taysi kilpuri oliko siina Ohlinsin iskarit (vai oliko ne Sachsin) takana ja edessä taisi olla up-side down keula. Mittaristokin oli hyvin askeettinen. Sita mina en ymmarra miten siihen oli saatu eu-hyvaksynnan mutta kun pyora tuli Italiasta niin sehän kertoo kaiken… Siellahan kaikki on niin rehellista! Joka tapauksessa pyora tuli meille ei Yamahana vaan Belgardana. Belgarda oli Yamahan vanha maahantuoja Italiassa ja he olivat suunnitellet ja valmistanut taman pyoran vaikka moottori tuli Japanista. Katsastuksessa meilla sitten tuli ongelma kun pyorahan ei ollut tyypitetty Suomessa joten valmiita tietoja ei voinut kopsata tietokoneesta. Sitten taas meidän papereissa pyora ei ollut Yamaha vaan Belgarda ja tuskin Matti olisi halunnut pyoransa nimeksi Belgarda. No asia ratkesi kun saatiin joku ympäripyöreä todistus sielta Belgarda tehtaalta ja kaikki meni hyvin Yamahasta tuli Yamaha ja Matti oli tyytyväinen. Toin muutaman Belgardan senkin jälkeen mutta minua rupesi hirvittää ne paperit kun se oli niin läpinäkyvää etta ne oli kepulikonstein tehty.
Pyora oli kuitenkin taman näköinen:
Yamahoita toin sitten vahan kaikkia malleja XJ600, XJ900, TRX850, TDM, Thundercateja, Thunderraceja, R1 mutta ainoat pyorat mita paastiin myymaan ja tuomaan vahan suuremmissa maarissa olivat Viragoita. Koko viragosarja tuotiin, satapiikit olivat ihan samoja kuten Arwidsson kai samoin XV250S mutta sitten me tuotiin Yamaha XV535 kun Arwidsson toi verotussyystä XV500. Ja kyllä muutama kuutio lisaa oli hyvä myyntiargumentti. Muistaakseni Arwidssonkin siirtyi myymaan myoskin sita 535 Viragoa. Oli varmaan vaikeaa saada tehdas tekemaan pikkusarjoja 500 kuutioisena. Sitten me myyttiin XV750 Us-malli, viela candy punaisena silloin kuin Arwidsson jo oli lopettanut sen tuonnin. Ja sitten oli meidan bravuuri eli XV1100 US malli. Se meidan XV1100 oli muutenkin vahan erilainen kun Arwidssonin pelit. Muistaakseni meilla oli pieni natti selkanoja ja putket taisivat olla erilaiset. Meilla oli tuplavaritys kun taas Arwidsonilla oli yksi vari. Negatiivista oli tietysti etta oli mailimittari (kilometrit pienillä kirjaimilla mittarin sisakehikossa) Mutta sitten parasta meilla oli tosi paljon halvempi hinta ja se puri. Me tuotiin aikamoinen maara niita XV1100 Jammuja ja se oli halvasta hinnasta huolimatta meillekin hyvaa kauppaa.
Tassa kuva siita 750:sta
Ja tassa on se XV1100. Tama Pekka Lankinen joka nailla sivuilla nakyy aika usein osti kai minulta tallaisen uuden joskus (jos on sama kaveri) han tietäisi varmaan paremmin mita erovaisuuksia siina oli, en mina kaikkea muista.
Siina oli Yamahat lyhyesti. Siirettaan sitten Suzukeihin.
Suzukien suhteen oli vahan samaa juttu kun Yamahan kanssa, Toin vahan kaikenlaista. Joskus jopa ostin Suomi pyoriakin jonkun Suzuki dealerin kautta, muutaman kappaleen jopa minun kilpailijalta Harri Rintamaelta. Minulla oli vielakin erittain tulehtuneet suhteet Bensowin entiseen porukkaan joka siirtyi Ekströmille edustuksen siirron yhteydessa. Sinansa olisin ehkä voinut saadakin Suzuki edustuksenkin koska Ekstromin omistaja ja TJ Roger Lindberg oli minun opiskelija kaveri Hankenista. Niin oli myos Marcus Tötterman Arwidsonilla. Pieni pyörii piiri…
Jotta tama loppukirjoitus ei jaa liian vaisuksi täytyy kertoa sellaisen pienen sisäpiirijutun mita tapahtui joskus 80-luvun alussa. Hankenia kavi myos Thermanin Lasse mulle ihan hyva kaveri. Han toimii silloin m.m. Kiwikyparien, Avon renkaitten ja Bel-Ray öljyjen maahantuojana. Yamahamies Juha Harju muuten aloitti mp-alalla siina firmassa. Me tavattiin Lassen kanssa Skippers ravintolassa Helsingissa ja Marcus oli juuri siihen aikaan nimitetty Arwidssonin toimitusjohtajaksi ja Lasse vahan katkerana lausui: ”Ajattele Tottiksesta tuli Arwidssonin toimitusjohtaja ja Hankenissa han ei edes paassyt pelaamaan meidan kanssa Flipperia!!!” Tuskin Tottis tasta paljastuksesta suuttuu. Hanen piti m.m Tom Brandtin kanssa tulla tänne ja lupasin vieda heidät pratkareissulle Kambodjaan. Matka kuitenkin peruuntui ehka sen takia etta yksi heidän kavereista kuoli pratkalla radalla Espanjassa.
Mutta toihan mina jotain malleja mita ei Bensow/Ekstrom tuonut. GN250 oli kai sellainen malli. Niita sai ostaa ihan pilkkahinnalla ja se oli sopiva aloittelija pyora varsinkin naisille.
Pyorahan oli taman näköinen ja niita saa ostaa uusia tanakin paivana, nyt kylläkin Kiinassa tehtyinä luvalla tai ilman. Hyvä peruspyora. Olin ostamassa sellaisen kaytettyna taalla Thaimaassa koska siina oli Kiinalaiset kilvet ja rekisteriotteen. Silla olisi paassyt vaivatta Laosin kautta Kiinaan ajamaan pratkalla, niin ne pojat taalla ovat tehneet. Mina kuitenkin ehdin sairastua joten kauppa jai.
Sitten menin lankaan luulin etta tama TU250 Suzuki jatkaisi GN250 perinteita mutta kun ei niin ei. Toin yhden ja totesin etta myynti floppi. Pyorahan oli ihan natti mutta…
Samoin kavi taman Freewindin kanssa toin yhden ja siihen se jai. Ei ollut kysyntaa vaikka pyora oli hyva. Sehan oli tehty kilpailemaan HondaSLR650 ja BMW650:n kanssa mutta BMW kai vahan menestyi (vaikka pyora oli aikamoinen paska, minulla on ollut ja on niita taalla Thaimaassa) Honda ja Suzuki ei.
Siina tuli kai nama japsipyorat kasitelty. Toihan mina paljon muutakin. Muutama Bimota tuli ostettu, Benelli 750 SEI, toi 6-pyttysen toin 6 kpl ylivuotista ja pirun ruosteisena Jan Raymakersilta Hollannista (sama kaveri joka omisti Lookwell firman) ja sitten innostuin tuomaan 3 kpl MUZ SCORPIONIA 660 koneella (Yamahan kone). Se oli natti ja toimiva pyora. Meille vain liittyy ikävä muisto siihen kun eras meidän hyva kaveri ja asiakas osti sellaisen ja melkein heti tuli sivutieltä auto eteen ja Kaveri siirtyi ilmavoimiin. Se sattui.
Tassa kuitenkin kuva Scorpionista ja Benellista.
Olihan mina sitten Piaggion, Gileran ja Fanticin virallinen maahantuoja mutta sehan ei kuulu tahan harmaatuonnin otsikon alle mutta tulihan niita muutama sata yksikkoa tuotu.
Viela vahan lisaa tarinaa siita Bimotasta. Kun Bimota meni konkurssiin (en tieda monesko kerta) niin Dieter Konemann Saksassa osti tehtaan ja houkutteli mukaan jälleenmyyjiään siihen projektiin. Minuakin han houkutteli mukaan mutta ette ehkä usko mutta minakin osaan sanoa ”Viele Danke aber Nichts. Onneksi.
Siina kai sitten taman kirjoituksen on saatettu loppuun. Nyt mina odotan ei kun "vaadin" ”kansalta” tiukkoja kannanottoja harmaatuonnin puolesta tai vastaan. Mina ainakin puolustan sen silla etta se lisaa kilpailua ja nain markkinoiden toimivuutta. Mutta sehan on myos totta etta ei harmaatuoja koskaan pysty yhta hyvää palvelua tarjoamaan kuin n.k. virallinen maahantuoja ja mina varsinkin en voinut.
Mutta muistakaa ei ole pakko ostaa harmaatuodun pyoran.
Ja taas YO-ja MP-Terveisin HIKO
