VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Japsipyörät => Aiheen aloitti: Anita Ollonberg - Joulukuu 26, 2022, 11:59:18 ap
-
Hei!
Tarkemmin kun katsoo (kuva liitteenä), niin tuo 750 Viragon (-93) etulokasuojahan näyttää olevan vino...
Maaluuseen se on menossa joka tapauksessa, kun pyörän väritys muuttuu. Oitaanko noita yleensä? Ja mikä lienee lopputuloksen onnistumisennuste? Että kannattaisiko mieluummin etsiä purkuosana suora lokasuoja ja maalata se? Pyörään pitäisi olla kaikki osat olemassa ja toki mieli tekisi käyttää kaikki alkuperäiset, mitä on, eikä turhanpäiten vaihdella. Mitä tuumaatte kokeneemmat? Kysyy aloittelija.
-
Jos ei siinä teräviä vekkejä ole, niin tuon varmaan saa oikaistua ihan käsipelissä. Hyvä kun se on vielä etupäässä kiinni. Toinen pitää teleskoopeista, tangosta tms kiinni, ja toinen vääntää käsin lokasuojan nokasta. Olettaen siis että tuo on peltiä.
Muovisen kanssa saattaa vääntäessä olla tarpeen hieman näyttää kuumailmapuhallinta, tai hankkia toinen lokari.
-
Ihan ensmäiseks löysäisin tai ottasin kokonaan pois kiinnitykset ja kattosin, ettei oikia itekseen. Siis ettei kiinnitys vänkää sitä vinoksi. Jos koko keulaputket on vinollaan, vois syy olla siellä? Nehän kaatuissa tai muuten kolhiessa saattaa mennä kierteelle niin, että myös oikeevat melkein itekseen, kun löysää ylimmäiset tai alimmaiset kiinnitykset noihin keulakolmioihin, ja ehkä lievästi auttaa putkista vääntämällä?
Onks ohjaustanko ja etuakseli saman suuntaset?
-
Kiitos :) Joo metallia on. Pitääpä kokeilla vääntää suoremmaksi ennen irrottamista.
A
-
Joo siinä keulassa on muuten pikkasen jotain muutakin vinoutta. Esim. Yamaha-kyltti oli vähän vinossa, vaikka pultit olivat kiinni. Tarina ei kerro, onko pyörällä kaaduttu. Mutta kun on 30 v vanha, niin kyllähän siihen ajanjaksoon saattaa jokunen kaatuminenkin mahtua. Pyörä on "rescue-pyörä" :) , eli oli menossa Kuusakoskelle romumetalliksi. Mutta kun on arvokas raaka-aine kerran pyörän muotoon taottu, niin eihän sitä raaski romuksi päästää, eihän?
A
-
Lokasuojakysymys poikikin perusteellisempaa tutkintaa. Tässä toivottavasti seuraa pari kuvaa lisää.
Vaikka keula päällisin puolin näyttääkin suoralta, niin tarkkaan kun katsoo, ei tuo lokasuojan päällä oleva osa istukaan paikoillaan 100 % symmetrisesti. Millin-puolentoista suurempi rako on toisella puolella. Yamaha-kyltin otin jo pois, mutta sen kiinnityksestä käy vinous myös ilmi.
Runko odottaa renkaita alleen, jotta sitä olisi helpompi siirrellä, mutta pitänee tutkia tuota vinoutta ensin. Eli irrotella ja kiinnitellä ja katsoa, miten lähtevät osat istumaan paikoilleen, ennen kuin siihen rengasta tarjoaa. Ja siinä samalla selvinnee, palautuuko lokasuoja suoraksi vai pitääkö sitä väännellä.
-
Kuvista vähän hankala katsoa suoruuksia, mutta tosiaan nyt olisi hyvä saada pyörät alle, helpompi sillälailla katsella miten asettuu. Pyörät paikallaan saat hyvin kokeiltua tahmaako teleskoopit, ja kuten Jaakko jo neuvoi, voi löysätä nuo kolmioissa olevat ruuvit tarvittaessa ja asetella osaset suorempaan.
Ei se tavatonta ole että tuon ikäinen pyörä on käynyt kyljellään tai jopa törmännyt johonkin, ja Virago taitaa olla suosittu malli ensimmäiseksi motskariksi, eli tuolla on saattanut muutamakin vähän harjoitella :)
-
etupää on tosi herkkä, suosittelisin samaa mitä on sanottu tuolla, kaikki pultit kolmioista ja putkien ympäriltä ml. lokari ja jarrut hiukan löysään ja etupyörä paikalleen ja pyröänpultti piukkaan ja siitä eteenpäin pultteja kiinni sen jälkeen näkee onko loksu vielä vinossa
-
Kun keula kaaduttaessa tai osuttaessa johonkin saa napakan iskun, teleskoopin ylempi putki pyrkii kiertymään, ja saattaa joko ylemmässä tai alemmassa kolmiossa hiukan pyörähtää, ihan millin osia vain. Putkeen kuitenkin silloin muodostuu jännitys, ja se jännitys kiertää koko keulan vinoon. Ajaessa tai kuskin pukilta katsoessa seuraus on yleensä se, että ohjaustanko on vinossa, kun pyörä on suorassa.
Katumoottoripyöräilijälle ei ole välttämättä tuttu koko asia. Enduron ja motocrossin harrastajille on varsin tuttu asia, kun niillä varsinkin totisimmat harrastajat konttaavat lähes joka treeneissä. Up-side-down keulat eivät taida olla ihan yhtä arkoja, mutta silloin kun 70-luvun jälkipuoliskosta eteenpäin joustot alkoivat kasvaa, ja keulaputkien läpimitat ja muu rakenne kehittyi hiukan jälkijunassa, tämä oli jatkuvaa hommaa; kaatumisen jälkeen pyörä pukille, yleensä alemmasta kolmiosta puristusruuvit löysälle ja etuakseli löysälle, pieni ravistus, ja simsalabim, keula suorana. Pultit kiinni ja takas radalle.
- pääs taas jaakkovaakko mieliaiheeseensa eli nuoruuden muistelemiseen -
PS. Ja ehottomasti on kannatettava asia olla päästämättä sulattoon! Respektiä rescuesta ainakin täältä!
-
Jatkan vielä. Just tuo osa, mihin lokasuoja kiinnittyy, sen tarkotus on estää noiden notkeiksi jääneiden keulaputkien taipumusta kiertymiseen. Se osa on melko lujasti kiinni kummassakin keulaputkessa, ja sen idea on pitää ne keskenään linjassa. Jos korjaus tehdään heti kiertymisen jälkeen, se aika usein oikenee suoraksi sillä, kun kaikki pultit löysää. Pysyvää muodonmuutosta on putkiin voinut syntyä, jos rakenne on ollut tiukalla ja kierteellä vuosikymmeniä. Jos kaikki kolmioiden puristuspultit löysää, ja pyörä on pyörillään, saattavat keulaputket valahtaa läpi ylös; hommassa on ehkä syytä olla enemmän kuin yhdet kädet mukana?
-
Ite jättäisin ne yläkolmion ruuvit löysäämättä ja pumppaisin keulaa.
-
Kiitos vinkeistä :) Tässäpä onkin jo monta asiaa, joista lähteä tutkimaan ja kokeilemaan seuraavaksi.
A
-
Ite jättäisin ne yläkolmion ruuvit löysäämättä ja pumppaisin keulaa.
Nyt menee off-topiikiksi, Anitalle on tullut hyviä ajatuksia varmaan riittävästi, mistä hämmentää... eikä valtavan isoista asioista ole kyse, aika nopeasti tuo keula on käyty läpi ja löysäilty kaikki pultit, mitä tässä on mainittu. Turvallisuuden kannalta itse katsoisin huolellisesti nuo kolmiot; jos niissä alumiinista valaen tehdyissä osissa on minkäänlaisia murtumia esimerkiksi kolarin jäljiltä, laittaisin hylkyyn. Se Yamaha-merkin huono istuminen paikalleen on arveluttavin asia. Lokarin kiinnityskappaleenakin toimivan tukikappaleen huono istuminen enemmän viittaa tilapäiseen kierouteen, toki sitäkin kappaletta kannattanee hiukan sillä silmällä katsella, ettei ole murtumia?
Vähän kiinnostas perustelu tuolle Markon toimintamallille? Erilaisia kokemuksia varmasti meillä kaikilla, ja ehkä erilaisista vehkeistäkin. Itellä vaan aika vahva muistikuva niistä 70-luvun rossipeleistä, että juuri ne kolmion kiristysruuvit oli ratkaisevat oikaisuissa. Katupyöristä tosin oon vain pari kertaa vastaavaa kieroutta oikaissut, että voin toki olla totaalisesti väärässä. Rosseissahan ei ollut tuollaista vahvaa alempia etuputkia toisiinsa kytkevää kappaletta ollenkaan, sikäli poikkeaa tuonkin Viragon rakenteesta. Itellä olleista -77 vuoden 250 Husqvarna, missä 240 milliä keulassa joustoa, ja vielä ne kovin ohuet sisäputket. Se keula oli aina kierteellä, kun vähänkin kupsahti nurin... ja nimenomaan tuntu, että kun etupyörä jossain nurinmenon vaiheessa yritti kääntyä toiseen suuntaan, ja ohjaustanko vastusti sitä kääntymistä - tai päinvastoin, etuputki kiertyi jommassa kummassa kolmiossa, ja jäi sen jäljiltä kanittamaan kierteelle, mikä sai koko keulan kierteelle.
Jos raskaasta katupyörästä joutuu noita keulan kolmioiden puristuksia löysäilemään, eikä ole ammattikorjaamon nostopöytää, eli pyörä on pyörillään, avaisin neljästä puristuskohdasta molemmista putkista alemman kolmion ruuvit, ja toisesta putkesta ylemmän, pyrkisin etupyörän kääntymisen estäen ja ohjaustangosta kääntäen oikaisemaan, ja tarvittaessa tiukkaisin löysätyt ylemmät ja vastaavasti avaisin toisesta, ja taas oikaisisin. Jos kaikki neljä avaa kerralla, putket hulahtavat kolmioista läpi ylöspäin, massa tipahtaa alas, ja asentaja ajautuu vaikeuksiin... ai että mistäkö tiedän? Toiset ylemmät kiinni estää putkien läpi holahtamisen.
En mitenkään väitä olevani ehdottomasti oikeassa, omiin kokemuksiini vain nojailen tässä. Ja aika vanhoihin sellaisiin, eikä tuohon muistiinkaan aina niin luottamista ole...
jaakkovaakko
PS. Muisti palautuu pätkittäin: Oli miulla siihen mainittuun Husqvarnaan kovasta puusta sorvattu tai porattu sellaiset puolipyöreät kupit, noitten etuputkien halkaisijalle. Vähän vauhdikkaimpien kaatojen jäliltä joutu rässissä vähän painelemaan niitä sisäputkia takas suoriks... heittokelloja ei tarvittu, kun putkea pääs pyörittämään niissä kupeissaan, silmä näki kyllä varsin pienen heiton. Jos putki on taipunut, ei se ruuveja löysäilemällä oikene. Rossivehkeissä nuo putkien halkaisijat alko nopeasti kasvaa, eivätkä enää ihan niin helposti taipuneet. Kunnes sitten keksi joku kääntää ne putket toisinpäin, mutta sen ajan vehkeistä ei minulla ole enää mitään kokemuksia.
-
(https://productimages.biltema.com/v1/image/imagebyfilename/82-923_xl_2%20(2).jpg)
Tuollainen nostovehje on kätevä lattiahommissa.
Pysyy tukevasti etupää ilmassa, ja saa tarkasti tarvittavan määrän nostettua ja laskettua
Tuskin tuossa se jammulätkän asento vielä kolmion vääntymisestä kertoo, kun se on pellistä väännellyssä pidikkeessä kiinni.
Nostaisin pyörän rungon alta pukille, tai tuollaisen nostimen päälle ja irroittaisin putket. Samalla näkyy myös lokasuojan vääntyminen. Jos se alumiininen mummorauta on vääntynyt, näkyy kyllä josakin jo lohkeamakin....sen verran lujasti tukeva pala on pulteilla kiinni.
Jos keulan saa kasattua niin, että putket ovat samaan suuntaan, eikä kolmiot ole ristissä, niin kovaa ajoa vaan.
Vääntynyt putki näyttää itsensä myös siinä kohtaa, kun asentaa pyörää paikalleen. Jos akselilla joutuu vedättämään putkia kapeammalle, tai jos pyörän napa ei hiluineen sovi väliin, putki on vääntynyt.
Putkia pitää pyöräyttää sen verran, että sopivuus on hyvä. Tämä tietysti toimii vain silloin, kun taipuma on hyvin vähäinen.
Jos pitää levittää, tai vetää akselilla kasaan, lakkaa keula joustamasta, kun liukupalikat jumittavat.
Putken oikaisuun on sellainen hydraulinen putken taivutin kätevä. Pienen taipuman voi oikaista, vaikka sitä ei taideta missään suositellakaan.
-
Kiitos vinkistä :)
A
-
Anitalle vielä vinkiks, että Rintamäen Pertin mielipitteet ja kokemukset on ammattimiehen sellasia, niitä kannattaa uskoa. Esimerkiks minun höpinät on harrastuspohjalta, ja vuoskymmenien takkaa, niissä on aika voinu kullata muistot... niiko missä vaan asiassa, netistä saa paljon neuvoja, ja jonkinlaiset suodattimet ja oma maalaisjärki on niitä käyttöön ottaessa aina paikallaan. Siitä voin melkein takuuseen mennä, että täällä vmpk:n palstalla ei kukaan tahallaan ja tieten tahtoen vääriä neuvoja jaa.
Jaakko
-
tämä on ollu täällä ennenkin vissiin periaate selviää kuvasta yks kun on prässin pumpusa ja toinen pyöritää aika nopsaan saa suoraksi
-
Jaakolle vastauksena: syy ehdottamaani toimintamenetelmään laiskuus. Usein toi auttaa jos ei oo mitään oikeata vikaa. Ja kun putket yläkolmiosta kii, nii ei tipu eikä solahda ylöspäin. Sitten jos ei vaikuta mitään, niin monimutkasemmat konstit ja varsinaisen syyn etsintä käyttöön. Krossit ja trialit ajetaan varmasti enempi solmuun ja käyttäjä oppii katsomaan sen rakenteen suoruutta ja vääntelemään. Toi mun ensi kokeiluks tälle kysyjälle ehdottama ei saa aikaan isompaa pahaa vaikka sekä putket että katsojan silmät ois kierossa.
Aloittelijan vaan ei mielestäni kannata korjata isompaa remonttia kuin on pakko.
-
Looginen ja hyväksyttävä syy toimia noin. Otan opikseni. Jos nyt yleensä vielä pitää mihinkään kakspyöräseen millään lailla koskea...
Trialissa ei muistaakseni ihan niin paljon ollut tuota oikaisemista kuin rossipeleissä, tai en vain muista? Niissähän on etulokari myös alhaalla kiinni, eikä ole up-side-down-keuloja, ja lokarin kannakkeena alumiinikappale, mikä yrittää pitää putkia linjassa; ei tosin yhtä järeä kuin katupyörissä. Minun trialpyörissä oli ohjaustanko heikko lenkki; yhtenä kesänä tuhosin neljä tankoa! Ja niitäkin aina kerran ojoin, jos ei mennyt jyrkälle mutkalle. Viilalla merkki päähän, että tiesi sen pään jo kerran ojotuksi... keulan vauriot taas trialissa on niitä, kun kivi tuhoaa sisäputken pinnoitteen, ja sitten ei kestä stefat eikä öljyt keulassa. Pienet naarmut voi tasoittaa lakalla tosin. Tää muistelu tietokoneen ääressä tulee muuten halvemmaksi, helpommaksi sekä turvallisemmaksi kuin varsinainen harrastaminen...
Jaakko
-
Täällä on paljon itseäni pätevämpiä osaajia ja nytkin on tullut roppakaupalla hyviä ohjeita. Jos kunnolla kippailtu ja kolhittu, niin rungon mittauskin voitaisiin lisätä listaan, jos kaikki uhkakuvat kaivetaan esiin.
Kysyjälle vaan voi joskus iskeä pieni paniikki ja masennus kun lukee kaikki skenaariot ja ohjeet ja mopo päätyä sulattoon. Tieto lisää tuskaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun ei vielä ole ehtinyt tutkimaan löytyykö kaikki viat omasta vekottimesta. Täällä saa kyllä ohjeet vaikka ydinräjähdyksessä puoliksi sulaneen korjaamiseen.
-
Tään höpinäketjun - siis omaa osuuttani höpinällä tarkoitan - oleellisin ohje alkuperäiselle kysyjälle on varmasti ollut se, että hieman kannattaa ajatusta käyttää siihen, miksi se lokari on vinossa, ennenkuin pelkästään lokaria alkaa muotoilemaan.
-
Saattoi mennä ohi silmien-mutta onko T-kappale mainittu jo?
Onko ohjausakseli varmasti oikeassa asennossa tuohon alakolmioon nähden? Ettei ole
sieltä nyykähtänyt...
t. Markku
-
Ihan ensimmäiseksi helpoin tarkistus. Katsotaan sivultapäin, ovatko yläputket samansuuntaiset. Sen näkee kyllä varsin tarkasti, kun vähän kuikuilee. Jos ei, sitten edellämainituilla menetelmillä edeten.
-
Nyt luin oman ensimmäisen vastaukseni uudelleen ja huomaan vähän jääneen rivien välistä tulkittavaksi. Pitänee jättää neuvomiset niille jotka osaa 100% tuottaa vastaukseensa sen tekstin, mitä päässä liikkuu.
-
Hei taas!
Pitää vielä raportoida tänne, kuinka tämä lokasuojatilanne ratkesi. Ammattitaitoinen asentaja kävi katsomassa pyörää ja kysyi: "No, mikä tässä on?" Minä selittämään, että se on tuo lokasuoja vinossa ja onko se tuo koko keula vinossa ja renkaat pitäisi saada alle ja tankkia ja penkkiä sovittamaan ja ja ... ". "Ai mikä vino, eihän tämä mitään vino ole", sanoi hän. Oli nääs nimittäin siinä jutustellessa jo vääntänyt lokasuojan suoraksi :laugh:
Ne osien pienet liikkumiset, joita keulassa on, ovat kuulemma ihan tavallisia ja täysin vaarattomia. Ne pikku osat voivat liikahdella, jos pultin reikä on isompi kuin pultti, eikä se mitään haittaa.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Vaikkei kaikille ohjeille ollutkaan nyt käyttöä, niin onhan se hyvä vastaisen varalle tietää, ettei kierokaan keula välttämättä ole menetetty tapaus.
Minun osaamisenihan on nimittäin sitä tasoa, että vasta viime talvena opettelin vaihtamaan ajopyörääni (Virago 535 -92) öljyt ja suodattimen. Ajattelen, että jos kerta ajaa aikoo, niin pitää sentään jotain pientä ylläpitohuoltoa osata pyörälleen tehdä. Ai että siitä tulee voittajaolo, kun joku pultti irtoaa, kun sitä on viikon liotellut, kilkutellut ja väännellyt. Ja liotellut ja kopsutellut. Ja väännellyt. Pienestä se ilo joskus repeää pienelle ihmiselle, irronneesta pultista.
Kirjoitin äsken jo pitkän vastauksen, mutta netti meni poikki ja vastaukseni hävisi bittiavaruuteen. No sinne menköön. Että jos nyt tulee minulta kaksi vastausta, niin sitten se toinen on kotiutunut sieltä bittiavaruudesta.
Projekti jatkuu. Onneksi on työmaalla maalaamo, jossa voin ruokatunneilla opetella maalaamaan. Lokasuojat ja tankin (uuden vai entisen?). Rungossa on sinänsä aika ehkä maali, mutta voi että se vanha maali tulee näyttämään vanhalta ja kuluneelta uusien maalipintojen rinnalla, sen arvaan. Ei vielä ihan usko itseen riitä, että rungon tohtisin ihan paljaaksi riisua ja maalauttaa. Se menisi sitten ihan maalaamoon pulverimaalaukseen. Purkaminen lienee helpompaa kuin kasaaminen...
-
No hyvä että korjaantui ja helposti vielä ;D Täällä mennään helposti asioiden edelle, tuo pyörä jos on ollut osina, tai etupyörä irti, tai muuten vaan tönittävänä, niin on voinut joku nojata lokariin ja saanut sen vinoon ilman sen kummempaa draamaa. Keulan osissa tosiaan on oltava hieman säätövaraa. Varmaan sen tukipalan, ”mummoraudan”, jossa lokari on kiinni, reiät on millin-pari väljät just sen takia että pienet epätarkkuudet linjauksissa eivät aiheuta takertelua.
Veikkaan että jossain ohjeessa saatetaan sanoa keulan kasaamisesta niin, että ensin kolmioista pultit momenttiin, sitten akselin mutteri momenttiin, sitten sidepultit keulaputken pohjasta momenttiin ja lopuksi tuo mummorauta.
Kannattaa hommata korjausopas tai peräti ”tehtaan kirja” eli workshop manual, luulisi tuohon sellaisen olevan jossain päin nettiä jaossa ainakin englanninkielisenä. Suosittu pyörä kuitenkin ollut aikanaan uutena ja nykyään myös. Ei sillä etteikö me täälläkin neuvottais, mutta joskus on hyvä tarkistaa ihan vaan varmuuden vuoksi ;)
-
Rungon maalin paikkaukseen on hyvä ja halpa AT-vannemaali.
Kiiltoaste juuri sopiva ja useammalla kerroksella kohtuullisen lujakin.
Marketin maalihyllystä löytyy.
Kestää myös sylintereissä, kuten myös saman firman harmaakin vannemaali.
Ensikäynnistyksen savuamisen jälkeen kovettuu ja käry loppuu.
-
No niin kun minähän olen haaveillut mustasta moottoristakin, mutta eivät ne kilikalit kuulemma moottorin päällä pysy... ? Juutuubissa niin helppoa näytti olevan se moottorin maalaaminen... Mutta mitäpä tuota turhaan semmoista maalausta tekemään, joka eka kesän jälkeen kupruilee irti. Mutta että ehkä joku maali saattaisi pysyäkinkö?
Netistä löytyvät ainakin 535:seen räjäytyskuvat, varmaan 750:seenkin, en ole vielä tutkinut, mutta vähän niin kuin siihen luotan, että sieltä ne löytyvät. 535:sen osalta niitä ja netistä imuroitua manuaalia olen tutkinut. Se on se kirja sen verta vanhemman ajan käyttöliittymä, että siitä on kuvia huono tsuumata isommiksi. Mutta ovathan ne kirjat muuten kivat olemassa hyllyssä ja iltalukemiseksi. Noin niinkuin esineinä. Ja jos ei se intternaatti kaikkea informaatiota tarjoa. Torissakin näkyy olevan jotain tarjolla, en ole vielä hommannut. Joku päivä.
Olen minä kyllä ihan hurahtanut tähän hommaan, täytyy sanoa. Joskus vain istun pannuhuoneessa tuijottelemassa rojektia ja suunnittelemassa, mitä sille tekisin. Sitten joku pikku homma aina välillä vähän nytkähtää eteenpäin. Tämähän on minulle lääkettä ajokauden päättymisestä aiheutuneeseen alakuloisuuteen. Tämä talvi onkin tähän mennessä mennyt rojektin kanssa seurustellessa paljon paremmin kuin viime talvi :D . Vaikka kyllä näihin minun touhuihin pätee se ihmettely, että "on se kumma, kun ihan mitään ei osaa, mutta on silti pakko ihan ite yrittää".
-
Kysyin tekoälyltä, kuinka moottoripyörä korjataan:
Repairing a Yamaha XV 750 Virago motorcycle from 1993 can be a rewarding experience, but it's important to have the proper tools, knowledge, and safety precautions in place before starting any repair work. Here are some general steps you can follow to repair your Yamaha XV 750 Virago motorcycle:... "
Ja käskee mm. hankkimaan manuaalin. Selittää pitkästi ohjeita ja lopuksi toteaa:
"It's also a good idea to seek the help of a professional mechanic if you are not comfortable performing the repair yourself or if the repair requires specialized tools or expertise."
-
Ettäkö ainiin digitaalisena kirjana manuaali eikä paperisena... Joo heti löytyi :laugh:
-
Tuon ikäiset digikirjat on varmaan kaikki paperilta skannattu, tai ehkä mikrofilmiltä, ja skannauksen laatu vaikuttaa paljon siihen miten hyvin saa zoomailtua. Mulla on oman projektin (vm 1983) tehdaskirja paperikirjasta PDF:ään skannattu, alunperin varmaan joku 500+ sivua kun se sisältää jotain 4-5 vuosimallia ja jokaisesta muutaman variantin, on pinnavanteilla, alumiinivanteilla, muutama eri laturimalli jne, vaikka itse pyörä ei mikään kamalan monimutkainen olekaan. Hankala siitä järkäleestä mitään on löytää, kun sitä ei ole mitenkään indeksoitu. No, lahjahevonen...
Poimin ja tulostelin sieltä juuri tuota omaa pyörää koskevat kappaleet, ja pistin aina sellaisen pikkunipun kulmasta niitillä kiinni. Niitä tuli semmoinen vajaa tuuman nippu, ne laitoin mappiin välilehtien kera. Voi sitten vaikka iltalukemisiksi ottaa etupään remonttia koskevat muutamat sivut ja tarvittaessa alleviivailla tai ymmyrköidä sieltä avainkohtia :) Niin ja kääntää ameriikanyksiköt ymmärrettäviksi välyksistä, momenteista ym. Verstaalle kun lähtee, niin nippu mukaan, ei haittaa jos sotkeentuvat, ja voi samalla kirjoitella kääntöpuolille muistiinpanoja. Tulostaa sitten vaan uudet mappiin (ja siirtää oleelliset muistiinpanot puhtaille sivuille) niin pysyy se iltalukemisto siistinä :)
Ja juu, en ole yleensä näissä ja varsinkaan muissa asioissa ollenkaan näin järjestelmällinen ;D
-
Joo no tuohan se kuulostaa asialliselta meiningiltä. Ja voisihan noita kirjoja hankkia tai tulostaa vaikkapa kerhollekin.