VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: markkukovasin - Tammikuu 23, 2018, 12:44:37 ip
-
Joo-kun nuo linnut eivät oikein meinaa
kameran kortille tarkentuvan-niin kai
sitä pitäisi hiukkasen putkikkaampaa laitetta katsella.
valokuvauksen yleiset periaatteet toki jotenkin
ovat selvillä-filmikameralla kuvasin jo kauan sitten-
myös järjestelmäkameralla,joka sittemmin nuss... tuota varastettiin.
Parhaat kuvat olen aina saanut käsitarkennuksella ja käsisäädöillä-
esim aukon esivalintaa käyttäen.
Joten digilaitteellakin hoitelisin ainakin osan kuvaustapahtumasta
mieluummin itse-tarkennuksen ja vaikkapa sen aukon säädön.
Automatiikka ei niin olisi päälimmäisenä kriteerinä.
Enkä etsi ammattilaislaatua-kuvia tuskin montaa sataa vuodessa
tulisi...tai kukapa senkin ennustaa osaa.
Mutta semmoinen perusyksinkertainen digijärkkäri ja siihen alkuun pari
objektiivia-se "normaali" n. 55mm asti ja sitten jokin makrozoomi.
Onhan noita käytettyjä-yksi janttari kaupittelee Canon D1000+ paria putkea
satasella. Onko liikaa vai ei-riippuu kai kunnosta? vanha tuo on kai ainakin?
Mutta kuten sanottu-käytetty ehjä ja ilman liikaa ominaisuuksia (joista kumminkaan
en mitään ymmärrä enkä edes käyttää osaisi) piisaisi alkuun hyvin. Joten mitä suositellaan?
Rahaa en nääs meinaa paljoa käyttää.
t. Markku
-
Unohda järkkärit, ja katso semmoisia kuin superzoom-kamerat.
En minäkään viitsi enää raahata järkkäriä & säkillistä kakkuloita (vaikka löytyy kyllä moistakin tekniikkaa työkeikkoja varten), kun noillakin saa hemmetin hyvää jälkeä, ei maksa paljoa, ja on piiiitkä zoom.
Tuossa esim Leican putkella:
https://www.rajalacamera.fi/panasonic-lumix-dmc-fz300-musta.html (https://www.rajalacamera.fi/panasonic-lumix-dmc-fz300-musta.html)
https://www.rajalacamera.fi/panasonic-lumix-dmc-fz1000-musta.html (https://www.rajalacamera.fi/panasonic-lumix-dmc-fz1000-musta.html)
Mulla on tuon 300'sen edeltäjämalli, ja joskus 70-luvulla Zenitillä aloittaneena pakko tunnustaa, että en enää käytä edes käsisäätöjä, kun nuo automaagi-asennot on fiksumpia kuin minä... Mitä nyt valotuksen korjailua ja muistilukitusta käytän, ja tietty Photoshopilla "vedostan".
Ja teknislaadullisesti tuommoinen 2008 perusmallin Kanuuna jää sitten helposti 2015 superzoomin jalkoihin jo, muailima muuttuupi vauhdilla.
-
No-tuollainen varmaan riittäisi kyllä.
Tuo automaattitarkennus tökkii siksi,että
tässä pikkukamerassa mulla on 16x linssizoomi ja sitten
se digitaalijatke-eli pitäisi tulla 32x suurennus. Mutta eihän
tuo mihinkään semmoisella suurennuksella tarkennu-siksi nuo lintujen kuvat on ihan soopaa,
jotka tuonne toisaalle laitoin. Eikä kamera ole kuin 3kk vanha. Canon IXUS 185...
Joten tässäkin asiassa tunnustan enemmän manuaalitekniikkaa-
ei niin kiire ole juuri koskaan,eten kerkeä käsin tarkentaa
kohteeseen.
Mutta-ihan vakavasti otettava vaihtoehto-joskaan en
meinaa 600 euroa kameraan nyt laittaa. satasella saa tarjota.
t. Markku
-
No se digizuumi on ennemminkin vain rajaus kuin oikea zoom.
Eikä tuommoisen piskuisen ja halvan kameran rääpäleen optiikka nyt vaan voi olla niin hiermuisen huippua, minikennollekin vielä.
Oli mullakin tuon kaltainen kameran jäljitelmä kerran kokeeksi, meinasin että kulkisi mukana mp-reissuilla vaikka taskussa. Meni muuten todella nopeaan kiertoon...
Okei, ostin tilalle kyllä uudenkin. Pykälää isomman, ja merkiltään Leica. Siinä ei ole pitkää zoomia, onneksi, kun se ei kuitenkaan toimisi.
-
No nytpä tulikin pläjäys tietoa-
tokihan tuo automaattitarkennus hyvä
on jos toimii,
Näissä pikkuvempuloissa ei oikeen pelaa.
No-jossain kohdassa jotain tehtävä-jos
meinaa siipiveikoista edes jonkinmoisia kuvia
saada.
t. Markku
-
Aijai...
Mitenköhän minusta tuntuu,että kun kamerassa on
oikein runsaasti älyominaisuuksia-niin tykkään semmoisesta
kamerasta enemmän kuin hulivili puurosta?
Eikö mitään nappia saa itse ruuvata...edes pikkuisen?
t. Markku
-
Jaakko: D7100 löytyy, hyvä kamera, mutta ei vaan jasa raahata :embarassed:
Saas nähdä tykkäänkö ekasta peilittömästäni eli X-T10 kun semmoinenkin tuli hankittua, kesällä sen näkee mikä tulee napattua föliin eniten.
Markku: Juu, nappulat on kiva olla, niin tulee semmoinen proo-fiilis, mutta se, köyttääkö onkin eri asia :D
-
Siskon miehellä hyvä digikamera ja melkein metrin pituinen objektiivi, jos sanon että merikotka lähtee minuutin päästä ei se kerkee kuin jalustaa viritellä. Paikka on mielenkiintoinen kallio halkeama johon ne menee jotain rusakkoa syömään, niin putket on ihan filmi ajoilta mut sopii digiin. Kyllähän ne kuvat on laadukkaita ja kovas työkseen ja oli kamerakaupassa myyjänä.
-
Ja nuo uusimmat peilittömät on etsimeltään jo liki "livekuvan" veroisia, ei enää näy pikselit.
Toisaalta peilillisiinkin saa joihinkin (esim tuo D7100) takanäyttöön "livekuvan", joskin hieman kankeampaa kuin peilittömissä.
Tuohon kennon kokoon vielä: aikoinaan se APS-C oli kuulemma surkea, piti olla täyskinari.
No nyt sanotaan, että jo puolikinari riittää, eikä APS-C ole enää huono, kun kennot on menneet rakettivauhtia eteenpäin.
Ja kohta kelpaa julkisestikin se 1/2.3 kun ei enää tarvitse ujostella seurassa ;D
Noita wanhoja kiinteäpolttovälisiä manuaalilaseja eli primejä minäkin kokeilin yhdessä välissä, ovat taas siellä vitriinissä museokameroissa (F, F2, F3) kiinni. Postissa on tulossa nyt LTM -> Fuji-X adapteri, koetetaan taas uudestaan sillä :D
Monessa kamerassa saa itse räätälöidä, mitä ne nappulat tekee. Eli voi ottaa niihin vain itselleen tärkeitä juttuja, ja jättää vaikka sen kaamean videokuvaamisen kokonaan pois.
Mutta asiaan. Ehkä pitää nyt Markun ensin testata, kuinka pitkä sen tinttikakkulan oikeesti pitää olla. 200 ei riittäne, mutta kelpaako edes 300 vai pitääkö olla 400 mm? Ja sen jälkeen pyyhitään ostokuumeista otsaa lompakolla, palaten arkeen :-X
-
Minulle kiertyi vaihtokaupassa Olympus Pen E-P2. Ei ole peiliä ja koko vehjes huomattavan pieni ja kevyt. Ketterä kapine kanniskella kaulassa ja saa haalarin poveen lämpöiseen. Tarkennus ja muut asettelut näkyy takaseinässä.
Sähköinen etsin tuli myös ja siitä on hyvä tähtäillä tarkennukset ja ne muut lukemat. Vielä kun oppisi muistamaan että mitä se mikäkin tarkoittaa. Näppäilykuviin on tuommoinen pikkuzuumi automaatti tarkennuksella kovasti kätevä.
Samassa paketissa oli lisäksi sähköinen langaton kaukolaukaisin.
Se helpottaa kovasti pulujen kuvausta. Vie sen kameran jalustan päällä marjapuskan juurelle. Sitten vaan tuvan lämmössä ikkunasta katsellen laukoo kun sirppiäinen lehahtaa linjalle.
Kovasti hyvä paketti tämmöiselle noviisille.
-
No kah!
Mikä ettei...Jotain kyllä kohta keksin minäkin.
Rahaa vaan pöytään-kameroita maailmassa riittänee.
Varmaan riittää sitten ihmeteltävää kyllä noissa toiminnoissa.
t. Markku
-
Hyvää asiaa, kiitos. :D :D
Tuosta kennon fyysistä koosta pieni taustatieto.
Kennossahan on pikselimäärn verrannollinen määrä pieniä valokennoja (RGB).
Siis todella pieniä.
Valokenno toimii siten, että se antaa jännittettä, kun siihen tulee valoa. Jännitteen määrä on verrannollinen valon määrään; siis vähän valoa= > vähän jännitettä.
Vähäinen valon määrä tuottaa siis pienen jännitteen, samalla myös elektonisen kennon pohjakohina on siihen nähden merkittävä.
Tämä näkyy kuten Jaakkovaskko kertoi: rakeisuutena ja värien suttuisuutena.
Kennolle tulevaa valon määrää voidaan lisätä käyttämällä isompaa kennoa, jolloin myös pienten valokennojen pinta-ala on isompi. Näin kennosta saadaan isompi jännite.
Toinen tapa on hankkia valovoimaisempaa optiikkaa.
Näin käsitän elektoniikan toimivan.
-
Hehe...
Olinpa rumasti väärässä,kun luulin,että tämä
kameran hankinta olisi jotenkin ns. selvää kauraa.
Eihän tämä taida viljaa olla ollenkaan...ei
oo helppoo olla Elvis..
t. Markku
-
Hei kuulkaas pojjaat. Nythän on niin että valon käyttäytyminen, sen mittaaminen, ei ole muuttunut miksikään sitten filmiaikojen. Ihan samat lait pätee edelleen. Periaatteet on ihan samat kun ne on aina olleet. Tekniikat muuttuu mutta valo kulkee niinkun on aina kulkenut. Jos otat 50 luvun valokuvausoppaan jossa kerrotaan optiikoitten ja filmikokojen, suurennuskoneitten ja projisointikokojen tekniikasta, mikään ei ole muuttunut. Samat säännöt on edelleen eikä muuksi muutu. Fakta.
Noista vanhoista opaskirjoista selviää helevetin hyvin optiikoitten periaatteet, valon käyttäytyminen. Jne.
Aikoinaan reprokuvaajana kirjapainossa mulla oli talon kokonen kamera, filkkaperä 52X62 cm ja palkeella pituutta muutama metri. Normijutut kuvasin 360mm lasilla ja aukolla 320. Mutta jos parempaa laatua tarvittiin niin löin pitempää optiikkaa ja pikkasen himmensin, esim 720mm ja aukkona 2048.
Nyt jos ajatellaan jotain peili tai peilittömiä, sen kakkulan polttoväli on mitä on, siihen ei peilit vaikuta, kennon koko vaikuttaa itse kuvaamiseen kuten aiemmin filkkaperän koko. Pikselimäärä vaikuttaa kuin filkan raekoko. Toki digitekniikka on tuonut tullessaan paljon jolla asioita korjataan, mutta periaatteet on ihan samat kuin aina ennenkin. Polttoväli on edelleen polttoväli, aukko on edelleen aukko, valo kulkee lasissa kuin ennenkin. Periaatteet ei ole muuttuneet, eikä muutu ennenkuin valo saadaan käyttäytymään luonnonvastaisesti.
Jos otat ikivanhan oppaan jossa selitetään periaate optiikalle, periaate miksi aukko 2,8 on 2,8, niin ne pätee edelleen.
-
Kihihi...Von Döbeln ratsasti aukkoja katsatamaan...
Mutta juuri tuon vuoksi aina sillä filmille kuvaavalla
järkkärillä suosin käsisäätöjä-aukolla valitsin
syvyysterävyyden ja sitten sulkijinnopeudella valotin joko yli tai ali tai justiinsa-
riippuen valon suunnasta,määrästä ja siitä,millaista tunnelmaa kuvaan hain.
Onnistui joskus jopa ylitte hakemani-joskus taas ei.
Nuo täysautomaatit varmaan ajattelee mun puolestani-mutta jos satun
ajattelemaankin ihan muuta toteutusta kuvaan-voi olla kuvattava
häippässyt tai olotila kuvauspaikalla muuttunut,ennenkuin sen
kameran saa uskomaan,että nyt tehdäänkin eri viisii..
t. Markku
-
Ei polttoväli vaan kuvakulma niin katoaa filmi-/kennokoon aiheuttama muutos. Se olisi tuo 720mm normaali reprokakkula melkoinen tele APS-C kennolle. Kun nyt perusasioita ruvettiin. Sinänsä sommittelut sun muuthan on ikuisia. Mitä nyt vaan muoti ajaa välillä jonnekin ihan muualle, kyllä valokuvistakin tunnistaa aikakausia ihan jo tyylin perusteella.
Ja nuo pannahisen automaagit osaa tosiaan jopa analysoida mitä olet kuvaamassa, ja sen mukaan valita, painotetaanko esim syväterävyyttä, vai nopeaa valotusaikaa. Tai onko isoja EV-eroja, jolloin laajennetaan dynamiikkaa, jottei valot pala puhki ja varjot mene umpeen. Peukalorullalla voi nopsaan vaihtaa millä yhdistelmällä menee, eli aukkoa isommaksi/aikaa lyhyemmäksi-säätö.
Sitten on vielä omat ohjelmat, eli moneen kameraan saa tehtyä ihkaoman ohjelmoinnin omaan tilanteeseen & makuun.
Lisäksi kun tuloksenkin näkee heti histogrammeineen, on helppo tehdä justeerauksia, jos tarvii, ja on aikaa, vaikka nopeammin se silti menee kuin manuaalina paukuttaa. Ja EV-korjauksella, jonka senkin vaikutuksen näkee heti ruudulla, jos on peilitön. Tai perinteinen muistilukitus, se mikä on siinä oikean etusormen alla vanhoilla nikonisteillä. DOF-nappulakin löytyy useimmista järkkäreistä jos haluaa etukäteen tarkistella. Vaikka olisi automaatti päällä.
PS: Sen herkkyydenkin saa justeearttua haluamakseen automaagiksi tyyliin kun menee alle tietyn EV-tason niin ASA nousee vastaavasti.
PPS: Käsi sydämelle, kuinka usein sitä täysmanuaaliasentoa käyttää (ei siis korjailua/muistilukitusta/haarukointiautomaattia tms)? Minä en enää juuri koskaan. Ja kehtaan tunnustaa.
Kuvasin viiime vuonna rullan filmiäkin Bessalla, enkä enää tykännyt. Myin Bessan sitten pois.
-
Varmaan näin onkin-ennen vaan filmillä kuvatessa se oli
kerrasta poikki-Joten siinä ei juuri kerinnyt naatiskelemaan kun jo
piti laakasta.
Tulos sitten niin kuin joskus muutenkin laukaistaessa-ei ehkä olis kantsinut.
t. Markku
-
Tosia veijarit haastaa. Valokuvaus on edelleen näkemistä, tulkitsemista. Oli sitte valolla maalaaminen ihan mitä tekniikkaa hyvänsä. Filmiä, pixeleitä, öljyväriä, tai ihan mitä vaan. Oli sitte välineenä ihan mikä vaan, pensselistä digidigi vehkeeseen.
-
En ole lukenut koko ketjua, tunnustan.
Muutaman räpsyn olen vuosien varrella ottanut. Negatiiveja, dioja jne.
Olen täysin kädetön noiden järkkärien hienouksien jne kanssa. On noita Canonin sellaisia ollut ja on edelleenkin.
En osaa Markkua neuvoa, mutta se aivan fantsu ominaisuus näissä digijärkkäri/superzoom/laatikkokamera on, että voi kuvata "miljoonia" ruutuja ja sitten tietsikalla poistaa huonot tai siis että se yksi onnistunut ja muistikortti taas valmiiksi seuraavaa "miljoonaa".
Eikös se nyt ole näitten parhaita puolia. Niitä lintujakin voi kuvat jatkuvalla räpsyllä ja katsoa josko joku osui.
Ei mulla muuta.
-
En ole lukenut koko ketjua, tunnustan.
Muutaman räpsyn olen vuosien varrella ottanut. Negatiiveja, dioja jne.
Olen täysin kädetön noiden järkkärien hienouksien jne kanssa. On noita Canonin sellaisia ollut ja on edelleenkin.
En osaa Markkua neuvoa, mutta se aivan fantsu ominaisuus näissä digijärkkäri/superzoom/laatikkokamera on, että voi kuvata "miljoonia" ruutuja ja sitten tietsikalla poistaa huonot tai siis että se yksi onnistunut ja muistikortti taas valmiiksi seuraavaa "miljoonaa".
Eikös se nyt ole näitten parhaita puolia. Niitä lintujakin voi kuvat jatkuvalla räpsyllä ja katsoa josko joku osui.
Ei mulla muuta.
Kustannuskysymys se filkankäyttö oli. Ja tietty tilakysymys. Lapinreissuun kun otti jalustat ja muutaman kameran, ja 50 rullaa filmiä niin tilaa se vie rinkasta reilusti. Painoakin tulee. Telttaa ei viitti kannella ja sitte tulee nukutuksi kuusenperseessä.
Mutta, piti sanomani, olihan siinä hyvätkin puolensa, filkka-ajassa. Kun kantaa palkkikameran maastoon, laittaa sen jalustalle ja alkaa katella... tulee kateltua paljon paremmin kun nykyvehkeillä. Tulee ihan suunniteltua ne kuvat, ajat, valot, jne. Se on hyvä. Mutta melkonen operaatio oli se. Eikä 8X10 tuumanen palkkikamera nyt oikeen mikään näppäilykamera olekkaan.
Kaikenkaikkiaan on hyvä että filkasta päästiin eroon, mutta vieläkin on niin että kun ottaa mustavalkonega kansion esiin, virittelee suurennuskoneen ja alkaa punavalossa vedostelemaan, siinä on edelleen magiikkaa. Taikatempun maku kun kuva alkaa hiljakseen ilmestyä paperille. Vaikka on sitä tehnyt reilu 40 vuotta.
-
Aikanaan me kisattiin yhdessä isossa sanomalehdessä aina välillä, että kuka selvittää keikan pienimmällä ruutumäärällä. Oli muuten haastavaa kun oli totuttu tapaan antaa palaa vaan moottoriperällä :D
Muutama vuosi sitten olin yhdellä kuvauskurssilla, jota veti ihan perinteinen & menestynyt wanhan liiton kuvaaja. Sanoi kuvaavansa nykyisin erittäin paljon kännykällä, koska sillä saa kuvata rauhassa, kaikkihan nykyisin räpsii kännyllä kaikkea. Isot pro-vermeet sai aina kuvattavat varovaisemmiksi. Okei, se kuulijaporukka ei ollut näitä nykysopuleja, jota osaa vaan postata edelleen lehdistötiedotteen, eikä kuvaamisestakaan ole mitään tietoa. Toisaalta ei nykysopulit mitään journalisteja olekaan.
Taikatemppua se Photoshop sekin on. Ei nyt sentään tyhjälle paperille tule kuvaa, mutta on se vaan niin ihme, mitä sillä saa tehtyä. Enemmän kuin vedostamalla sanoisin.
Kameralaukussako se Jaakko muuten surffaa?
-
Hommaa tämmöinen parinkymmenen vuoden takainen Sony Mavica FD-71.
Tallentaa kätevästi korpulle. Korppuja saa kirpputorilta mahottoman halvalla.
Yhdelle korpulle mahtuu fine-laadulla 20 kuvaa. USB-korppuaseman kanssa
saa kuvat tietokoneelle käden käänteessä!
Pikseleitä on tarpeeksi, nimittäin 640x480. Löytyy hienot taiteelliset efektit.
Etenkin kun "solarisaatio"-efektin lisäksi vähän väriä säätää tietokoneella niin
jo on "komeaa" jälkeä.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Ja sitten ihan vakavasti. Kyllä nuo nykyvehkeet on pirun hyviä laitteita. Luulen, että mikä tahansa
ns. oikea järjestelmäkamera tuottaa hyvän tuloksen. Optiikka on tosiaan merkittävä seikka, ja siinä
pitää miettiä mitä oikeasti kuvaamiseensa tarvitsee, mutta alkuun pääsee varmasti millä tahansa
vakavasti otettavalla nykykameralla.
Totta kai kannattaa tarkkaan miettiä ja vertailla, mutta ei sitäkään kannata määräänsä enempää
tehdä. Omat kuvaustottumukset alkavat hioutua kunhan pääsee kuvaamishommaan. Ennen sitä
on hankala sanoa mitä tulee oikeasti tarvitsemaan.
-
Onhan se kyllä näin-viuluakin on helpompi
soitella kun viulu on...vaikka alkuun kuulostaisi
kissan rääkkäämiseltä.
t. Markku
-
No nyt olen ollut näkevinäni jo Laukussa valoa tunnelin päässä, kun alkavat puhua Fujista, Sonysta jne. Mutta jos mainitsee Punaisen Täplän, niin sitten roihahtaa :D
Ainoat tiput mitä minä kuvaan on tuo oma rouva. Nuorempia ei uskalla, ja lentäviä ei saa tallentumaan. Jätin muille kun on liian hankalaa ja kallista. Ostin sitten itselleni laajempia kulmia, ja kuvaan enemmän paikallaan pysyviä asioita. Mutta kaikkeahan pitää koittaa, paitsi kansantanhua ja sukurutsaa?
Eli jep, se lasitavara ratkaisee paljon dinosaurusten jälkeläisten tallennuksessa, eikä lompakko saa ratkaista sen lasin hankintaa...
-
Joskus sata vuotta sitten sain kuvaamiseen mielestäni hyvän ohjeen: kuvaa perhettä, harrastusta jne. Sitten kun haluat kuvata taidekuvia kannattaa hetken miettiä.
En ole yrittänyt kuvata taidetta, motukkaurheilua ja perhettä sitä enemmän. Tuosta asetelmasta ja valaistuksesta ym. Se on hieman vaikeaa tai minulle mahdotonta.
Yhtä ajatusta olen pyrkinyt seuraamaan: mielummin sellaisia otoksia, jossa sen kohteen lisäksi näkyy vaikkapa yleisöä. Minun mielestä nuo kuvat antavat paljon paremman "kuvan" hetkestä.
-
Saako tuota myös digiversiona?
Muutenhan en niitä kuvia tänne saa...
t. Markku
-
Vähän köykäiseltä rakenteelta vaikuttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että laakafilmille kuvaaminen heppoisella kameralla on ikävää hommaa tuulisella säällä. Nimim. neuvostoliittolainen FKD 13x18cm.
Tuosta tonnilla Toyo (https://www.ebay.com/itm/Near-MINT-TOYO-FIELD-45A-4-5-Fujinon-w-150mm-F5-6-BOX-From-Japan-122/232640279679?hash=item362a70f47f:g:gjAAAOSwzgBYxzs7)
Siitä seittemällä tonnilla digiperä. (https://www.ebay.com/itm/Ex-Mamiya-Leaf-Aptus-II-12-80-Megapixels-Digital-Back-Mamiya-Mount/311947964832?hash=item48a18c31a0:g:w3cAAOSwZQxW26uv)
Noin neljällä sadalla adapteri. (https://www.ebay.com/itm/Adapteur-mobile-Pour-Mamiya-645-Back-a-Wista-Horseman-Sinar-Linhof-Toyo-4x5/322451860271?hash=item4b13a0eb2f:g:gekAAOSwcdBWRadt)
Ja sitten kuvaamaan!