Vaikka sata viimestä vuotta ois kuinka hyvin tutkittu, niin se tosiaan on lyhyt aika. Mutta tämä sata viimestä vuotta on opettanu tieteelle enempi kuin tuhat aiempaa. Vaikka ollaan vasta oppimassa lukemaan kenomia ollaan silti opittu tulukkaamaan ajan jättämiä jäläkiä eri asioihin. Osataan tulukata puien vuosirenkaisa monenlaista, osataan tulukita jää- ja maakerrostumista monenlaista. Samoin on vossiilien kans, merenpohojan liettymien ja kerroksien kans.
Sata vuotta on myös pitkä aika kun sen panee viisaien ihimisten opetukseen ja kun se kaikki opittu tieto alakaa kumuloitummaan. Sata vuotta sitten oli harvinaista että ihimiset osas oikiasti matikkaa, kukkaan ei juuri tienny tähistä, lääkkeistä, sairauksista, ihimisen mielestä, sähöstä saatikka eletroniikasta... Nyt osataan ajottaa vaikka joku puunpala ratiohiiliajotuksella muutaman vuojen tarkkuuella. Sata vuotta sitten ei oltu kuultukkaa ratiohiilestä.
Ja joo, turha se on huolehtia, että maapallo tuhhoutuu. Ei se meijän konsteilla tuhhouvu. Mutta mahtaa meillä kuitenkin olla vaikutusta siihen, että minkälaisena elämä maapallon pinnalla jatkuupi ja mitä täällä hommataan ennen kun tuo tähti täältä kaiken elämän aikanaan tappaa.
