! Hinausreissuilla on saanut tutustua uusiin ihmisiin (usein lähinnä poliiseihin
Joskus ostin Tampereelta epäkuntoisen 144 Volvon ja vaihtoehdot oli hinata se kaupungin läpi neljän aikoihin tai mennä moottoritietä. Ajateltiin, että onhan se tosi huonoa tuuria, jos juuri nyt sattuu poliisit paikalle ja mentiin moottoritietä. Olivat heti moottoritielle mennessä rampille pysäyttäneet jonkun ja meidät sitten siihen jatkoksi. Ei tullut sakkoja, mutta piti tietysti mennä seuraavasta liittymästä pois.
Silloin oli jo puomi käytössä. Viimeisen kerran hinattiin köydellä Nokialta ostettua tulppaanipuimuria. Siitä hävisi jarrut isossa alamäessä ja jysäytin hinaamassa olleen kaverin Transitin perään. Seuraavana päivänä kävin ostamassa putkea, että pääsi puomia väsäämään.
Huomasin aikoinaan Volvo 144:n seisovan erään autiotuvan ulkorakennuksen seinustalla, vaikka auto oli seissyt siinä kauan niin se kiinnosti minua kun oli ekaa vuosikertaa (67) ja vielä S-malli. Hanskalokerossa oli wanha rekisteriote johon omistajaksi merkattu autoliike, niinpä suunta kyseiseen liikkeeseen jos vaikka sieltä osaisivat sanoa uuden omistajan. Yllätyksekseni auto olikin yhä liikkeen nimissä; ostaja oli maksanut pelkästään käsirahan eikä autoa eikä miestä ollut senjälkeen tavoitettu. Liikkeessä olivat kovasti kiinnostuneita missä auto sijaitsi, kerroin kyllä mutta kerroin myös ettei sitä kannata enää hakea, minäkin halusin sen lähinnä varaosiksi. Niinpä ostin auton suoraan liikkeestä kunhan hinta saatiin kohdalleen.
Itse hinaus oli (taas vaihteeksi) ikimuistoinen. Meillä oli lainassa hyvä traktori vetämistä varten, vahvaa teräsvaijeria sekä iso kasa optimismia kun autoa lähdettiin talviliukkailla hakemaan. Nou hätä kun raktorissakin oli takapyörissä ketjut. Alkumatkasta hinaus sujui kuin unelma mutta pari kilsaa ennen määränpäätä iski katastrofi. Tuli hippasen reilumpi alamäki, Volvosta kytkin sökönä pitkän lojumisen jälkeen, jarrutkin pettivät, raktorin hurjasti viuhuvat pyöränketjut lähestyivät uhkaavasti Volvon keulaa... Usein köydellä hinanneena ajattelin alkaa "ohittamaan" Volvolla raktoria, ketjut kyllä katkaisisivat hinausköyden. Mutta me hinattiinkin teräsvaijerilla... Vaijeri kiertyi ketjujen ansiosta takapyörän ympärille, kiskaisi Volvon etukulman takapyörään. Sitten tuntui hirveä nykäisy, Volvo lensi kuin märkä rätti kylki edellä ojaan, traktori hyppäsi ilmaan ja putosi kyljelleen tielle. Voi sitä metallin kirskuntaa ja lasin helinää. Säälin minä vähän sitä traktorikuskiakin. Ynnä omistajaa.
Hinauspalvelu tuli, nosti traktorin pyörilleen ja otti matkaansa, Volvokin kulkeutui sinne minne oli alunperin tarkoituskin (tosin yhä heikompikuntoisena, ketjulla varustettu traktorin takapyörä näet aiheuttaa auton keulapelleille ns kranaatti-ilmiön eli aivan kuin kranaatti olisi räjähtänyt auton keulassa). Seuraavaksi olikin vuorossa paha ongelma; kuka maksaa puomiauton laskun ja traktorin korjauskulut jotka nousisivat koviksi. Lasit hytistä rikki kauttaaltaan, hyttikin rutussa, takapyörän lokari rutussa, etuvanne mutkalla... Kaikki tuntui kaatuvan päälle. Jollakin välähti: "etkös ostanut auton autoliikkeeltä, kysypäs menisikö vahinko heidan vakuutuksestaan". Otin yhteyttä autoliikkeeseen ja yllätys yllätys, sitäkautta korvattiin kaikki, niin hinauspalvelu onnettomuuden jälkeen kuin traktorin täyskunnostuskin. Lisäjumppaa asiaan aiheutti se kun traktorin palatessa remontista omistajalleen kampiakseli otti ja katkesi melkein heti. Koneremonttikin meni vielä autoliikkeen vakuutuksen piikkiin kun kampiakseli oli saanut tällin traktorin paiskautuessa tiehen.
Joskus sitä miettii miksi noita hinaushommeleita vielä tekeekään. Tosin en tiedä miksi sellaisia mietin
