Aihe: Puhelimeen vastaaminen

[Heikki Veijanen]

Moikka

Ei kai yrittäjä tai työn raskaan raataja vastaa puhelimeen 17:35. Olisiko kohtuullista ilmoittaa koska vastaa. Vastaajakin on keksitty.
No kait valtakunnasta löytyy yrittäjiä että ei tarvitse lähteä eurooppaan teetämään töitä, joilla on puhelin.

Hessu

[Arto Ahonkivi]

Olen torennut että yleensä vastaajaan jätettyihin viästeihin ei vastata, siksi jos puhelu menee vastaajaan lopetan sen siihen. Just sen takia kun vastausta tuu.

[paavosuorsa]

Ei ne vastaa työaikanakaan, kyselin tuossa autonrungon hiekka/soodapuhallusta, ei niitä kiinnosta. Vein sitten sellaiseen paikkaan jossa kiinnosti, toimitus vaan kesti luvattua kauemmin. Uudenmaan alue.

[Martti Korhonen]

Ei ne vastaa työaikanakaan, kyselin tuossa autonrungon hiekka/soodapuhallusta, ei niitä kiinnosta. Vein sitten sellaiseen paikkaan jossa kiinnosti, toimitus vaan kesti luvattua kauemmin. Uudenmaan alue.

Ettei olisi ollut hommat kesken.

[Pauli Ylikoski]

Semmoiset firmat, joissa tiskillä palveltavan asiakkaan palvelu loppuu siihen, että myyjän pitää vastata puhelimeen, olen pannut boikottiin.

[Hannu Hartikainen]

Ei ne vastaa työaikanakaan, kyselin tuossa autonrungon hiekka/soodapuhallusta, ei niitä kiinnosta. Vein sitten sellaiseen paikkaan jossa kiinnosti, toimitus vaan kesti luvattua kauemmin. Uudenmaan alue.

Ettei olisi ollut hommat kesken.

Nii-in..Pitää vaan soittaa uudelleen.En minä ainakaan odota että vaikka on kännykät mukana-niihin heti ja aina vastataan..

[Hannu Hartikainen]

Semmoiset firmat, joissa tiskillä palveltavan asiakkaan palvelu loppuu siihen, että myyjän pitää vastata puhelimeen, olen pannut boikottiin.

Entäs sitten semmoinen firma mihin soitat,ja kesken puhelun pitää mennä palvelemaan tiskille asiakasta 

[Petri Behm]

Mitäpä tuohon enää muuta, kuin että vain yksi asiakas kerrallaan.

Ei tänä päivänä pidä olettaa, että puhelimella pääsee kerralla läpi tai jos pääsee läpi, niin suoraan oikealle henkilölle.
Tai että kaupassa myyjän juttusille pääsisi suorilla, joskus joutuu jonottamaan.
Toki jos kaupoissa olisi enemmän henkilökuntaa kuin asiakkaita, niin sitten asia olisi tietenkin toisin.

Jos on tilanne, että myyjä on jättänyt soittopyynnön asiakkaalle ja asiakas soittaa, kun myyjällä on tiskiasiakas.
Silloin voi kertoa tiskiasiakkaalle tilanteen ja vastata puhelimeen, mutta se puhelu pitää pitää lyhyenä.

[Markku Hakola]

Niin, josko se puhelin vois olla vaikka sellanen, että kun päivä on ns päättynyt, se soi siellä jossain työpöydällä.
Toisaalta jos on vastaamassa työpuheluihin ns 24/7 niin siinämeni sitten se loppukin rauha,
kun porukka oppii, et sille voi soittaa koska vaan, kyllä se vastaa.

Itse sanoin työsuhdekännykän irti taannoin, kun puheluja tuli aikaan mihin vaan.
Sinne se jää työpöydälle, kun töistä lähden jaa aamulla taas sieltä löytyy, nyt on rauhallisemmat illat, yöt ja viikonloput.
Jos sitten on tullut puheluja, mitkä menny vastaajaan, niin pyrin sitten tasen soitteleen niihin,
tai sitten jos tärkeetä asiaa, niin soittanevat uudelleen.
Paljon helpommalla pääsen.

Tänäpäivänä vaan on totuttu ajatuksen, et kun kaikilla on kännykät sun muut, niin se on ja niitten on oltava aina tavoitettavissa.
Ei vaan aina ymmärretä, et välttämättä se vastaaminen ei vaan yksinkertaisesti onnistu.

Mitenkähän ns nykyihmisiltä elämä sujuis, mikäli outuisvat aikakaudelle, kun oli vaan lankapuhelimet ja postikin hoitui vaan paperilla.

[Mika T Kyllönen]

Semmoiset firmat, joissa tiskillä palveltavan asiakkaan palvelu loppuu siihen, että myyjän pitää vastata puhelimeen, olen pannut boikottiin.

Yhden myyjän kommentin tuohon tiskillä soivaan puhelimen luin jostakin: " tiskillä olevalla asiakkaalla on ne rahat lähempänä kassakonetta kuin siellä puhelimessa....."

On tuosta puhelimesta kyllä tullut melkomoinen toteemi; olet vaikka työpaikallasi keskustelemassa nokikkain itsellesi tärkeästä asiasta pomosi kanssa sen toimistossa ja puhelin soi...niin pääsääntöisesti se pomo vastaa siihen puhelimeen...

[Jarno Aheinen]

Moro!
Itselläni on niin sanotusti työpuhelin, ja melko "hauskoja" tilanteita oli aluksi kun sen jouduin ottamaan, mm. sunnuntai iltana klo 21 soitetaan työtilausta esittelemättä itseään... ei valitettavasti mitenkään poikkeavaa. Työnantajan puolelta onkin "ehdoteltu" sähköpostillisen älypuhelimen laittamista nykyisen tilalle siksi että olisi aina tavoitettavissa...
Nykyisin vastaan puhelimeen vaan just silloin kun se on tilanne huomioon ottaen mahdollista, eli esim. ruoka/kahvipöydästä en nouse vastaamaan (en edes ota puhelinta pöytään), kuten aspa tilanteissa en myöskään vastaa puhelimeen, tai sitten jos ei muuten vaan huvita... Itseasiassa mua nyppii nykyinen ajatus siitä että aina pitäis vastata ja olla tavoitettavissa.

[Hannu Hartikainen]

Yhden myyjän kommentin tuohon tiskillä soivaan puhelimen luin jostakin: " tiskillä olevalla asiakkaalla on ne rahat lähempänä kassakonetta kuin siellä puhelimessa....."

On tuosta puhelimesta kyllä tullut melkomoinen toteemi; olet vaikka työpaikallasi keskustelemassa nokikkain itsellesi tärkeästä asiasta pomosi kanssa sen toimistossa ja puhelin soi...niin pääsääntöisesti se pomo vastaa siihen puhelimeen...

Tuo myyjän kommentti on kyllä aika hauska

Minä en ole toteemina ikinä pitänyt puhelinta.Muistaisin että olin aika paljon vastaan matkapuhelimia jo NMT450 aikaan..Kotiin hommasin 20 kg painavan NMT laitteen vasta kun muutin uuteen taloon johon ei saanut lankapuhelinta enää.Oli saaristossa ja olis tullu kalliiksi vetää kupari sinne.

Meillähän oli silloisessa työssäni hakulaitteet taskussa koska autoissa oli kiinteät mobiilipuhelimet.Kännyjä ei vielä ollut.Eipä me,kolleegani ja kaimani(meitä oli vain 2 lentävää asentajaa) kanssa niihin kummoisesti yleensä reagoitu..että sai työrauhan.Ainakaan ei reagoitu heti mikäli näki että pomo soittaa.ja kyllä siitä sanomista jatkuvasti tulikin.Liika ahneus ei ole hyve.Sitä yritin opettaa meidän TJ:llekkin.Että ottaa keikkaa vaan sen verran vastaan kun ehditään tehdä.vuosina -85-95 oli vielä todella kuumaa aikaa talotekniikka-alalla.

Ja minusta on yhä edelleen,hieman epäkohteliasta maksavaa ja mahdollisesti työtäni vierellä seuraavaa asiakasta kohtaan se että kaivelen taskusta soivaa puhelinta ja alan puhua toisesta keikasta.Monet ei nimittäin pidä semmosen kuuntelemisesta.Monesti voi kyllä vilkaista kuka soittaa ja palata asiaan kun on rauhallista.Tai vastata lyhyesti että soitan kohta.

Tähän on mahdoton antaa yleispätevää ohjetta.Riippuu niin paljon minkätyyppinen työ.
Esim pelastusalalla on hommia jolloin puhelut on pakko ottaa,"mikäli on kyse terveyteen tai henkeen kohdistuvasta uhasta".Niinkuin lakiteksti sen sanoo 

[Pentti Eskelinen]

Se hyvä puoli tässä yrittäjjyyvessä on ollu ettei ou ollu pommoo vuatimassa että pittää päevystee puhelinta pyhäsä arkesa ympäri vuorokauven.

Mulle kanssa riitti jo vuosia sitten se kun jotkut idiootit (eikö oukkii nätisti sanottu asiakkaesta?) alako soetella myöhään illalla ja viikonloppuisin, ja usseimmiten vielä kännissä tae semmosista asioista joeta ei pystyny kun työpaekalla ollessa selevittelemmään.
Niinpä otinnii käytännöksi sen että panen työnumeron iänettömäksi niinä aekoena kun en ou vastaanottavaesella tuulella, ja vilikasen vuan joskus onko joku jättäny tae laettanu elintärkeetä viestiä.

Hyvät tutut ja kaverit, vieläpä jotkut sukulaesettii voevat tietysti soettoo millon vuan niille antamaani "pimmeeseen" numeroon!

[markkukovasin]

Hjuu...

Joku on ehkä täälläkin huomannut,että tuo puhelimen auki pitäminen
on mullakin semmoista satunnaista-joskus unohtuu koko homma ja joskus
vaan tykkään olla rauhassa...

On tuolla työperäisellä soittelulla ollut
kanssa vaikutusta tähän käytösmalliin. Työasiat kun eivät iltaisin,viikonloppuisin
tai oikein muutenkaan kiinnosta,kun tuo puhelinkin on liittymineen on ihan oma,
jolloin vastaaminenkin on silloin vapaaehtoista.

t. Markku

[Pentti Eskelinen]

Mulle soetti joku kevät joku mummo että heijjän keittiön hana vuotaa, voesittako millon tulla sitä kahtomaan.
Minä sanoen että männöö ens´vuojen puolelle ennenkun kerkeen, se meinas ottoo pulttija, vuan rauhottui se sitten kun neovoen sitä soettamaan kiinteistöhuoltoon eikä mulle.

Jonkun aejan piästä iltasella soetti seoraava mummo samasta talosta, heillä piti olla saunavuoro ja sauna on kylymä, ei ou kiuas tuaskaa ollu piällä.
Minä tietysti olin myötämielinen ja surkuttelin tilannetta, kysyin vielä että eikö hyö voes käyvvä vaekka nuapuritalossa jos niillä sattus olemaan sauna lämpimänä. Ei kuulemma passannu.

Uteliaesuuttani kysäsin kuitenkii että mitä varten se siitä mulle soetti, niin selevis että niihin talon ilimotustaululle oli sattunu kiinteistöhuoltovirman päevystäjän numeroksi minun työnumero.