Varmaan siinä ei kalvot ole täydessä vedossa enää, kaasarissahan ei ole koskaan ollut letkut kiinni.
Armeijallahan oli muutamia Winha 31 ja 32 -malleja ainakin kokeilussa ja joku varmaan jäänyt käyttöönkin.
No se ei olisi suuri synti ja kalvot on saattaneet säilyä uudenveroisina mikäli ollut viileässä.Bensahan se pahempi pehmittäjä oliskin kuin pelkkä ilma ja aika.
Armeijassa minäkin pääsin ekaa kertaa elämässä kokeilemaan kelkkaa -83 mutten muista merkkiä ja oliko se valkoinen,tiedä vaikka olis ollu Winha.Ajo sujui kohtalaisesti vaikka meinas kaatua moneen kertaan pimeässä ja luntakin oli varmaan aika paljon.En tiedä edes missä päin Suomea oltiin.Siihen aikaan meitä vaan vietiin säkkipimeässä ja aamun valjettua vasta paljastui että jossain oltiin..Sitä ei kerottu.Ja pääasiassa matkaa tehtiin suksilla ja polkupyörällä.60 km oli pisin mieleen jäänyt marssi.
Olin myös aika usein avustamassa Sotakorkeakoulun harjoituksia eli joukkueeni rakensi heille viestiyhteydet.
Ja juuri siellä sain sen kelkan alleni.Tai itseasiassa lainasin sitä soltulta joka veti kelkalla kaapelikelaa perässään.Kävin kyläkaupalta muutaman keskikaljan palkkioksi pojille kun me saatiin kehut Puolustusvoimien tapeilta että linkkiasema oli niin hyvin naamioitu ettei näkynyt lentokoneesta.No jotain napinaahan siitä kaljakeikasta tuli mutta eipä ne paljon mitään enää mahtaneet siinä vaiheessa.
Ja voi olla että aika kultaa muistoja.Saatan sekoittaa komppaniani omiin harjoituksiin-silloinhan ei ainakaan kerrottu minne meitä viedään.Kai sen oli tarkoitus lisätä autenttista sotatunnelmaa.
Aivan uskomaton tuuri kyllä että tuommoinen,iskemätön aarre löytyy "varastorasvoissa" vielä 40 vuoden jälkeen..Tarvinneehan se sitten oikein sisäänajaa erikseen
Muuten olen ajanu 2,5% seoksella,taitaa olla ohjekirjankin mukainen..
