Se käy, kun osaa, osaisinpa ite soittaa, vaik emännällä on soittopeli, niin en oo jaksanu opetella.
Kunnon urkumusassa on kyllä sitä jotain.
Paras urkumusiikin kokemus on vuosien takaa.
Satuin Temppeliaukion kirkkoon ja istumapaikka siinä heti pillistön edessä.
Matalampien äänien pilit heti seläntakana.
Olihan meinaan tunne ja kokemus, kun ääntä "ei kuullu", vaan se tuntu koko kropassa.
Urkumiisiikkin miellyin joskus 70 luvulla, kun silloinen "likkakaveri" tuuras seurakunnan urkuria ja
joskus tuli vietettyä aikaa urkuparvella treenaamista seuraten.