Kaverin kertomaa:
Olipa kerran kaverini sanonu tutulleen lähtöväsä käymään Tampereella, johon tuttu, "Piäsenkö minä kyytiin kun mullakii oes asiaa Tampereelle."
Sillä tuttavalla kun ei ollu ollut autoo, vuan oli ostellu autorahoella Kuopiosta sijoetusasuntoja jonkun kymmenkunta, kun niissä on se tuotto parempi.
Kaverihan oli tietysti luvannu, ja niin hyö oli männeet Tampereelle. Siellä kaverini oli ajeluttanut tuttuaan asiolla ympäri kaupunkia, ja olipa saanu omankii asiansa siinä sivussa toemitettua.
Palluumatkalla kaverini oli ehottanu että käytäskö jossaen kahvilla, ja niinhän hyö oli sitten männeetkii.
Siinä kun oli tiskistä valittu kahvit ja kököt, nii kaverini oli kysyny kumpiko ne maksaa, johon se tuttusa,
"Maksa vuan sinä, sinähän se pyysittii."
Kaverini eppäili ettei ota sitä toveria toesta kertoo kyytiisä, toveri kun ei ollu osallistunu ies pensakuluihin, suatikka tarjonnu minkäänlaesta muutakaa korvausta.
