Ensimmäisen kerran sain Jupiteria työntää kun olin ajamassa sitä rekisteröintikatsastukseen. Vihoviimeisiä hiekkateitä pitkin ajelin virkavallan pelossa. Jossain vaiheessa alkoi kuulua takapäästä pelottava ääni. Vanha nokialainen oli pettänyt ja sisäkumi pullisteli aukosta. Mennessään huitaisi aina iskunvaimentimeen. Päätin jatkaa matkaa niin pitkälle kuin pääsen. Muutaman kilometrin päästä puhkesi ja työnsin arviolta pari-kolme kilometriä, kunnes löytyi hyvä paikka piilottaa mopo. Kävelin n. 7 kilometriä Keuruuntien varteen ja nousin linja-autoon. Mopo haettiin seuraavana päivänä kaverin autolla.
Sitten oli toinen tapaus, kun olin talvella metsäteillä ajelemassa. Ilta oli ja pimeää, ja kylmä. Ja bensa loppui. Olisinko muutaman sata metriä ehtinyt työntää kun alkoi kuulua auton ääntä. Sieltä tuli maastoauto puukärryn kanssa ja pysähtyi kyselemään mahdollisista ongelmista. Bensan valittelin loppuneen. Miekkonen oli juuri puusavotasta tulossa ja lorautti kanisterista vähän tankkiin. Niillä aineilla pääsin kotiin asti.