Hiihtoretkelle valmistaudun. Näsijärvelle 280 senttisillä Järvisen Lapponioilla.
Olen huomannut, että hyvän metsätyörupeaman jälkeen on aina puolisentoista viikkoa hirmuisen virkeä ja aikaansaava olo. Tästä päättelin, että kait se vaan on ruvettava enemmän liikkumaan. Käveltyä kyllä tulee runsaasti, mutta ei se oikein riitä. Jotain vähän kovempaa hommaa tarttisi.
Sehän tässä on ongelmana, että liikkuminen liikkumisen vuoksi ei ole koskaan kiinnostanut. Moni sanoo, että liikunnan jälkeen on pirun hyvä olo, mutta minulle ei oikein tuota välitöntä mielihyvää ole tullut. Siitä kai se kiinnostuksen vähyys johtuukin. Hyötyliikunta sen sijaan on kiinnostanut. Petäjävedellä vanhassa hirsitalossa sai pilkkoa polttopuuta niin palion kuin sielu sietää ja siinä oli hyvä ja mieluinen liikunta. Mutta eihän täällä kaupungissa tarvitse tai oikein voikaan tehdä sen kaltaista hyötytouhua.
Männä vuosina tuli pyöräiltyä runsaasti kun tykkäsin hiekkateistä, syrjäisistä paikoista ja maaseudusta. Sen tyyppiseen liikkumiseen se varmaan sitten on vaan taas intouduttava. Siinä kun liikkuminen ei tapahtu vain liikkeen vuoksi, vaan pääsee hienoihin paikkoihin ja voi keittää kahvit. Vielä jos joku kaunis hirsimökki matkan varrelle sattuisi, tarvitsisin yhteen hommaan kuvia semmoisista.
