Ja koko työelämän henki on outo-työnantajapuoli epäilee,että
työntekijät ovat velttoja ja saamattomia ja huhkivat ihan liian vähän.Ja
ovat jopa ahneita palkalle ja muille eduille,kuten vaikkapa lomille-sairaslomille
ja vuosilomille pääasiassa.
Minä en ole kohdannut tuollaisita työnantajapuolen asennetta!
Toki AY-liittoa kohtaan, muttei kukaan oman firman väkeä noin näe!
Hyvästäkään työstä ei enää saa mitään porkkanaa-useat firmat,joissa
on ollut jokin kannustin-tulospalkkio yleensä-ovat sitä mieltä,että koko
palkkiojärjestelmä on turha ja poistetaan-saahan porukka hyvää palkkaa-sen
pitää riittää-joskin tahti voisi olla ripeämpi siellä töissä ja porukan hiukan enemmän
peliopaikalla-mieluummin aika paljon enemmän pelipaikalla.
Tähänkään mielipiteeseen en voi yhtyä!
Suurimpana syynä tässäkin on AY.
Heillä on kova painostus saada bonukset palkkatilastoihin!
Siis niin, että ne lasketaan mukaan tilastojen keskituntiansioihin, jolloin niistä tulee osa "palkkaliukumaa".
Tämä taas summautuu automaattisesti seuraavan vuoden palkankorotuksiin; ne kun neuvotellaan keskiansioiden päälle, ei taulukkopalkkoihin!
Kaiken taustalla kumminkin on se "osakkeen omistaja",joka ei ymmärrä muuta kuin rahaa ja
sen ihanaista seireenin ääntä-konstilla millä vaan joka vuosi pitää saada enemmän ja
enemmän.Sitä totuutta on hiukan vaikeaa sivuuttaa.
Tässäkin on selkeä jako kahteen: pörssiyhtiön ja yksityiset!
Pörssissä määrää kvarttaalikapitalismi, se on ahneitten maailma, siellähän meidän eläkerahatkin on. Ja me odotamme kovaa tuotta, ettei eläkkeet sula!
Yksityiset yrittäjät taas odottavat elämänpituista (hyvää) toimeentuloa, jopa monelle sukupolvelle.
Tämä ehkä korostuu liikaakin, jolloin yrityksen laajentaminen (=työllistäminen) jää sekundääriseksi tavoitteeksi.
Miksipä minun pitäsi laajentaa ja ottaa lisää riskiä?
Taitaa olla ahneuden puutetta!
Eikös yrittäjyys ala siitä, missä ahneus voittaa häviämisen pelon?
