Enpä kyllä muista, että olis saanu vappaata pakkasen vuoksi koulusta. Kai se 80-luku oli sen verran lämmin.
Nykyihimiset on vieraantunneet ulukoilimasta ja oikiasta elämästä. Ei osata neuvua kakaroita laittammaan tarpeeksi ryysyä niskaan. Eikä kyllä osata neuvua juuri muussakaan tavallisseen elämään liittyvissä juttuissa. Soitellaan opettajille, että mitenkä ne potut keitettään ja mitenkä kengännauhat sijotaan ja voiko ihan oikiasti pitsaa tehä kotonaki. Ihimiset ei ossaa ihan tavallisia arkisia asioita!! Soitellaan vielä semmosistakin asioista, jotka on ihan täysin koulun asioita ja ei kuulu vanahemmille mitenkään. Pikkusen tuossa jutussa ihimetyttää, kun rehtori sannoo, että se on koulunkin vastuulla mitä ryysyä kakaroilla on niskassa. Kuinka se voi olla koulun vastuulla mitä ryysyä kakarat laittaa kotona päälle? Palelkoot, jos eivät ossaa pukkeutua.
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten kun ne äipän kultamussukat mennee armeijaan, niin äippä soittaa komppanian päällikölle, että sitä meidän kultamussukkaa on kohdeltu kaltoin siellä armeijassa ja teillä on siellä huonot varusteet, kun hänellä on ollut kylmäkin. Sen lisäksi hän on myös hengästynyt ja hikoillutkin siellä. Hän ei ole tottunut sellaiseen.
Voi helevatan persaus. Jos niin olis käyny, että äiti olis soittanu komppanian päällikölle, niin mulla olis ollu naama häpiästä punasena ainaki viikon.
