Aihe: Vanhat kadonneet tavat

[Kalevi Sundqvist]

Puirolan Laurille tidoksi.

Kaivon kattomisvarpu TOIMII!

Oon itse ollut kaksi kertaa mukana tilanteessa.
Ekan kerran Lempäälän Hauralassa, Laukkasentalon
kaivo talon vieressä tuppas kesäkuumilla
kuivumaan ja katseltiin uutta kaivonpaikkaa.

Kaivomestari varpunsa kanssa kulki ristiin,
rastiin ja siinä missä varpu taipus, sano, että tässä
on sitte toisen kaivon paikka.

Minäkin sain varvun vuorollani vaikka räkänokkanöösi viä olin,
ja jukupliut, kummasti se vaan käsiä väänsi ja varpu
taipu. Ja vain siinä kohtaa missä kaivomestari sanos
suonien olevan.

Toisenkerran sillosella kesämökilämme Iisalmen
Laason lahessa kesämökkiä rakenneltiin. Eka kesä
asuttiin valllan teltassa ja syötiin munkkeja.
Ne kun oli ainoot mitkä ulkosalla nousi.
Toisena kseänä saatiin vaja valmiiksi johon
teltasta muutettiin ja kolmantena kesänä
tehtiin jo kesämökkiä ja saunaa.

Siinä oli sitten kaivon tarve ja siellä kanssa
samanlailla pajunvarvulla kuleksittiin tonttia
ristiin ja rastiin. Kaivonkattomismestaria
emme mistään hankkineet. Uuden saunan kulmalla
oli iso kivi jonka yksi kulma oli aina kosteen
näkönen ja siinä kasvo paju. Ja siinä kohtaa
taas sitten alko käsivarsia kummasti kiskottaa ja
pajunvarpu käänty jököttään alaspäiten.

Päivä siinä temuttiin lapioiden ja sinkkiämpärien
kanssa ja saatiin runsas renkaansyvyinen 
kuoppa kaivettua kiven viereen. Aateltiin että
jatketaan toisena päivänä.

No äläs, aamulla kun meinattiin lähtee  jatkaan
kuopankaivua, nii siä olikin jo 20 senttiä vettä...

No kolme renagsta siihen kaivettiin, yks jäi puoliks
maan päälle, ja aina siitä sauna- ja ruokavedet saatiin.

Että jos sulla, Lauri, ei varpu taivu niin lie ootko
vaan yksinkertasesti liian kuiva mies? Jottei
maasäteilyt johdu sun ruppis läpitte.
Päätallon Kallen sanassa...

Että kaikella ystävyydellä ja lämmöllä, TOIMII SE.

Kallu
Den Glada Gamla ...
från Tavastehus
 

[Jouko Kuisma]

Muistan joskus 50-luvlla Fyrrykyröön läkkikauppiaat kierteli kesällä hevosvetoisten kärryjen kanssa talosta taloon ämpäri- yms tavaraa myymässä.
Kärryissä oli katettu laatikosto, josa erilaisisa lokeroissa oli peltitavaraa.
Alkusyksyllä tuli silakkakauppiaat Camionetillaan myymään silakkaa. Olisivatko tulleet Kristiinankaungista vai Porista? Silakkaa ostettiin latikolinen-pari ja ne sitten suolattiin puiseen saaviin. Oli heilä toki suolattujakin silakoita puunelikoissa, mutta ne oli tyyriitä!

Mustalaiset kierteli kanssa kesäisin hevoskärryillään. Yleensä naiset tuli tupaan pitsiä myymään ja miehet meni navettamarkille. Sinne kun heti meni, niin sieltä ladota tuli yksi syli heiniä täynnä, toisella jahoja ämpriin lipattuna. Kolmannella taskut täynnä perunoita. Kun uhkasi päästää koiran irti, pudottivat kantamukset siihen. Koiria pelkäsivät ja jotenkin merkkasivat talon tien päähän minkälainen talo on: saako sieltä tavraa ja onko koiraa.

Loppusyksystä lahdattiin sika, ja lihat pantiin tiinuun suolaliemeen. Sieltä sitä harmaata suolalihaa sitten talven mittaan otettiin ja käristettiin pannulla. Siinä rasvassa ruskistettiin jauhot ja pian oli "terveellinen" soosi valmista perunoiden kera syötäväksi.
Sitten joskus 60-luvulla lihat jo vietiin savustamoon, osa myytiin loput syötiin itse.

Maatyöt on oma juttunsa.
Hevosella  tehtiin työt vuoteen -56 saakka. Heinä ja vilja kaadettiin hevosvetoisella niittokoneella. Toki peltojen päät avattiin ensin viikatteella, ettei sotkeutunut hevosten jalkoihin.
Viljat puitiin Rosenlevin tappurilla (puimakone) ja oljet puhallettiin riiheen tai navetan ylisille Metsä-Ketelän lietsolla. Puimakonetta pyöritti Porilainen maamoottori (muitaakseni Rosenlew).
Puinnin jälkeen vaihdettiin kolttinkuoriin (patjankuori) uudet pahnat.
Vanhanajan riihipuintia en nähnyt kun naapurissa, kun tekivät olkikattoa varten pitkiä olkia.
Riihen katon oljet piti uusia määrävälein (10v ?). Katolta purettiin riuút ja vanhat oljet, sitten levitettiin uuduet päälle. Räystäslaudat uusittiin ja riutkin kai.
Oli tuo 50-luku aika primitiivistä aikaa. Ainakin maaseudulla.

[Hannu Kylli]

Mopo vaihettiin kossupulloon. Nyt ollaan palaamassa samaan ja hyvä niin. Onhan nuo ollukkin yliarvostetuja pitkän aikaa....

[Arto Juntunen]

Hyvää nostalgiaa tuntuu riittävän!

-maidon pakkaaminen muovipusseihin joskus 70 -luvun alkupuolella.
 Vuotivat, mutta kai jonkun lehtijutun mukaan joku teki jopa maton niistä
 suikaleista(?)
-kaupassa munanvalaisin (kananmunan), tarkistus ettei ole broilerinalku sisällä
-makkaransiivuttamislaite, semmoinen olisi oikeastaan aika hauska löytää,
 muistelenpa että kauppias oli kovin tärkeän näköinen sitä käyttäessään!

-aju-

[Kari Vähäkainu]

 kai jonkun lehtijutun mukaan joku teki jopa maton niistä
 suikaleista(?)

Ei meillä mattoja tehty maitopusseista mutta kylläkin muovipusseista. Muistan kun niitä muksuna leikkasin siivuiksi. Useampi pyöreä matto tehtiin ja muistaakseni kantikas matto eteiseen, eipä vettynyt vaikka märillä kengillä sisälle tulikin.

[Esko Simonen]

Jäipä muistelemata tiilenteko. Se oli puusta tehty pitkänmallinen mylly, johon mätti miehet sinistä savia, vettä ja hietaa josaki salatusa suhteesa. Pitkä vipu josta myllyä pyöritettiin, miesvoimin vai hevosella, en muista. Kai sielä sisällä oli joku ruuvi kun alapäästä sitte pursusi neliskanttista pötkyä joka rautalangalla katkastiin ja lyötiin muottiin. Sitteku ne oli saatu kuivaksi elosuojasa lautojen päällä niin ne pinottiin tuohon pellolle uuniksi ja poltettiin. Se oli kait aika pitkä sen polttoaika. Sisimmäiset kutistu ja lasittu. Osa halkesi. Mutta olin niin pieni sillon etten kovin tarkasti sitä hommaa muista.
Pellolla oli myös pottukuoppia, oljilla peitettyjä.

Ja nyt minä keksin viimein senki mihin niitä puulapioita on käytetty mitkä mulla on tallessa kans. Savenkäsittelylapioita.

[Esko Simonen]

Löysinkin paremman selostuksen tästä tiilenteosta. Oikein minä näimmä muistin.

http://files.kotisivukone.com/sievinkylat2010.kotisivukone.com/tiilentek1...pdf

ja vielä tarkemmin

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/29825/Kauhanen_Anni.pdf?sequence=1

[Markku Hakola]

Palkka tuli oikeessa palkkapussissa
Tilinauha oli nimensä mukainen, kapea ja pitkä, riippumatta palkan määrästä
Maitopusseiista tosiaan tehtiin mattoja sellasen verkon avulla jä näppärimmät teki kassejakin.
Pankeissa sai palvelua tiskiltä, ilman ajanvarauksia

[Pentti Eskelinen]

Tämmösiä vielä muistu. Nämä perustuu henkilökohtasiin kokemuksiin.

- Kaekkija ihteesä vanahempija piti teititellä.
- Penssiiniasemilla oli letkunjatkot ja ylleisimpiä varaosia autoloehin.
- Kaupoessa piti tietee ja osata sannoo mitä halusi ostoo, ostokset kiärittiin valakeeseen tiskipaperiin ja kiärö viimesteltiin liimapaperilla, tae sijottiin puotinarulla ja nappulalla.
- Pikkusen limottunneet nakit ja kyröläspötkyt pestiin etikkaveillä ennenkun ne laetettiin tyrkylle lihatiskiin.
- Jauhoesta siivilöetiin toukat poes ennen pussitusta.
- Linja-autoessa oli rahastajat ja sikaosastot.
- Tanssiravintoloessa piti syyvä jos meinas juuva, eikä niihin piässy kun puvuntakissa, nappaskengissä ja ravatti kaulassa.
- Viinakaapasta ei suanu kun korkeintaan pari pöytäviinapulloo kerralla iliman uskottavvoo valetta.

[Jouko Kuisma]

Eipä taida porukassa enää olla viinakortin saaneita? 
Mullakin köpelösti; just kun pääsin vaadittuun ikään, viinakortit lopetettiin!

[petterihämäläinen]

Eipä taida porukassa enää olla viinakortin saaneita? 
Mullakin köpelösti; just kun pääsin vaadittuun ikään, viinakortit lopetettiin!

Kyllähän tuo viinakortti on vielä tallessa, ei sitä tiiä vaikka pitäs naapurille käyvä pullo hakemassa.

[Seppo Jääskeläinen]

Tallinnasta kun saa tuoda vain omaan käyttöön, niin naapurin lahjapullo on haettava kortin kanssa pitkäripaisesta.
Sehän aukeni sitten kello kymmenen.

[Leo Eiranen]

Eipä taida porukassa enää olla viinakortin saaneita? 

Voi Jouko, kyllä viinakortti on ollut ja voi olla vieläkin jossain. Ilmeisesti samassa paikassa, missä sotilaspassikin. Kumpaakaan kun ei ole tarvinnut moneen kymmeneen vuoteen. 

[Timo Junno]

 - Helsingissä oli ''herroja'', ns parempaa tai hienompaa porukkaa kun maalaiset ja muut työläiset.
 - Muutki kaupunkilaiset oli ''herroja''
 - Opettajat oli ''herroja'' ja siinä sivussa muutkin jotka oli jossain koulutöissä.
 - Rehtorit oli isoja ''herroja''
 - virkilijat pankeissa ja kunnassa jne oli ''herroja''
 - katastusmiehet ja polliisit oli vittumaisia ''herroja''
 - Viinakaupan myyjät oli ihan oma kastinsa. Viinakaupassa piti olla asiallinen ja totinen ja tietää mitä haluaa. Jos ei tienny niin kauppias saatto sanoa että meeppä muualle miettiin. Pallautuspullot piti olla pestyjä, etiketit pois ja peltirinkulat poistettu.
 - Kaupiaat ja puunostajat ja muut mettäherrat oli ''herroja''
 - Lehemäkauppiailla oli nahkatakki ja paksu lompsa. Ne ei tainnu olla niitä varsinaisia ''herroja''. Kopolan Sampalla ei tainnu olla nahkatakkia. Se kyllä myi ja osti muutakin kun lehemiä.
 - Oulunkaupan Erkki ei ollu herra, kun sillä oli mosse ja sekin rikki.
 - Minunkin porukkaa on kerran ''herroteltu''. Yhen tutun vanaha äitimuori oli kuulu että oon insinööri ja emäntä on opettaja. Oli sanonu, että nehän on oikeen ''herroja''. Ja kyllähän me kaupungissa oikeen asuttiin. Kuopion Jynkässä.
 - Jos joku oli nähty ajavan kovasti autolla niin se oli varmaan jottain etelän ''herroja'', niillähän se on aina johonkin kiire.
 - Lomareissuila ei käyty. Jos joku kävi niin ne oli jottain ''herroja''. Jos käytiin jossain niin häissä tai hautajaisissa. Ja niissäkin vaan jos oli oikeen lähisukulainen tai olivat lähellä-
 - Meiän kylän ensimmäiset lomalaiset tais käyä laivalla Ruottissa. Ensimmäiset etelänlomalaiset tais kayä seitkytluvulla LasPalmaksessa.
 - Kameroita ei ollu oikeen kellään. Jos oli nioin eikai niillä ainakaan kukaan raskinu kuvia ottaa. Linssi-Topi kierti joskus ottamassa kuvia ja kuvat tuli sitten aikanaan postissa.
 - Vilijan kuivaamo, eli ''kuivaaja'' oli ossuuskunta. Puima-aikana se kävi yötä-päivää.
 - Puimakonneen  kuski ja muutkaan konemiehet ei ollu ''herroja'', vaikka tärkeitä ja arvostettuja olivatki ja kiireisiä, mutta kun ne oli talossa töissä niin kyllä niille oli ruoka ja kahavit.
 - Tansseja ei ollu eikä muitakaa huvituksia. Seuroja oli lestatiolaisilla ja muillaki uskovaisilla.
 - Helluntalaisilla oli teltta. Nehän yritti salakulettaa venäläisille raamattuja kahavipaketeissa, mutta jäi kiinni tullissa.
 - Meijän kylällä oli nuorisoseuran talo ja sen eessä kenttä. Ei siellä kyllä mittään toimintaa ennää minun aikana ollu. Essiintymislava siellä oli ja olikait siellä jottain tanhuharjotuksiakin pietty. Joskus viiskytluvun lopulla kait se toiminta oli hiipunu.
 - Raittiusseurakin oli joskus ollu, mutta senki toiminta oli jostai syystä hiipunu.
 - Maatallousnäyttely oli iso tappaus.
 - Kirkolla näytettiin joskus elokuvia. Taisin itekki päästä parikertaa käymään. Oli Honkalinnassa, vanahassa suojeluskuntatalossa. En muista mitä.
 

[Risto Sollo]

Kaivonkatsomisrisu.Kerran 80-luvulla toimi mulla,äärimmäisellä skeptikolla.Säikähdin s***asti kun varpu alko taipumaan,päästin naurunräkätyksen ja taito katosi.Viime kesänä palasi takaisin,löysin pihalta vesiputketkin...Lienen hullu.