Joo, opettavainen tarina siitä kuinka kovaa elämä oli ennen meidän nuoruudessa, mutta me olimme sitkeitä, emme mitään pullamössöjä:
Se alko siten, että firman omistaja soitti -68 aattoaamuna, oli kova pakkanen ja pyrytti. Yksi kirkonkylän talo oli pimeä ja sähkötöillä vielä takuu päällä.
Asuin sivukylän perällä, josta oli ensin 1,5 km auraamatonta teitä maantielle. Lunta oli vähintään 40 cm (inflaatio mukana). No eihän Solikka siinä kulkenut, eikä sitä jaksanut työntääkkään. Ei muuta kun ykkönen päälle ja Solikka kulki siinä lumen päällä ja minä kävelin sarvista ohjaten vieressä. Ja oli kova tuuli ja pimeetä, eihän sinä nähnyt tietäkään ja ojaan siinä päädyttiin ja Solikka kaatui päälle. No minä kampueduin sieltä alta...
Jaa, kaikki on jo poistuneet palstalta.
Näin meillä kotonakin aina käy, tässävaiheessa aina herään ja tipun...., eikun kaikki on häipyneet askareisiinsa!
No hyvää joulua teillekin tasapuolisesti.
