Son moro Kuntit ja Mimmikki
Minulla on yksi kunniamerkki pöytälaatikossani.
Se on soljessa oleva katkennut miekka
punavalkoisella nauhalla. Sen ovat saaneet
Sotainvalidien lapset. Vastaavalta ÄrrYyltä.
Isäni ansaitsi sen minulle. Minä sain vastaanottaa sen.
Oli juhlavaa tänään seurata Tamperetalon
Itsenäisyyspäivän juhlakonserttia varsinkin
kun eturivissä presidenttien Sauli, Tarja ja Mara
puolisoineen kanssa samassa rivissä istuivat
omat isäni Toivo Oskari ja äitini Kerttu Sylvia.
Ollaan Suomen itsenäisyydestä mitä mieltä hyvänsä,
on isäni sen kuitenkin omalta osaltaan lunastanut
hyvin kalliilla. Oma henki oli ainoana panoksena.
Enempää ei mies voi panostaa.
Henki säilyi vaikka viikatemies kovasti kävi
kurkkimassa että joko saa viedä. Ei saanut.
Arpiaan ja vammojaan hän on kunnialla kantanut koko lopun
elämänsä. Käynyt koulunsa sotavammoistansa
toivuttuaan, tehnyt töitä, perustanut perheen ja kasvattanut
meistä penskoista ihan kunnon kansalaisia....
Tai no, minusta tuli merimies ja veli alko muusikoksi....
Nokiaa myydään lujaa, Salon kaupunki on konkurssin partaalla,
tehtaita suljetaan ja Brysseli antaa määräyksiään...
Imatralla ja Lappeenrannassa hotellin parkkipaikalla olevissa
autoissa on vain kahdessa kymmenestä Suomen rekkarit. Loput
on naapurista. Sieltä idän puolelta...
Valio on nykyisin Turengissa Nestle ja niin edelleen...
Arkadian mäen väellä olis vähän hommia...
Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka hinta oli
kohtuuttoman kova, ainakin minun näkökulmastani se kannatti.
Siitä isälleni kiitos ja syvä kumarrus.
Jos joku on eri mieltä kanssani, niin lukekaapa
vaikka Taisto Huuskosen kirja: Laps Suomen...
Se antaa mielikuvan siitä toisesta vaihtoehdosta.
Muita vaihtoehtojahan ei ollut.
Hyvää Itsenäisyyspäivää meille kaikille.
Kalevi Sundqvist
DI
Hämeenlinna
