Tuttu on miullekin tuo Nikkasen koulukielitaidon arvostelutaso, siinä ne keskikoulussa heiluivat nelosen ja vitosen välillä kielten numerot. Saksa oli paha, kun siinä on ne epäselvät verbit, ja niihin tyssäsi minun keskikouluni kalkkiviivoilla. Vanhemmalla iällä jouduin paikkaamaan, ja virkamiesruotsikin meni läpi, säälistä ehkä? Mutta sen on myöhemmin maailma opettanut, että aika vähäiselläkin kielitaidolla maailmalla pärjää. Jos ihmisillä on yhteinen tahtotila, eli kumpikin vilpittömästi haluaa ymmärtää toistaan, niin kyllä sitä aika vähäisellä tai jopa kokonaan puuttuvalla yhteisellä kielellä asiat selviävät, jos ei ensimmäisellä, niin yleensä jollakin konstilla kuitenkin. Taas jos tuo tahtotila puuttuu, ei välttämättä yhteinen kielikään auta.
Jos Suomessa italialainen turisti menee kauppaan, hänellä saattaa olla kieliongelmia. Mutta kun suomalainen turisti menee Italiassa kauppaan, kieliongelma on kauppiaalla, mutta tahtotila on valtava: hän tekee kaikkensa saadakseen selville, miten turistilta saisi rahat pois! Isot pojat ovat kertoneet, että vastaavaa tahtotilaa löytyy italiaa lähempääkin joissain palvelualan kauppapaikoissa.
jv
