Niin mutta kello...
Verrattuna sähkösäilykkeitä syövään ajannäyttäjään. Onhan niillä ero.
Kello on sellanen kun tikittää. Liipotin tikkaa eestaas ja rattaat pyörii.
Sitte on niitä ajannäyttäjiä jotka syö sähkösäilykkeitä ja joo, tietää ajan hyvin, mutta kelloja ne ei ole. Aikarautoja kylläkin.
Höpsis juttuja että alle tonnin saisi kellon. Tai että alle kahen tonnin sais hyvän kellon.
Mutta nää on näitä, meillä jokaisella on oma turhamaisuuden lokeromme. Mulla pitää olla kello. Ihan omaa turhamaisuuttani.
Kaverilla on Ferrari, ja se ihmettelee miks jollakulla pitää olla noin kallis kello. Vaikka ei tää mun nykynen kello mikään oikeesti kallis ole. Rolexin möin pois 5 vuotta sitten ja ostin pikkasen neutraalimman, mutta hyvän kellon tilalle. Tää on hyvä, ei herätä huomiota, mutta täyttää mun omat turhamaisuuden lokerot, tiedän että mulla on hyvää käsityötä oleva TIKITTÄVÄ kello. Ihan oikee mekaaninen peli.
Näinhän se, kuka mitäkin arvostaa.