Lainaus: Mikko Niskasaari kirjoittaa:
Kun erehdyin pilaamaan kauniin kesäpäivän avaamalla tietokoneen, ja näkemällä uutiset Hyvinkään murhista, tiesin olevan vain tuntien kysymys, kun julkisuuteen ryhdytään levittämään perättömiä tarinoita Suomen ampuma-aseiden määrästä. Samat väärät tiedot toistetaan uskollisesta aina, kun siihen saadaan pienikin tekosyy.
Tämän esimerkin nappasin Ylen sivuilta, jossa kollegani Meri Valkama Journalisti -lehdestä kirjoittaa blogissaan 26.5: "Tammikuussa 2009 aserekisterissä oli lähes 1,9 miljoonaa asetta. Kuten viime vuosina moneen kertaan on muistutettu, asukaslukuun suhteutettuna enemmän aseita on vain Yhdysvalloissa ja Jemenissä." 1)
Aserekisterissä oli tammikuussa 2009 ja on edelleen 1,6 miljoonaa asetta, mutta tämä virhe ei ole pahin. Oleellisempi on Valkaman väite, että Suomessa on ampuma-aseita kolmanneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltain ja Jemenin jälkeen. Tätä iskulausetta on toden totta moneen kertaan julkisuudessa toistettu.
Väite on emävalhe, ja tiedämme mistä valhe on peräisin. Korostan, ettei sitä ole keksinyt Meri Valkama, jonka kirjoituksessa on myös paljon järkevää.
Huijaus tehtiin näin. Sveitsissä julkaistiin vuonna 2007 pienaseselvitys "Small Arms Survey 2007", jossa vertaillaan 34 maata eri maanosista. Selvitykseen oli koottu tilastot kunkin maan siviileillä olevista luvallisista, rekisteröidyistä ampuma-aseista. Vertailuna ovat noiden maiden henkirikosten määrä, vuotuinen keskiarvo vuosilta 2000 - 2007. 2)
Selvityksen tilasto-osaa on pidetty suhteellisen luotettavana. Olen itsekin käyttänyt sitä paljon tietolähteenä. Selvityksen julkistamiseen Suomessa liittyi kuitenkin outo näytös. Selvityksen tekijät väittivät Suomessa yksityishenkilöillä olevan luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä 2,1 – 3,6 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 41 - 69 ampuma-asetta jokaista 100 asukasta kohden.
Jo tavattoman suuren haarukan olisi pitänyt herättää väittäjissä itsessäänkin epäilys. Erityisesti kun puhutaan vakiintuneesta länsimaisesta valtiosta, jossa on tiukka aselaki ja jokainen luvallinen ase tilastoissa. Suomi ei ole Somalia.
Toisekseen, kun muista maista oli tilastoitu vain siviilien rekisteröidyt aseet, miksi Suomen osalle oli laskettu mukaan laittomat aseet? Lisäksi laittomien aseiden määrää valehdeltiin holtittomasti, niitä olisi ollut jopa kaksi miljoonaa kappaletta. Luvut oli vetäisty hatusta, ja tuskinpa niihin uskoivat myöskään sveitsiläiset. Tuskin myöskään ne, jotka olivat tämän huijauksen heiltä tilanneet.
Sisäministeriö oikaisikin Small Arms'n virheet heti, tiedotteellaan 29.8.2007: "Sisäasiainministeriö haluaa oikaista tänään julkisuudessa olleita sveitsiläistutkimuksen tietoja Suomessa ampuma-aserekisterissä olevien aseiden lukumäärästä. Sisäasiainministeriön ylläpitämässä ampuma-aserekisterissä on noin 1 620 000 ampuma-asetta. (---) Sisäasiainministeriö arvioi Suomessa olevan enintään kymmeniä tuhansia luvattomia ampuma-aseita." 3)
Väite Suomen poikkeuksellisen korkeasta asemäärästä, 41-69 / 100 asukasta on siis peräisin sveitsiläisselvityksen suomalaistiedotteesta. Sitä en ole vielä pystynyt selvittämään, valehtelivatko sveitsiläiset oma-aloitteisesti, vai oliko temppu suomalaistilaus, mutta eiköhän sekin tieto vielä esiin saada. Jokainen ymmärtää, kumpi on todennäköisempää. Miksi sveitsiläiset olisivat itse, omasta halustaan sahanneet uskottavuutensa oksaa juuri Suomessa?
Kannattaa katsoo, mitkä järjestöt levittävät innokkaimmin "Suomessa on aseita kolmanneksi eniten maailmassa" -tarinaa. Suurella todennäköisyydellä huijarit löytyvät niiden aktiiveista.
Virhe ei ollut "Small Arms Survey 2007" -selvityksen taulukossa. Selvitys itse siis todisti siitä laaditun tiedotteen väitteet perättömiksi.
Selvitys osoittaa Suomen kuuluu ryhmään vakaita, hyvinvoivia länsimaisia demokratioita, joissa on tasan sama määrä ampuma-aseita: Itävalta, Kanada, Kreikka, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Suomi. Norja ei ollut sveitsiläisillä mukana, mutta se kuuluu samaan ryhmään. Kaikissa näissä maissa on siviileillä ampuma-aseita 30-32 / 100 asukasta.
Kuvaa ei muuta se, että juuri nyt Kreikan hyvinvoinnin laita on niin ja näin.
Seitsikon edelle siviilien laillisten aseiden määrissä menevät Yhdysvallat (90), Jemen (61), Sveitsi (46) ja Serbia (37,5).
Mitä asemääristä sitten seuraa? Ei mitään. Myös sen näkee tästä selvityksestä. Tässä muutamia vertailtuja maita. Maan nimen jälkeen ensimmäinen luku on ampuma-aseiden määrä / 100 asukasta ja toinen luku on tappojen ja murhien määrä 100 000 asukasta kohden:
Itävalta 31,0 / 0,76
Kreikka 31,8 / 0,97
Ranska 32,0 / 1,65
Ruotsi 31,5 / 1,74
Saksa 30,0 / 1,00
Suomi 32,0 / 2,50
Iso-Britannia 5,6 / 1,94
Espanja 11,0 / 1,83
Italia 12,1 / 1,16
Serbia 37,5 / 1,45
Venäjä 9,0 / 23.93 Kts. viite 4)
Ukraina 9,0 / 7,79
Yhdysvallat 90,0 / 5,59
Kanada 31,5 / 1,80
Meksiko 15,0 / 12,34
Intia 4,0 / 2,84
Kiina 3,5 / 2,36
EU:n aseistetuimpien maiden joukossa ovat korkean henkirikollisuuden Suomi ja Ruotsi, mutta niin ovat myös EU:n selvästi alhaisimman henkirikollisuuden maat Itävalta, Kreikka ja Saksa. Iso-Britanniassa, tuossa asehysteerikoiden mallimaassa siviileillä ei ole juuri muita kuin haulikoita ja niitäkin vähän. Siellä tapetaan ihmisiä enemmän kuin Ruotsissa, joka puolestaan ei ole kaukana Suomesta.
Entä miten arvioidaan Kiinaa ja Intiaa, joissa siviileillä on hyvin vähän ampuma-aseita, mutta henkirikoksia tehdään paljon?
Sveitsiläisten selvitys osoitti, ettei ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään. Siitäkö johtuu, että Suomesta ja Suomessa levitettiin vääriä lukuja? Siitäkö johtuu, että väitettä "kolmanneksi eniten maailmassa" levitetään niin kuumeisesti ja sitkeästi?
Käsitellään samalla toinenkin suosittu myytti. Se, jonka mukaan henkirikokset tehdään etupäässä ampuma-aseilla, kun se on niin helppoa ja kätevää. Asia on aivan toisin, ilmenee Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikoskatsauksista, joka laaditaan vuosittain ja jotka löytyvät laitoksen nettisivuilta. Niitä lukevat ne, jotka haluavat tietää, eikä luulla.
2000-luvulla suomalaiset ovat tappaneet toisiaan keskimäärin noin 120 uhrin vuosivauhtia. Suunta on muuten alaspäin; 90-luvun keskiarvo on korkeampi. Näillä keinoin suomalaiset tappavat, keskimääräisenä vuonna:
– puukolla tai veitsellä 46
- paljain käsin hakkaamalla 28
- kirveellä, astaloilla, kuristamalla ym. 27
- laittomalla ampuma-aseella 12
- luvallisella a-aseella 7
101 ruumista käsin tai muutoin lähikontaktissa. 19 ampumalla, niistä enemmistö laittomilla aseilla.
Suomalaisen henkirikoksen suurin yhdistävä tekijä on viina. Ainakin 2/3 sekä tappajista että uhreista on päissään. Samoin 2/3 heistä on syrjässä työelämästä. Koko ikäryhmässä 15-64 vuotiaat, jossa henkirikokset tehdään, työelämän ulkopuolella on 1/3. Korkea henkirikollisuutemme on siis sitä, että juopot miehet tappavat pikaistuksissaan toisiaan ja toisinaan myös naisiaan.
Nämä 2000-luvun joukkomurhat eivät kuitenkaan selity viinalla. Ei Myyrmannin pommi-isku - huomatkaapa muuten kuinka huolella Myyrmannin pommi aina "unohdetaan" - ei Jokela, eikä Kauhajoki. Todennäköisesti ei myöskään Hyvinkään tapaus.
Niiden syitä on etsittävä syvempää. Myös Meri Valkaman kirjoituksessa on virheiden ohella eräitä kiinnostavia huomioita, linkki alla.
Mika Aaltola, tuolloin akatemiatutkija Ulkopoliittisessa instituutissa, julkaisi 25.9.2008 Helsingin Sanomissa mielenkiintoisen artikkelin "Koulusurmaaja rinnastuu itsemurhapommittajaan". Hän nosti pöydälle ruman kissan, 2000-luvun useimpien joukkomurhien terroristisen luonteen. Sen useimmat haluavat kiivaasti kiistää, vaikka juuri se näyttäisi olevan ehkä paras lähestymissuunta ongelmaan. Linkki Aaltolan kirjoitukseen alla.
LÄHTEITÄ:
1)MeriValkamanblogi:
http://yle.fi/uutiset/meri_valkama_yksittaistapausten_maa/61363902) Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007"
3) Sisäministeriön tiedote 29.8.2007:
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/vwSearchView/92074A07CCA95289C2257346003A00B04) Venäjän tappoluku lienee liian suuri. Lukuun ovat luultavasti mukana myös tappojen yritykset ja törkeät pahoinpitelyt. Muissa maissa henkirikoksiin on laskettu vain täyttyneet teot.
