Jaakolle ja muillekin vähän kertauksena vanhoja juttuja.
Katsastuksella tavoitellaan kolmea asiaa: liikenneturvallisuuden parantuminen, ympäristökuormituksen pieneneminen ja rekisteritietojen oikeellisuuden valvonta. Näistä ylivoimaisesti merkittävin asia on turvallisuus. Lähtökohtaisesti on ilmeistä, että jotakin hyötyjä näiden tavoitteiden osalta on katsastuksilla saavutettavissa, mutta se tärkein kysymys kuuluu: ylittääkö saavutettu hyöty kustannukset?
Vastaus tähän kysymykseen on erittäin kielteinen, kun tarkastellaan tilannetta Suomessa. Meillä moottoripyörien teknisten vikojen seurauksena kuolee keskimäärin nolla ihmistä vuodessa. Tilasto ei käänny katsastamalla plussan puolelle: uusia ihmisiä ei synny sillä, että motskarit katsastetaan.
Mikä tämän tilastollisen tosiasian selittää? Asiaan vihkiytyneet tietävät, että tiellä liikkuu myös semmoista kalustoa, joka ei ole kaikilta osin lainmukaisessa kunnossa, eikös siitä pitäisi seurata, että meitä motskarikuskeja kaatuisi kuin puita myrskyllä? Tähän kysymykseen ei taida olla kovin tieteellistä vastausta tarjolla, mutta hypoteesi on, että turvallisuuden kannalta merkityksellisiltä osin harrastajat pitävät prätkänsä kunnossa. Loppu laittomuus on sellaista asiaa, jolla todellisuudessa ei juuri turvallisuusvaikutuksia ole. Mikä itse asiassa kertoo lainsäädännön hyödyllisyydestä - tai paremminkin hyödyttömyydestä - melko paljon.
Olipa syy mikä tahansa, niin numerot ovat numeroita ja sellaisina totta. Suomessa ei ole saavutettavissa merkityksellistä hyötyä motskareiden katsastamisesta, koska teknisten vikojen takia onnettomuuksia aiheutuu erittäin vähän tai ei ollenkaan.
Mielenkiintoinen vertailu on myös Suomi vs. Ruotsi. Ruotsissa prätkät katsastetaan, mutta siellä teknisten vikojen seurauksena onnettomuuksia aiheutuu hiukan enemmän kuin Suomessa. Siis siitä huolimatta, että prätkät katsastetaan.
Asiasta kiinnostuneille lisätietoa tuolta:
https://www.smoto.fi/2024/05/18/moottoripyorailijoiden-onnettomuudet-2011-2021-turha-katsastaa/Mitä taas tulee Meppien käyttäytymiseen ja valintaan, niin ainakaan minä en ole antanut minkäänlaista mandaattia europarlamentaarikoille äänestää Suomen kansallista etua vastaan. Kyllönen ja muutama muukin on takavuosina esiintynyt motskariharrastajiin nähden kovin ruusuisesti, mutta äänestyskäyttäytyminen olikin sitten ihan toista maata.
Eikä kyse ole edes siitä, etteikö tietoa olisi. Kyllä sitä on parlamentaarikoille toimitettu vähintään riittävästi. Äänestyskäyttäytyminen ei perustu tietoon, vaan johonkin muuhun. Joku toinen saa arvailla, mihin muuhun...
