Toellinen kevhään merkki täälä tunturialueila on ns kevätmiehet. Kevätmiehet on siinä viijenkympin paikheila olevia naimisisa vuosikymmenet olheita turjakkeita, jokka tullee hihtamhaan tunturhiin ja ettimhän vierasta kainaloa. Net yrittää iskiä kaiken, mikä vähänki naisihimistä muistuttaa. Ko saman vartin sisälä on kolmesti pyyvetty(työpaikala) illala tansseihin kevätmiesten toimesta, voi olla varma että son kevät nyt. Kevätmiehet hihtaa ylheensä yksikshen. Net haisee aamusta vanhale viinale ja iltapäivästä tuorheele. Joskus niilä tärppää, ja joku naisihminen saattaapi lähtiäkki niijen matkhaan. Ainaki, jos net kohteliaasti tarjoutuupi saattamhan väsynheen tahi eksynheen hihtajanaisen mökile tai hotelile tai mihin lie.
Syksylä sitten on ruskanaiset. Net on vähän samallaisia, mutta net liikkuu laumoisa. Harmillisesti ruskanaiset ja kevätmiehet ei kohtaa ko net liikkuu eri aikhaan.
Enkä mie milhän pahala tätä kirijota, mie tykkään kyllä niin kevätmiehistä ko ruskanaisistaki, net on varsin sympaattisia olentoja
Mutta emmie silti lähe tansseihin.
