Joskun taannoin ilmottauduin karatekurssille. Kävinkin siellä jonkin aikaa mutta sitten into sammui. Ohjaaja, alle parikymppinen nainen karjahteli komentoja lajitermistöllä, japaniako lie ollut. Mitään en ymmärtänyt moniosaista komentosarjoista. Ja jos ei osannut joutui punnertamaan. Kammottava dominanainen. 
Puhella tai kysellä ei saanut mikä oli tosi outoa. Kyllä vasta-alkajan pitää saada kysyä ihan suomen kielellä jos ei ymmärrä. Ei tullut karatekaa minusta, työkaluin aion katkoa lankut ja tiilet.
Nuornamiesnä harrastin tuota karatee Asemakoululla Puijon- ja Asemakavun kulumauksessa, vuan ei siitä käytännössä mittään hyötyä ollu.
Nakkikioskin jononjärjestelyssäkkii ikävän näkönen kanssaihminen kerkee niitata nyrkillä ohtaan ennenkun karateka suap kumarrukset, puhkumiset ja kiljahukset ies tehtyä loppuun. Sikspä en millonkaa käättänykkää niitä siellä opittuja taetoja Mätön nakkikioskilla.
Mutta kakkosnelonen katkee kevyesti vieläkii iliman työkaluja vaekka olis miten paksu!
Pannee vuan lankun kahen kiven varraan, pokkaamisen piälle karjasee "kijjae" ja istuu puun piälle niin räsähys vuan kuuluu kun lankku murtuu.
