Kilpailuvietti mullakkin on lähinnä itseni voittamisessa. Aina pitäisi pystyä parempaa. Niimpä helposti jää sellaiset asiat pois, joissa ei usko pystyvänsä parempaan.
Hiihtokilpailuissa olin kans siellä viimeisenä tai toiseksi viimeisenä. Enempi just sitä rauhassa hiihtelyä. Kotona ei opetettu/pakotettu kilpailemaan. Tärkeintä oli tekeminen ja eri asioiden kokeileminen. Liikuntakerhoissa kävin, mutta mihinkään seuraan en lapsuudessa kuulunut. Mutta se liikkuminen ja sinnikkyys kuitenkin tuli siinä sivussa.
Liikuntatunneilla oli aina niitä vakavasti liikunnan ottaneita. Ne oli yleensä ne, jota olivat oppineet seuratoiminnassa sen "fairplayn". Eli jos ei muuten pärjää, niin sitten huijataan ja käytetään likaisia keinoja. Sitkeänä ja kovapäisenä siellä jotenkuten mukana pärjäsi. Yläasteella huomasin hyötyliikunnasta olleen iloa. Lajiosaamista ei ollut, mutta kuntoa ja sitkeyttä kyllä. Kuten jo aikaisemmin kerroin, kun päästiin liukkaalta pinnalta pitävälle, rupes tilanne tasottumaan.
Myöhemmin innostuin nostelemaan painoja (kuntoiluna), siinä kun on helppo kilpailla itsensä kanssa. Sittemmin innostuin kamppailURHEILUSTA. Siinäkin huomasin sitekydestä ja kunnosta olevan iloa. Sparrissa vielä pärjään, mutta kun se toinen vahingoittaminen ja kilpaileminen (tosissaan) ei ole minun juttu, ei ole ollut kovaa hinkua kilpailemaan. Vähän kyllä, mutta ei paljon.
Tuosta matikasta tuli mieleen omat kokemukset. Itselläni älli riittää asian ymmärtämiseen, mutta ei sen tekemiseen. Lukiossa yritin opiskella "pitkää matikkaa". Kokeista selvisin rimaa hipoen. Ymmärsin kyllä miten ja miksi joku asia laskettiin, mutta kokeessa kun piti itse se keksiä, ei onnistunut. Mutta sitten taas kun mentiin näiden "matemaatikkojen" kanssa (pitkän)fysiikan tunneille, ei heillä äly riittänyt asioiden järjeilyyn. Muistan lämmöllä erästäkin kokeesta saatua ysiä...
Lähinnä tässä kilpailumattomuudessa ahdistaa se, että jos koulu/urheilu-touhuissa ei kilpailla, miten käy todellisuuden iskiessä kasvoihin? Työelämässä ja muussakin elämä on kilpailua ja kaikki ei mene niin kuin itse haluaa. Epäonnistumisista jopa sakotetaan. Työelämässä ja yrittämisessä vaaditaan kuitenkin paljon paineensietoa ja jonkinlaista kilpailua.
Niin ja muistutan vielä, että omasta kouluajasta ei ole kovin kauaa. Ikää on vasta 31.
