Muut oli ihan tuttuja, vuan tuota 1962 kolarointia en kyllä muista.

Mutta kymmeniä kertoja olen ventannu kun siltavahdit on nostanu sillat ylös ja laskenu tärkeempiä kulukijoita puolelta toeselle.
Nyt sekkii on sitten entistä elämee, haikeeksi vettää. Ihan tuli näin uskonnollisena henkilönä mieleen virren 555 sanat:
"Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää, jne..."