Nyt muistan tuon Dunderin.
Siinäkin oli ns. aikaansa edellä olevaa tekniikkaa, mutta ei vissiin kuitenkaan käytännössä kaikki aivan toiminut.
Lyhyeksi jäi Dunderinkin laulu. Arvokas säilytettävä se kieltämättä on. Ei tule varmaan monta samanlaista vastaan.
Tuosta Finncatista vielä vähän:
Kun olin Karesuvannossa niin tapasin siellä yleisradion porukkaa joilla oli yksi Finncat.
Sitä kokeiltiin ja verrattiin tavallisiin kelkkoihin. Periaatteessa sen piti olla yliveto menemään koska koko alusta oli yhtä telaa, eikä suksia ollut jaruttamassa. Käytäntö oli kuitenkin aivan toista. Pehmeässä pumpulilumessa kelkka sukelsi syvyyksiin ja koska ohjautuvuus oli huono ja hidas, ei vauhtia voinut ottaa pahoihin paikkoihin. Etenemiskyky pehmosilla lumilla oli lyhykäisen tumppikelkan luokkaa tai jopa huonompi.
Lisäksi kaverit kertoivat että joka aamu piti kelkan erikoinen ja reunoiltaan sinkuva tela sulattaa jäästä että pääsi liikkeelle.
Olivat kerran joutuneet sulattelemaan tunturissakin kun olivat pysähtyneet tunniksi nauttimaan virvokkeita.
Finncatti kannattais ehdottomasti myös säilyttää, sillä onhan se osa suomalaista kelkkailuhistoriaa.
