Siinähän noita tulikin. Säätösuutinta en itse oikein kannata, se on hyvä kyllä kokeiluihin mutta kun sytytykset ja kanavat sun muut on haettu kohdalleen, kannattaa vaihtaa kiinteään suuttimeen, tai siis ostaa muutama ja etsiä niistä sopiva.
Tuon ajan mopoissa on ainakin imuäänenvaimennin melko voimakkaasti "kuristava", ja usein pakoputki karstassa. Varmaan jos rassaat pakoputken kunnolla puhtaaksi ja lasket kantta kuten Kari V ehdotti, niin saat huomattavan parannuksen. Sitten voikin kokeilla imuäänenvaimentimen/ilmanputsarin poistamista tai avartamista (en kylläkään tiedä millainen se papitsiinissa on).
Automaatti-tomosta virittelin aikoinaan, se kulki sen verran että nopeusmittari väsähti kun viisari oli aina tapissa. Kerran, kun mittari oli jo rikki, ajoin pintakaasulla "maltillista" nopeutta (porauksen jälkeisessä sisäänajossa) kun isäukko hiipi saapilla tuntumaan ja kellotti 55 km/h ja kysyi ajoinko täysillä vaikka on sisäänajossa

. En oikein tiennyt mitä sanoa

Resepti oli tämä:
Imuvaimennin pois
Pykälän tai pari suurempi pääsuutin
Viilattu "3 hevosvoiman" ohjeilla, paitsi nousukanavat ku ei mikään viila mahtunut

Kantta oli joku varmaan jo laskenut, oikaisin sen enkä käyttänyt tiivistettä.
Vakiokäyrä, vaimentimesta huilu pois, pelkkä "päätykorkki" paikallaan.
Sytytys korvatuntumalla ja perskuulolla, ehkä hiukan aikaistettu ohjearvosta.
Näillä kulki tosiaan arviolta sen 60+, vakiovälitykset kun tomaattitomokseen ei saanut muita (26 edessä, 28 takana).
Ne viilausohjeet oli monistenippu joka kiersi koulussa kädestä toiseen, siinä oli esitetty 3, 6,5 ja 10 hepan viritykset, kahteen tehokkaimpaan oli paisariinkin ohjeet, ja tehokkaimmassa neuvottiin hitsaamaan kanteen vesivaippa ja käyttämään auton lämppärikennoa luonnonkierrolla jäähdytykseen

Tuo kolmeheppainen oli modatuilla vakio-osilla ja vakiokaasuttimella. Olisiko kellään näitä tallessa vai löytyiskö netistä? Voisi verestellä muistoja

EDIT: Niin, sen verran vielä, että noita virityksiä on kiva tehdä vaiheittain, vähän kerrallaan. Joka kerta se tehon ja kulun parannus, pienikin, tuntuu yhtä kivalta
