No...
Ei siinä mitään,jos naisihminen näkee hiukan vaivaa kauneutensa eteen-kunhan
"pysyy asiassa" ja kohtuudessa.Mutta tuollaiset kuvat,jotka henkivät kohteensa syvästä
epätoivosta ja yrityksestä estää ajan hampaan puraisua väkisin "konstilla" ,kertovat jossain
rajan jo ylittyneen.Ilmeisesti korvakäytävien välissä?
Jos onni on myötä,ihminen vanhenee tyylikkäästi-kuten minäkin (hehehee...) ja hyväksyy
uurteet ja hävinneet kaarteet asiaan kuuluvana evoluutiotekijänä.Vähän kuin Junnun
kappaleita hyräilisi.
Mutta kun tuo kauneus on oikeasti katsojan silmässä-noita huulettimia voi kääntää mihin asentoon vaan
ja edelleen ovat menneet silmissäni överiksi ja pahasti.Vaan tuollainen missukka toki kauhistuu
lopullisesti,kun huomaa,että ainoa ominaisuus,jolla on hällä markkina-arvoa-eli nätti naamavärkki-on
lopullisesti siirtymässä osastolle "helposti museoon"...Ei riitä enää edes konservointi,vaan pitää
käyttää runsaasti huonolaatuisia kopio-osia naamaan.Surkeeta puuhaa.
Ja kertoo melkoisen selvästi kyseisen olennon realismin puutteesta ja elämänhallinnan lipsumisesta.
t. Markku