Aihe: Onko näin ?

[Reijo Huhtakangas]

Jos näin on, niin miksi ?

[ARI JUMPPANEN]

Ei ole, oon monesti nähny moottoripyörän jopa Psykiatrin kotipihalla..
Ja meidän kilpamopon pääsponsorina on Psykiatrian erikoislääkäri, heh heh....

[jorma vilppolainen]

Hyvä lausahdus!!

Miksei voisikin olla noin.  En ole tosin Kellokosken asiakasparkin edestä kurvannut, mutta ihan noin näppituntumana oman otannan perusteella motoristit yleensä on vaan terveellä tavalla hulluja.

Ja semmonen terve hullu, ei se siitä enää hullummaksi muutu, vaan se pysyy ihan yhteiskuntakelpoisena yksilönä.  Jos sillä jostain syystä alkaa vanne kiristämään päätä, se käy ajelulla tai menee talliin ropaamaan romujaan ja palaa sieltä sitten taas ihan siedettävänä jatkamaan arkista elämää..

[Vesa Ukkola]

ON NIIN MAHTAVA VAPAUDEN TUNNE AJELLA MOOTTORIPYÖRÄLLÄ ETTEI VOI SANOIN KUVATA! OLEN VAPAA VAPAA VAPAA!
Lainaus jonkin motoristin jutusta. ( Olisikohan psykiatrille asiaa ).

Tätä olen aikaisemmin ihmetellyt.
Eivätkö motoristit ole kotonaan vapaita, mikä siellä kotona ahistaa.
Voihan sitä ajella autollakin, ja olla vapaa.

Oma vastaus.
Vuosi sitten talvella ostin vanhan enduro-pyörän -95, josta olin haaveillut vuosikausia..
Viime kesänä sitten ajelin mökin ympäristössä endurolla hiekkaisia metsäautoteitä ihan huvin vuoksi, milloin mihinkin suuntaan ja aina uusia reittejä etsien.
Välillä sorateitä, välillä asfalttia, ja taas jollekkin metsätielle, aina ei edes tiedä mihin se lopulta menee.
Mutta kuten yksi kaveri sanoi, aina ne tiet johonkin menee.
Ajelin (löysin) mm. sellaisia vanhoja kärryteitä joita käytettiin ennen vanhaan, kun matkaa tehtiin hevosella. 
Kaupassakin piti käydä välttämättä moottoripyörällä, ensin 10 km hiekkateitä sitten asfalttia ja taas takaisin.
Ei tulisi mieleenkään että nämä samat reitit ajaisi autolla, eikä edes autolla pääsisikään.

Yksi moottoripyöräilyn vapauksista on, että ajelemaan lähtiessä et tiedä mihin lopulta päädyt ja mistä suunnasta takaisin tulen.

[Kari Vähäkainu]

Yksi moottoripyöräilyn vapauksista on, että ajelemaan lähtiessä et tiedä mihin lopulta päädyt ja mistä suunnasta takaisin tulen.

Tuon allekirjoitan täysin, tosin sillä erotuksella että vaihdan moottoripyöräilyn sanan tilalle mopoilun. Jostain syystä autolla (edes avoautolla) ei saa samankaltaista vapauden tunnetta aikaan kuin kaksipyöräisellä. Varsinkaan kun ajelee mopolla, siinä tärkeämpää on matka eikä määränpää. Eikä mihinkään saa olla kiire, mopolla ei juuri kelloa vastaan voi ajaa, ajo kestää aina tasan sen verran kuin kestää. Aina löytyy matkan varrelta jotain jännää tutkittavaa ja katsottavaa, siksi koskaan ei voi tarkasti määritellä saapumisaikaa. Mopolla ajellessa saapumisaika lasketaan vuorokausissa, ei minuuteissa

[Uula Kuvaja]

Yksi moottoripyöräilyn vapauksista on, että ajelemaan lähtiessä et tiedä mihin lopulta päädyt ja mistä suunnasta takaisin tulen.

Tuon allekirjoitan täysin, tosin sillä erotuksella että vaihdan moottoripyöräilyn sanan tilalle mopoilun. Jostain syystä autolla (edes avoautolla) ei saa samankaltaista vapauden tunnetta aikaan kuin kaksipyöräisellä. Varsinkaan kun ajelee mopolla, siinä tärkeämpää on matka eikä määränpää. Eikä mihinkään saa olla kiire, mopolla ei juuri kelloa vastaan voi ajaa, ajo kestää aina tasan sen verran kuin kestää. Aina löytyy matkan varrelta jotain jännää tutkittavaa ja katsottavaa, siksi koskaan ei voi tarkasti määritellä saapumisaikaa. Mopolla ajellessa saapumisaika lasketaan vuorokausissa, ei minuuteissa

Tämä on varmasti totta.
Autolla ajaessa monasti miettii kivan maiseman ym. kohdalla, että olispa mukava tutustua lähemmin maastoon. Ei vain kehtaa vauhdista pysähtyä. Moottoripyörällä pysähtyy herkemmin ihastelemaan tai pitämään "turhia" taukoja. Mopolla varmasti vielä enemmän!
 Työmatkoja kun ajoin kaksipyöräisellä, niin pakko sanoa, että kyllä oli vaikutus mielenterveyteen suuri. Jopa odotti työpäivää, että pääsi pyörän selkään. Mennessä ajeli ajeluaan ja palatessa unohtu työasiat. On se vain hieno harrastus!

[Jouko Kuisma]

Meniköhän Robert Pirsigin autolla hoitoon? 

[jorma vilppolainen]

Meniköhän Robert Pirsigin autolla hoitoon? 

Aaaa.   Zen ja moottoripyörän korjausopas.

Lukekaa ihmeessä.  Nautittava kirja, vaikka paikkapaikoin hieman raskas onkin.

[Reijo Huhtakangas]

Meniköhän Robert Pirsigin autolla hoitoon? 

Vasta luin tuon pitkäveteisen opuksen, käsittääkseni moottoripyörällä ajelut ajoittuivat aikaan jolloin Hra Pirsig oli jo ns, terve, liekö moottoripyörät sitten olleet syy vai seuraus kirjailijan "tervehtymisprosessissa"....

[Esko Simonen]

Sehän oli niin, että kaverilla alkoi iso remmi sutimaan, kun se yritti löytää määritelmän laadulle. Oli ns. liika viisas. Siinä ajellessaanhan se kävi asioita läpi ja kokosi itseään. Aito roplaaja, ei antanut kenenkään korjata pyöräänsä vaan teki kaiken itse.
Minä kyllä tykkäsin kirjasta.

[Reijo Huhtakangas]

Tykkäsin kylllä minäkin, välissä vain kirjailijan pohdinnat laadusta ja sen syvimmästä olemuksesta muuttuivat kehäpäätelmiksi joita kierrettiin sitten oikein uskolla....Siinä vaiheessa mulla aina piti pitää tauko ja kattoa töllötintä.....