Aihe: Taloprojekti (-projekteja)

[Tatu Keränen]

Vielä tuosta koneremontista.

Tuossa minun -37 Ford rojektissa on mittarissa melko tarkkaan 96 000 km ja edelliste omistajien haasattelujen perusteella se saattaa olla jopa mittarin ensimmäinen kierros. Siitä huolimatta kone on porattu jo kolmanteen ylikokoon ja jos sen alkuperäisen lokin meinaisi porauttaa, niin pitäisi hypätä seuraavaksi ainakin viidenteen ylikokoon, on siellä sylinterissä senverran hirmuiset pykälät. Alkuperäinen vaihteisto tuosta on täysin lopussa, rattaat ja synkroonirenkaat käyttökelvottomat ja askin kuorikin halki. Mikä lienee osuus moottorin kulumiseen entiaikaisilla öljyillä, lohkon materiaalilla, kylmäkäynnistyksillä ja sillä ettei koneessa ole öljynsuodatinta? Pitäneekö se huhu paikkaansa, että sota aikana moottoriöljyä olisi jatkettu tervalla?

[Uula Kuvaja]

Laitampa tähän kun törmäsin asiaan:
"Palomääräysten osalta vaneri soveltuu etenkin pientalojen sisäverhoukseksi (P3-paloluokan rakennuksiin). Useimmissa tapauksissa sitä voidaan käyttää myös asuin- ja toimistorakennusten, julkisten rakennusten yms. sisäverhouksissa."

[Pekka Koivu]

Tuo on aivan totta, saahaanhan jo 9 mm lastulevyllä tehtyä autosuojaan riittäviä EI30-osastointeja. Vaneriteollisuus ei ole välttämättä hakenut tyyppihyväksyntää rakenteelle, koska edullisemmat vaithoehdot tulevat yleensä valituiksi.

[Hannu Kolm]

Laitampa tähän kun törmäsin asiaan:
"Palomääräysten osalta vaneri soveltuu etenkin pientalojen sisäverhoukseksi (P3-paloluokan rakennuksiin). Useimmissa tapauksissa sitä voidaan käyttää myös asuin- ja toimistorakennusten, julkisten rakennusten yms. sisäverhouksissa."

No jopa sattui. Kysyin tota samalla kun tarkastutin meillä savupiippujen kunnon. Sain kuulla herra Paloherralta erilaisen näkemyksen. Tosin en tiedä mikä on P3 -paloluokka.
Sinänsä yks hailee, mitä nyt raskaampaa tavaraa seinälle ripustaessa tarvii etsiä/tarkistaa muistiinpanoista koolinkien paikat.

Sitten jakoon pari tapahtunutta virhettä. Että osaatte välttää näitä.
Meillä on aumakatto, ja katon alla on sen päätylappeen mittainen kylmä vintti. Enkä mää osannut/huomannut puuttua asiaan, kun muutokset piirusti Treen (kuulemma) tunnetuin arkitehti, rakennepiirustukset teki kokenut insrööni ja väliseinärakenteen toteutti parikymmentä vuotta alalla ollut (pirun hyvä ja ammattitaitoinen) rakennusmies.
Mutta nyt meidän Läntisen Salin satavuotiaan kaakeliuunin savupiippu nousee sen kylmän vintin läpi! Tällaisena ilmastonmuutostalvena vintin lämpötila nousee plussan puolelle, ponttilaudan ja kattopellin takana oleva lumi sulaa. Jäätyy sitten uudestaan räystään nurkalle jääpuikoksi. Korsteenin lämpö kulkeutuu myös umpeen laudoitetun räystään alla kohti talon toista päätä, eli siellä on samanlaiset jääpuikot.
Tämä on vielä teoriaa, mutta parin viikon kuluessa testaan käytännössä hypoteesini paikkansapitävyyden. Ekalla viikolla pidän tulta vain siinä toisessa uunissa ja arvioin sitten jääpuikkojen pituudet. Toisella viikolla lämmitän Läntisen Salin uunia, jos silloin puikot kasvavat enemmän, on hypotenuusa osunut oikeaan. Tai ulkoilman lämpötilassa on ollut muutoksia. Tai...
Joka tapauksessa tarvinnee eristää korsteeni jollakin tavalla.

Toinen virhe sattui siinä, kun lähdettiin suin päin remppaamaan taloa. Ensin yksiö asumiskuntoon ja muutto sinne, sitten lopputaloa remppaamaan. Mutta kun jouluksi sain viimeisenkin huoneen asuinkuntoon, ymmärsin ajautuneeni vakavaan ahdinkoon! Olisi ensimmäiseksi pitänyt tehdä lämmin säilytys- ja työtila! Kun remppa eteni, siirrettiin kamat aina seuraavaan huoneeseen, no problem. Mutta kun viimeisen huoneen viimeinen jalkalista oli lyöty kiinni, nousin seisomaan ja käännyin katsomaan keskellä lattiaa nököttävää paria pakettiautollista työkaluja, -koneita, maali- ym. purkkeja. Mihinkä ne laitetaan?

[Pekka Koivu]

P3 on se "löysin" paloluokka, pientalot kuuluvat siihen. Ongelma on juurikin tyyppihyväksynnän puute, jolloin virkamies ei tee virhettä, kun ei sitä hyväksy. Löysin netin syövereistä sivuston, jossa pystyi laskennallisesti todistamaan hyväksymättömien rakenteiden paloluokan, mutta en tiedä sen virallisuudesta, olisi pitänyt paneutua tarkemmin asiaan.

Tuota katon lämpiämistä voi tietenkin vähentää korsteenin eristämisellä, mutta ensin kannattaa varmistua siitä, että ilma pääsee kiertämään kylmällä ullakolla. Joku tuuletusrako/reikiä pitäisi löytyä myös umpiräystäästä, ja poistoon pari tuuletuspiippua vesikaton läpi, kun aumakatosta on kyse. 50-luvun puolitoistakerroksisissahan on räppänät päätykolmioissa, ja joskus vielä aukot sivu-ullakoille.
EDIT:
Niin, ja vielä senverran, että normitiloissa pintaverhouksen paloluokitusvaatimus on D, jonka vaneri täyttää, eikä paloherrakaan voi kieltää sen käyttöä ei-osastoivissa rakenteissa. Nythän emme tiedä, mitä seinää Hannu ei saanut tehdä vanerista.

[Uula Kuvaja]

Tulipa tässä mieleen, että kun en ole ehtinyt vielä kaminaa kytkemään kellarissa, niin on "rakennusroskan" polttaminen jäänyt tekemättä. Puutavaraa olen kellariin vähän kerännyt. Eli toisinsanoen on testaamatta miten palaa puukuitulevy, pellavaeriste ja paperitapetit... Ja se vaneri. Pitääpä kokeilla, jotta tietää kuinka lujaa pitää juosta vahingon sattuessa.

[Hannu Kolm]

Onk kellään ideoita, kokemuksia tms hyödynnettävää? Mulla nousee toinen korsteeni makkarin läpi, pinta on oikaistu ja hyvä, mutta mulle ei kelpaa harmaa laastipinta (rouva taas sanoo sen olevan hyvä sellaisenaan, mutta nyt se on matkoilla...).
Jos mää tahdon siihen valkoisen antiikkilaastipinnan, semmoisen ryppyisen, mitenkä ja kuinka se tehdään helposti ja nopeasti?
Mulla on pari pussinpohjaa antiikkilaastia, toinen 0,5 ja toinen 1,5. Ne menee kuitenkin vanhaksi ja kaatikselle, jos en mää nyt saa niitä hyödynnettyä.
Kokeilin sillä karkeammalla, tein hyvin vetelän satsin jota telalla levittelin koelevyn päälle. Muuten hyvä, mutta tahtoi jäädä möykkyjä. Onko hienommalla helpompaa?
Kertokaa pian, mulla on aikaa tähän vain sunnuntai-iltaan asti.

[Tero Kivimäki]

Maalarintelallahan sen rypyläpinnan saa ja hienolla laastilla.

[Mika Komulainen]

Tuohon hommaan saa erilaisia koristemaalausteloja,vaahtokumisia,reiällisiä jne.mutta vetele vaikka harjalla siihen kuviota pintaan.Ihan oma keksintö voi olla yhtä hyvä kuin muukin kapine.

[Hannu Kolm]

Siis mun koepalani meni persiilleen vain siksi, että käytin sitä karkeampaa?

[Pekka Koivu]

Saattaap olla, kokeile lyhyemmällä. Harjalla noihin on saatu myös hyviä kuviota, ensin telataan sileäksi ja sitten harjalla kuviointi. Voi tulla hienoa kuviointia, tai sitten ei. Tikkurilalla oli joitain yleisluontoisia ohjeita sivuillaan. Itse olen jonkun katon tehnyt aika lyhytkarvaisella telalla.

[Hannu Kolm]

Tak. Aamulla kokeilen.

[lasse roholm]

Laitampa tähän kun törmäsin asiaan:
"Palomääräysten osalta vaneri soveltuu etenkin pientalojen sisäverhoukseksi (P3-paloluokan rakennuksiin). Useimmissa tapauksissa sitä voidaan käyttää myös asuin- ja toimistorakennusten, julkisten rakennusten yms. sisäverhouksissa."

Sitten jakoon pari tapahtunutta virhettä. Että osaatte välttää näitä.
Meillä on aumakatto, ja katon alla on sen päätylappeen mittainen kylmä vintti. Enkä mää osannut/huomannut puuttua asiaan, kun muutokset piirusti Treen (kuulemma) tunnetuin arkitehti, rakennepiirustukset teki kokenut insrööni ja väliseinärakenteen toteutti parikymmentä vuotta alalla ollut (pirun hyvä ja ammattitaitoinen) rakennusmies.
Mutta nyt meidän Läntisen Salin satavuotiaan kaakeliuunin savupiippu nousee sen kylmän vintin läpi! Tällaisena ilmastonmuutostalvena vintin lämpötila nousee plussan puolelle, ponttilaudan ja kattopellin takana oleva lumi sulaa. Jäätyy sitten uudestaan räystään nurkalle jääpuikoksi. Korsteenin lämpö kulkeutuu myös umpeen laudoitetun räystään alla kohti talon toista päätä, eli siellä on samanlaiset jääpuikot.
Tämä on vielä teoriaa, mutta parin viikon kuluessa testaan käytännössä hypoteesini paikkansapitävyyden. Ekalla viikolla pidän tulta vain siinä toisessa uunissa ja arvioin sitten jääpuikkojen pituudet. Toisella viikolla lämmitän Läntisen Salin uunia, jos silloin puikot kasvavat enemmän, on hypotenuusa osunut oikeaan. Tai ulkoilman lämpötilassa on ollut muutoksia. Tai...
Joka tapauksessa tarvinnee eristää korsteeni jollakin tavalla.

Ainahan nä vanhemmat tuvat ennen kuin keksittiin vuorivillat on vähän  lämpöä karannut välikatosta enemmän ja vähemmän että jääpuikkoja on melkein aina ollu niissä.  No jos ei tuossa karkaile lämpöä välikatosta vaan vain lämpimästä korsteenista niin vuoraa se 5 cm paksuisella vuorivilla rullalla (jos nyt sitä on olemassa enää?) ja kiiniität sen villan 1,5mm sähköjohdolla jonka kierätät muurin ympärillä,,, kun olen joskus halunut saada röpelöisen tai harjatun pinnan niin olen köyttänyt saneerauslaastia mukana vaikkapa tiilitasoitteessa  että on tullut sitkeäksi,,, yleensä vetänyt pintaan liipalla  ja sitten vasta telaa tai harjaa käyttänyt,  ja lopuksi valkoinen mattamaali pintaan tai oman makunsa mukaan. edit. Mutta jos olis mun muuri  niin vain hienopakkelia  päälle eetä olis sileä kuin,,, no tiedätte  ja maalia lopuksi,,,,

[Vesa Salmu]

Kerran maalasin tiilipintaisen takan saumauslaastilla. Sitä nimittäin jäi reilusti yli pesuhuoneen kaakeloinnista. Tein jauheesta löysähkön vellin ja suttasin vellin isolla pensselillä, n. tuuman vahvuisella, suoraan tiilen päälle. Tiilein nurkat "pyöristyivät" massan vaikutuksesta ja pensselillä oli mahdollisuus tehdä lievää kuviointia pintaan. Pensseli tahtoi välillä tukkeutua vellistä mutta huuhtelu auttoi.

Saumauslaasti säkillinen oli lisäksi paljon halvempaa luin varsinaiset pinnoitteet.  Värivalikomaakin löytyy. Aine on pysynyt takan pinnassa tosi hyvin.

[Timo Karhunen]

Mullon ikuisuus projekti.
olen ajatellut että kun tyttö kasvaa aikuiseksi ja lunastaa minut... se myy tämän paskan pois.
Viisaampi kuin isä..
Isä yrittää harsia pienillä palkkatuloilla ja tehdä remppaa lomarahoistaan...
yhtä tyhjän kanssa...
Ei tästä ikinä uutta tule mutta joka kerta viihtysämpi kun ajattelee lähtökohtaa.
- ja lämpösempi.