Aihe: Mitä tuli tänään touhuttua

[Kari Sillanpää]

Kai se on se klopalisaatio… Vanhaan hyvään aikaan ne ”pakolliset” esim pankeista saadut kovat heijastimet, jotka ohjeistettiin ripustettaviksi oikeaan takinliepeeseen niin, että roikkuvat narussa noin polven korkeudella tai vähän ylempänä, olivat jonkun liikenneylipäätarkastusviraston hyväksymiä, muita ei saanut varmaan edes tuoda maahan.

Talmu ja muutama muu niitä teki kotomaassa, eivät vissiinkään lyöneet läpi ulkomailla.

Nuo kankaasta tehdyt heijastavat kamppeet eivät välttämättä kestä montaa pesua, tai edes aikaa kovin montaa vuotta heijastavina. Eikä kaikissa huomioliiveissä edes ole heijastavia pintoja, ovatpahan vaan keltaisia.

Ei oo enää virastoa valvomassa näitäkään. CE-merkin, joko sen oikean eurooppalaisen, tai varsinkin China Export-version voi lätkäistä kuka vaan mihin vaan. Huonolla tuurilla voi tulla pistotarkastus, katotaan onko lyijyä, kadmiumia tai muuta myrkkyä tai irtoaako pieniä osia… Sitten vedetään tuotteet hetkeksi pois.

Onneksi akku- ja lediteknologia etenee, koirilla on kaulapannoissaan nyt ihan tarkoitukseen tehdyt valot, tykkäävät kun näkevät eteensäkin pimeällä. Kiinnitys on semmoinen klipsu kuin hihnassakin, valaisee hyvin ja voi ladata usb-piuhalla. Akku piisaa jotain 8-10h, koko laite maksaa ehkä kympin. Puuilosta saa vitosella vähän vastaavan, mutta isomman ja kulmikkaan, ei oo niin hyvä koirille metsässä.

Ittellä on Snickers-takissa heijastimia, kuulemma on kirkkaat, ja lisäksi otsalamppu. Se on pattereilla, ehkä parit patskut menee talvessa, kun ei se päällä ole kuin metsässä, tai jos ei oo jalkakäytävää tien varressa.

[Jaakko Latvanen]

Otsalampusta.  Rouva voitti jostain luontoliiton arpajaisista sellasen, missä on otsalla ihan kuminauhamaisessa eli notkeessa pannassa ledinauha reilusti otsan leveydellä, ja valasee melkein 180 astetta.  Voip valita pari eri kirkkauttakin vielä.  Samassa härvelissä on oikeen puolen ohimon kohalla vielä erillinen, enemmän pistemäinen valo, siinäkin valontehoja pari valittavana.  Vaikutti pikaisesti kokeiltuna aika pätevältä.

Takavuosina, kun trialharrastuksessa mukana pyörin, joku innokkaampi piti talven luovaa taukoa liian pitkänä, ja väsäs jotain nastoja renkaisiin, ja ylläpiti lähimaastossa jonkinlaisia ajomahollisuuksia.  Hänellä ei ollut pyörässä valoja, työkäyttöön tarkoitetun otsalampun viritti kypärään.  Tehokas valo, ja hyvin kapea keila, ajatuksena, että kun se on kypärässä, se näyttää sinne minne kuski katsoo.  Siinäpä tulikin tasapainolajissa sellanen ongelma, että sivustojen ollessa pimeänä, oli selvä ero tasapainon säilymiseen.  Kun valon muutti huomattavasti laajakulmaisemmaksi, ja sai sivuilta puut ja maiseman esiin, tasapainokin palasi, kertoi mies.

En oo ite sillä lailla pimiässä metsäpoluilla vaellellu, että kokisko ihan kävelessä olonsa tukevammaksi tuollasella lähes 180 astetta valasevalla kuin pistevaloa katseen suuntaan työntävällä?  Eikä tuo sillälailla relevantti kysymys ole, että aika vähän tullee kävelyreissuja ainakaan pimiään metsään enää tehdyks... tulipahan vain mieleen.

Mites ne yösuunnistajien lamput, ja heidän kokemansa tarpeet?

jaakkovaakko

[Kari Sillanpää]

Tuo mun otsalamppu, jonka sain työnantajalta palkinnoksi 15 vuoden uutterasta työsuorituksesta, on sellainen hajavaloa antava. Säädettävä kirkkaus, himmein asetus on just hyvä sysipimeässä metsässä ja myös tien laitaa kulkiessa huomiovalokäytössä. Sellainen vähän vajaa 180 astetta se kuvio, näyttää ehkä 3-4 metrin päähän, ei juuri kauemmas vaikka laittaisi kirkkaammallekin.

Tuo on just hyvä, vielä on tossussa sen verran pitoa (ja vauhti maltillinen) että näkyvyysalue riittää hallittuun pysähdykseen maasto-oloissakin. Passeli myös polttopuiden noudossa, renkaanvaihdossa ym, hajavalo ei häikäise, eikä itšekään häikäisty, jos valo osuu johonkin heijastavaan pintaan.

On mulla sellainen ladattava Led Lenser myös, spottimainen, näyttää varmaan kymmeniä metrejä. Kuviota sai säädettyä linssiä pyörittelemällä. Vois syyspimeillä laittaa sen Hondan tankoon, näyttää varmasti pidemmälle kuin alkuperäinen 35W höyrylamppu. Se on hyvä jos etsii jotain, ja hieman himmennettynä hyvä koirien kynsiä leikatessa. Mustaturkkiset koirat, pitkä karva tassuissakin, ja mustat kynnet, pitäis olla leikkaussalivalaistus että olisi mitään saumaa nähdä mistä leikkaa. Ulkoillessa tuo on vähän raskas, kun siinä on lamppuyksikkö ja akku erikseen, eli kaksi murikkaa samassa kuminauhassa.

[Pekka Lankinen]

Onhan se ottalamppu nykyään oltava, jos tallissa jotain yrittää askarrella.  Vaikka kuinka on lediputkia kattovaloissa ja kohdelamppuja, niin tuo otsavalaisin näyttää aina oikeaan suuntaan. Ostin Partioaitasta ladattavan, missä ei ole kuminauhaa puristamassa, vaan on eräänlaisen kehikon varassa päässä. Monella pienellä ledillä valaisee hyvin...

[Kari Sillanpää]

Juu ne noi nykyajan enerkialamput valaise ollenkaan niin hyvin kuin nuoruuden hehkulamput, 60-wattinen suorastaan häikäisi

[Timo Kuosmanen]

Otsalamppu on kyllä kätevä monessa toimessa.
Meillä on kaksi kiinanihme , ladattava. Näkee puiden latvoihin. Toinen "normaali" mistä saa lamppuosan irti ja voi käyttää taskulamppuna. Hyviä molemmat.
Vanhat kunnon hehkulamput tallissa myös lämmittivät.

[Jaakko Latvanen]

Tään päivän touhuista.  Ja eilisen, ja sitä edellisen päivän ja huomisen...

No tietysti valokuvauksen parissa, tietokoneen ääressä, mitäs sitä muutakaan näin yömyöhällä?

Vuoden 1997 Euroopan turneen valokuvia, siis sen ajan filmikuvia, kääntelin taas digikuviks.  Nyt kuvasin ne negat kameran HR-moodilla, ajattelin kokkeilla, tuliskos terävämpiä kuvia.  Siinä moodissa kamera liikuttelee kennoa puolen pikselin verran joka suuntaan, ottaa kaheksan kuvaa, ja yhistää niistä yhen.  Kenno 20,4 megapikseliä, mutta tuolla metodilla tullee 80 megapikselin kuva.  Laitan pari moottoripyörän kuvaa, Augustusburgin linnan moottoripyörämuseossa kuvattuja, 1997 huhtikuussa.  Canonin AE-1 Program filmikameralla, filmille, joko 50mm/1.8 tai 35mm/3.5 objektiivin läpi; noissa ei jääny EXIF-tietoihin ylös kellonaikaa, käytettyä kalustoa eikä mitään.  Ja negatiivit ite kuvattu digikameralla sellasen ihme-tötterön läpi digikuvaks.  Tähän asti helppoa, mutta kun se kuva on edelleen negatiivi, eli värit väärinpäin, on käännettävä tietokoneohjelmalla ne värit.  Eikä mee aina ihan automaatilla, joutuu ite säätämään, mikä sitten onnistuu milloin huonommin, milloin vielä huonommin.  Tai ainakin työläämmin.

Ensin Victoria:



Ja sitten Böhmerland:


Selvis ainakin se, että jos filmikuva on neljännesvuosisata sitten tarkennettu väärään kohtaan, ei se siitä parane digitoijessa.  Victorian kuvassa tarkennus jossain satulan paikkeilla, etuosa ei oo ihan fokuksessa.  Mutta ihan hyvä omaksi otokseksi.  Böhmeri suorastaan loistava.

Laitan vielä tänä kesänä 70-lukusella Olympus OM 1 -nimisellä filmikameralla otetun kuvan Kyyhkylän kartanosta, Mikkelistä.  Ja samoin eväin kuvattu negasta digikuvaksi 2020-luvun Olympus OM 1 -nimisellä digikameralla... no eikö ois aika paljon simppelinpää kuvata suoraan se kartano digikameralla?  No ois, mutta ei läheskään niin jännää?  Ja filmikameroita pittää ulkoiluttaa välillä...



Kyllä filmikameroillakin kuvia tulee!  Jos osaa ottaa, tulee hyviäkin, ja vaikka ei osaiskaan, tulee joskus tuurillaan ihan kohtuullisia!

jaakkovaakko

[Mika Malinen]

Rakentelin diagnostiikka työkalun auton vianetsintään. Kun ei ole Nissan Consult Testeriä ni rautalangan pätkä ajoi saman asian. Sitte laskemaan valon välähdyksiä ja kattomaan listasta mikä vikana vai ei mitään. Vanhat autot on hyviä, heleppo korjata.

[Risto Saastamoinen]

Sammaa mieltä Mikan kanssa, vanhat on helppoja korjata. Mutta vanhalta ukolta pieneenkin työhön menee aikaa, kannen kiinnitys kuuskytluvun alun Opelin kutoseen otti eilen kolme tuntia ja tänään kaikkeen pikku hiplaukseen vielä kaksi lisää. Ja takki aivan tyhjänä nyt mutta ajoin jo vähän ooppelilla malliksi että eukko näkisi että saipas pahalainen tuon kuntoon vaikka kaksi vuotta se odotti pajassa kansi auki. Taisi se juuri sairastettu keuhkokuume vähän vielä vaikuttaa, lääkekuuri loppui eilen ja toipumiseen menee kuulemma helpostikin loppuvuosi.

[Mika Malinen]

Myö otettii vaimon kanssa vuos sitte keuhkokuumerokotteet. Kuulemma ja käytännössä huomannu myös että ihminen kuolemaa tehessään lopulta saa jossain vaiheessa keuhkokuumeen ja menehtyy sitte siihen. Sitä ei kyllä ehtoopuolen ihmisillä merkitä kuolinsyyksi. Ne bakteerit on kaikilla elimistössä tai ihon pinnassa ja sitte ku hiipuu vastustuskyky ni ne saa vallan. Asiaan, siis jos on otettu rokotus niin tarkoittaako se ikuista elämää? Jos ei, niin saako meijän perikunta apteekista rahat takas takuuseen kuittia ja kuolintodistusta vastaan?

[Risto Saastamoinen]

Sen täheppä justiinsa kenenkään kuolintojistuksessa ei lue mainintaa keuhkokuumeesta, ettei perikunta hoksais tulla asianajajan kanssa perimään rokotusrahoja takas apteekilta.Oli muuten kumma tuo keuhkokuume. Ei mitään henkitystieoireita, kuume vaan seilas 37-40 väliä. Aina kun otin grammasen panadolin, putos kuume. Parin tunnin päästä pomppas taas. En tienny ite että olisi muka vakava tauti ennenkö hokasin että joitain päiviä oli kadonnu muistista, eukko kiskonu kylppärin lattialta sänkyyn, otsa oli ruvella ja lopulta tuli paha flimmeri. Sitten mentiin.

[Kari Sillanpää]

Ne ei noi rokotukset auta pakteereihin. Antiloopit on sitä varten. Rokotuksilla yritetään torjua viruksia, tai siis luoda rokotetulle vastustuskykyä antamalla vähän niinkuin harjoitusvastusta immuunisysteemille.

Panadolissa on sitten muuten aika tarkka se 3g vuorokaudessa, kuulemma. Ylittää ei pidä, voi olla oikeasti vaarallista.

[Mika Malinen]

Ai jaa, THL= terveyden ja hyvinvoinnin laitos on eri mieltä asiasta. Keuhkokuume kuuluu pneumokokkien sukuun joka on bakteeri. Meitä terveydenhoito ja sosiaalialan ihmisiä on kehoitettu luottamaan virallisiin lähteisiin eikä hevosmiesten tietotoimistoon. Sekä olemme velvollisia jakamaan oikeaa tietoa. 3 grammaa on oikea tieto määrästä kotikäytöstä. Sairaalaolosuhteissa voidaan antaa 4 gramma per vuorokausi. Kyseessä on maksatoksinen parasetamoli niminen aine joka tappaa liikakerta annostuksella tai pitkän ajan kuluessa voi kertyä elimistöön varsinkin vanhemmilla ihmisillä. Se metabolisoituu pääasiassa siis maksan kautta. vaikka olis pienempikin annos kyseessä ja tuhoaa maksan. Siis kuolo korjaa siitäkin. Ei siis vaaraton vaikka vaarattomin käsikauppalääke.

[Kari Sillanpää]

Jaa, luulo ei oo tiedon väärti tässäkään. Olin ymmärryksessä että virustartunta voi helpottaa bakteeritartuntaa, joka keuhkokuumetta aiheuttaa. Ja että lähinnä influenssarokotteella näitä yritetään estää. Muistaakseni duodecimistä tms luin tämän joskus, että ei nyt ihan hevosmiesten juttuja kummiskaan. Mutta myönnän toki että en ole kyseisen alan miehiä. Toki omankin alani osaajien osaamista usein maallikot tahallaan tai tahattomasti vähän arvostelee, ymmärrän kyllä fiiliksen. Tarkoitus ei ollut

Hyvä jos on keksitty rokote bakteeritartuntaakin vastaan, mulla oli vanhaa tietoa. Olis kova sana esmes sotaväessä, jossa nyt on varusmiehillä paljon mykoplasmaa. Liekö sitten pneumokokkien sukua se.

[Mika Malinen]

Kyä virustartunta alentaa vastustuskykyä ja siten voi bakteeripohjainen tauti myös tulla. Se syöpäkin kun runtelee ni sekin alentaa sitä vastustuskykyä ja keuhkokuume sitten vie. Jokkut sai koronan ja sitten keuhkokuumeen ja henki pois. Mykoplasmakin tais olla pneumokokki eli bakteeri tosiaan.

Sitä koronaakin pelätään. Tosin syystäkin. Joka vuos vanhuksia ja vastustuskyvyttömiä nuorempia huonoimmillaan kuolee influenssaan noin tuhat. Siitä vaan ei niin puhuta.