Tuo nuljuamisen tunne johtuu siitä, että renkaan kulutuspintaan kuluu keskelle tasainen alue, renkaan luonnollinen pyöreys häviää. Epätasaisella alustalla, esim. suojatien maalaus, pikipaikka, rengas koskettaa tuon tasaisen alueen toisesta reunasta korkeampaan kohtaan, eli tukipiste siirtyy muutaman kymmenen milliä pois keskilinjalta. Yksiraiteisella ajoneuvolla, jota pidetään ohjaamalla tasapainossa, seuraa siitä lingertelyä. Jos pääsisi vähän jossain radalla vetelemään, että saisi tuon kulman kulutettua pois renkaasta, ongelmakin - jos sen ongelmaksi kokee - poistuisi. Maantiellä vaikka ajelisi tosi reippaasti, ei tuota keskiosan tasaiseksi kulumista oikein voi välttää, mutkia on liian vähän suhteessa suoriin.
Aina silloin tällöin kuulee kommentteja, kuinka paljon pyörä muuttui paremmaksi ajaa, kun vaihtoi Pirellin Micheliiniin. Ja seuraavana kesänä taas päinvastoin.
Jos on tapana ajaa renkaat aivan sakkorajalle tai hiukan yli - kuten minulla katupyörän kanssa nuukuuksissaan - kannattaa kokeilla vanteelta pois otetun, sileäksi ajetun renkaan pintaa sormella, ja miettiä mitä sepelinpala asfaltilla saattaisi tehdä. Eli voi ne renkaat hieman ennen kolmannen kankaan näkyville tuloa vaihtaa, vaikka ei lingertäisikään...
jaakkovaakko