-68 talvella, 17-vuotiaana, pääsin mukkaan sen talven jääratakilpailuihin 175-kuutioisten luokkaan, Husqvarna oli ajokkina, viistopäänastat sen ajan viiminen sana vauhinpittoon. Äitmuori miulle teki suunnilleen tuon Martin kuvan mallisen naamarin; mie suunnittelin minkälainen sen olla pitäs ja äiti suunnitteli miten sen vois toteuttaa. Umpipottia ei vielä tunnettu, Ohei päässä taisin ite viipottaa. Äiti teki neulomalla sellasen niiko nykyset kypärähuput, siinä oli silmänreijät ja nenän alla koko suuaukon ja nenän alusen kokonen hengitysreikä. Koko naamaosan etteen ommeltiin jostain säämiskänahasta tai vastaavasta leikattu kappale, missä oli silmän reiät, mutta siihen nenän ja suun etteen sellanen aika alas menevä ja nenästä etuviistoon jatkuva tuulenhalkasukappale. Muistaaksein sen osan alaosaa jouvuttiin kokeilun jälkeen muotoilemmaan tai jatkamaan, ensimmäinen versio teki kauhian kylmän pyörteen suun ympärille. Sen muutoksen jälkeen toimi melko hyvin. Kilpailut ei ollu pitkiä, ehkä 5 kierrosta reilun kilometrin rattaa, mutta pakkasta tais jossain olla lähempänä kolmeakymmentä ko kahtakymmentä. Ja radat oli aika nopeita, eli tuommosella ehkä vähän yli 10 heppasella husokilla mentiin joillain radoilla melkein koko ajan sen mitä se kulki, lähellä satasta tai jotain, eli kyllä siinä viima pyöri siinäkin.
Se naamari on vielä niin hyvin muistissa, että lanka oli sellanen vähän ruskeen suuntaan oleva keltanen, ja se nahkaosa tummemman ruskee. Oonkohan sen jälkeen millonkaan ollu niin komia?
muistel taas jaakkovaakko