Kiitos Eero kehuista, on se itestäkkii aika hieno. Vaan ko lehti kasvaa puuhun, vähän laimenee. Pientä kateuven poikasta on noita rantarivin ökyporvareita kohtaan, niillä omarantaset tontit, saunat, laiturit, venepaikat ja kaikki...
Tuosta rantarivistä on parin viime vuoden aikana vaihtanu pari kiinteistöö omistajaa, kolmensaantuhannen huitteissa hinnat. Meijän naapuritalo on ollu kohta kaks vuotta tyhjillään ja myynnissä, pyynti reilusti alle kakssattaa. Tällä vuostuhannella rakennettu ja isompi ko meijän, 1200 neliöö tonttia niiko meilläkii. Siitä vissiin vielä paremmin järvi näkkyy ko meiltä, ei oo niin paljon puita välissä. Anttolan "keskustaan" kaks kilometriä, Mikkeliin 25. Omalla kylällä kauppa, apteekki ja puolenkymmentä ravintolaa, koulu, päiväkoti, terveyskeskuksen etäpiste, kirjasto, postin palvelupiste, huoltoasema, vanhainkoti, kirkko ja hautausmaa. Että perustarpeet löytyy, ja loput Mikkelistä. Talot ja talojen ostajat ei oo samalla kylällä tään päivän Suomessa, näin se vaan on, mutta tosiaan nuo rantatonttiset on vähän kysytympiä.
Jaakko
PS. Panin kuvasarjaan pari uutta kuvaa... yritin luontoäitiä auttaa, ko ensimmäine annos oli saatu siirretyks syrjää, vaan ei ne loput mihinkään liikkuneet. Paitsi ko maltto hetken varttua, ni tulivat ihan ite alas; tarkkaan ko katto, ni tasasesti valu ehkä 10 milliä minuutissa alaspäin lumipatja koko ajan. Talon katto on samanlainen tiilikatto ko katoksenkii, mutta 20 vuotta vanhempana sen verra sammaloitunu ja kiiltonsa menettäny, että sieltä taitaa tulla vetenä syöksytorvia pitkin lumi alas, ja mennä salaojia pitkin perämetän alareunaan purkuaukkoon.
