Tuosta raamisahasta tuli muistoja mieleen. Kun vaarilla todettiin keuhkosyöpä ja elinajaksi veikattiin muutamia viikkoja hän oli kuntoutuksessa. Kun pääsi sieltä viikonlopuksi lomalle kotiin hän kävi ostamassa etelä-Suomesta raamisahan ja roudasi sen keski-Pohjanmaalle, pystytti valmiiksi ja palasi kuntoutukseen. Kuntoutusjakson päätyttyä vaari alkoi sahailla lautaa ja piirutavaraa taloa varten jota kunnosti. Vaari sanoi minulle ettei suostu kuolemaan ennenkuin saa kunnostettua talon mummolle, 7 vuotta vaari taloa hissukseen pakersi vaikka syöpä söi miestä. Viimein talo tuli valmiiksi, vaari ja mummo muuttivat taloon. Kolmen kuukauden kuluttua vaari kuoli. Hän oli täyttänyt tehtävänsä jonka oli itselleen asettanut.
Oli miehen työ.
Vaari oli sitkeä sissi. Sodassa palveli Laguksen panssarijoukoissa, sodan jälkeen lähti rakentamaan Kemijärveä uusiksi kun saksalaiset oli siellä tehnyt pientä vahinkoa. Sinne olisi mummon kanssa varmaan jäänytkin asumaan mutta kotitila tarvitsi jatkajaa joten piti muuttaa takaisin Keski-Pohjanmaalle. Vaari oli kätevä käsistään, häneltä luonnistui niin puu- kuin metallityöt, harrasti musiikkia ja maalaili tauluja. Ammatteja oli monia, maatilanpidon lopettamisen jälkeen isovanhempani ostivat liiketalon ja pitivät siinä baaria ja tekstiilikauppaa, naapuritalossa heillä oli sekatavarakauppa ja isäni ajoi heidän kauppa-autoa, vaarilla oli myös taksi eli hommaa riitti. Nykyään on vielä jäljellä matkahuolto/baari jota setäni pitää sekä vaate- ja tekstiililiike jota pitää tätini.
Vajaa vuosi sitten löysin netistä liikkeen jossa myydään tulitikkuaskien etikettejä, sen valikoimista löytyi kaksi erilaista etikettiä isovanhempien yrityksistä. Pakkohan sellaiset oli ostaa muistoksi vanhoista ajoista. Muistan kun olin ihan pikkunassikkana (70-luvun alkuvuosina) mukana kauppa-autokierroksilla sivukylillä, asiakkaista oli hauskaa kun pikkupoika leikki olevansa suurtakin kauppiasta

[ylläpito on poistanut liitteen]