Aihe: Harrastekuvia

[Jani Kaasalainen]

Tane oli ainoa autoistani, jossa on jäänyt vaihdekeppi käteen vaihtaessa. 

Leimalle mennessä jarrut, jotka siihen asti toimivat normaalisti, alkoivat puoltaa pari kilometriä ennen katsastuskonttoria. Hain kumminkin vikalistan, kun oli aika varattuna ja viat tuli laiteltua jossain vaiheessa siinä kuukauden ajoajan aikana. Sitten kun oli tarkoitus käydä leimalla hajosi kytkin. Viikolla piti käydä lukiossa mopolla, joka onneksi oli vielä myymättä, viikonloppuna sitten naapurin halliin rasvamontun päälle kytkintä vaihtamaan. Kytkin tuli kuntoon ja kun piti lähteä viimeisenä ajopäivänä katsastukselle, startti hajalle tällä kertaa...

 

[Jussi Lindberg]

Jani on sitten voinu rauhassa laulella Turo's hevi geen taunuksen katsastuslaulua

Olis ollu hyvä musiikkivideo tuon taunuksen tarina kyseiselle kappaleelle 

[Jari Räsänen]

Jopella on myös tanaribiisi, olikohan "vanhan taunuksen tarina" tms. Hyvä biisi. Aika jännä juttu että melkein joka merkistä löytyy joku pilabiisi tai sanonta "Skooda helppo purkaa ja koota neljä pyörää ja loota" tyyliset jutut, volkkarista en oo kuullu yhtään, ehkä se kertoo jotain merkistäkin Mersut lentelee persiilleen, ja ooppel on perseestä konsanaan

[Jani Kaasalainen]

Tuossa meikäläisen Taunus-kuvan taustalla näkyy hinta-laatusuhteeltaan kunnon menopeli, isän Lada 1200L -77, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt uudemman Ladan tieltä seisomaan (sen takana oleva lumikasa oli sitä edeltänyt Warre 353), siihenkin toki piti joskus vaihtaa kulutusosaa mitä menee joka merkistä, jarrupalaa sun muuta, mutta koskaan se ei jättänyt tien päälle, toisin kuin Taunus, joka oli monta kertaa narun jatkeena.

Vasemmassa reunassa pilkottaa vetokoukun verran isän tuolloinen Lada 2107 -94, sekin olisi muuten ollut toimiva laite, mutta oli ihan liian uutta vuosikertaa, siitä mitattiin jo päästöt, oli katalysaattori ja kaasarin kyljessä jotain sähköhimmeleitä. Oli niin työläs homma saada se sellaisiin säätöihin, että meni päästöistä läpi, että se leimattiin vain sen yhden kerran, sitten myytiin Lada takaisin Venäjälle ja tilalle tuli 10v vanhempi Volvo 244.

[Jari Räsänen]

Näinpä viimeviikolla väykkymesestä pykälän uudempaa mallia olevan vehkeen narun jatkona, narun toisessa päässä oli joku vanhempi auto.. Ja samana päivänä oli paikallisen agrimarketin iso jenkki pick-up trailerilla kuskaamassa pientä traktoria, tai pienelle se näytti sillä jumalattoman kokoisella trailerilla, auto oli meinaan korkeempi kun traktori ja lava yhteensä.

[Kari Vähäkainu]

Tane oli ainoa autoistani, jossa on jäänyt vaihdekeppi käteen vaihtaessa. 

On se lohdullista kuulla että muillakin on ollut samat murheet.

sitten myytiin Lada takaisin Venäjälle ja tilalle tuli 10v vanhempi Volvo 244.

Faijalla oli metsurinmersu (Lada 1200) ja oli katkera kun poika osti Volvo 144:sen käteisellä vuonna 86. Säästin kesätöistä ym hommista rahaa (vaikka mopoihinkin sitä meni, tonneja meni Mopo-Sportin ym viri- ja varaosiin), ajokortin maksujen jälkeen jäi vielä rahaa omaan autoon.

[Kari Vähäkainu]

Näinpä viimeviikolla väykkymesestä pykälän uudempaa mallia olevan vehkeen narun jatkona, narun toisessa päässä oli joku vanhempi auto..

Tuttu näky myös täälläpäin. Vetoautona toimi mattamusta Volvo 740. Vähän huvitti vetää 200 euron autolla muutaman kymppitonnin autoa joka oli kilahtanut tienvarteen. Mutta eihän se hinta aina takaa laatua ja sama pätee toisinkinpäin, halpa auto saattaa olla hyväkuntoinen ja toimiva.

[Jari Räsänen]

Aihetta sivuten: PV DS80 kamoilla hinaa BMW e21:ä
On voinu liikkeellelähtö olla tuskaa

[Petri Nippala]

Mulla oli -73 Tane ekana autona.Oli se kestävä peli,kerran tuli pisteltyä tankillinen bensaa jääradalla melkeen
yhtäsoittoo  Kerran jätti tielle,kun kone kilahti.

Mulla jäi kans vaihdekeppi kouraan Salossa liikennevaloissa,olin vielä ekana siinä

Siellä oli muistaakseni joku kierre holkki,joka oli muovia,eikä sitte tahtonu oikeen kestää. Ruuvilukitteella mentiin ensin
ja sitte teetin palikan metallista.

Tane oli hyvä kiesi ja oikeen auton näkönen ja kokonen.

[Vesa Takala]

Jengi koolla Lapualla.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Ossi Viita-aho]

Meillä oli kaverin kanssa joskus 16 kesäsenä ensimmäisenä autona tonnikuussatanen Ford Cortsu. Ylläri pylläri siitäkin jäi keppi kätteen. Muistaakseni liimattiin Aralditilla tai vastaavalla kiinni. Sillä mentiin piiiitkää luisua pitkin teollisuusaluetta ja peltoteitä. Luisut leveni entisestään sen jäläkeen, kun perästä porsi tasauspyörästö ja tehtiin siihen kempin lukko.

[Jani Kaasalainen]

Siellä oli muistaakseni joku kierre holkki,joka oli muovia,eikä sitte tahtonu oikeen kestää. Ruuvilukitteella mentiin ensin
ja sitte teetin palikan metallista.

Porasin reiät ja laitoin peltiruuvit sivuilta läpi.

Tane oli hyvä kiesi ja oikeen auton näkönen ja kokonen.

Omani ei ollut hyvä, mutta lopusta täytyy olla samaa mieltä.

Taunuksen parhaita puolia oli ajo-ominaisuudet talvikelillä. Käyttäytyi rauhallisesti luistossa, sitä oli helppo viedä kahva edellä.  Tämä oli tietysti oleellinen kriteeri kun 17-vanhana etsi ensimmäistä autoa.

Sitä seuranneessa Volvossa oli ikävä piirre, että se alkoi puskea helposti. Autokoulussa neuvottiin, että siinä tilanteessa pitäisi polkea kytkin pohjaan. Totesin, että on paljon kivempaa polkea kytkimen sijaan kaasua ja vetää mutkat läpi näyttävässä nelipyöräluistossa. Sitten tuli se kerta, kun takarenkaat saikin pitoa ja ulkokurvissa odotti kohtalaisen kokoinen kivi....

 Romuttuneen tilalle tuli toinen samanlainen Volvo, eikä merkki vaihtunut myöhemminkään ennen kuin pakon edessä, kun tuli pakettiauton hankinta ajankohtaiseksi, niin ettei Volvolta löytynyt sopivan kokoista mallia. Mersun ja Pösön jälkeen ympyrä sulkeutui ja nyt on neljän viimeisen auton nokalla komeillut lyhenne sanoista Fix Or Repair Daily. Vai oliko se Found On Roadside Dead?

[tuomo jylha]

Näinpä viimeviikolla väykkymesestä pykälän uudempaa mallia olevan vehkeen narun jatkona, narun toisessa päässä oli joku vanhempi auto..

Tuttu näky myös täälläpäin. Vetoautona toimi mattamusta Volvo 740. Vähän huvitti vetää 200 euron autolla muutaman kymppitonnin autoa joka oli kilahtanut tienvarteen. Mutta eihän se hinta aina takaa laatua ja sama pätee toisinkinpäin, halpa auto saattaa olla hyväkuntoinen ja toimiva.

Eihän sen kestävämpää autoa ole keksitykään kuin vanhemmat volvot. Lämpöisiä, luotettavia, hyviä ajaa ja turvallisia. Ainoana miinuksena lahoavat korit 80-luvun tekeleillä ja usein hajoavat lämmityslaitteen moottorit jotka on niissä melko v...mäisiä vaihdettavia.

 Bensa niille vähän tuppasi maistumaan, muuta eipähän vastaavasti mennyt rahat sitten niiden varaosiin. 

[Kari Vähäkainu]

Näinpä viimeviikolla väykkymesestä pykälän uudempaa mallia olevan vehkeen narun jatkona, narun toisessa päässä oli joku vanhempi auto..

Tuttu näky myös täälläpäin. Vetoautona toimi mattamusta Volvo 740. Vähän huvitti vetää 200 euron autolla muutaman kymppitonnin autoa joka oli kilahtanut tienvarteen. Mutta eihän se hinta aina takaa laatua ja sama pätee toisinkinpäin, halpa auto saattaa olla hyväkuntoinen ja toimiva.

Eihän sen kestävämpää autoa ole keksitykään kuin vanhemmat volvot. Lämpöisiä, luotettavia, hyviä ajaa ja turvallisia. Ainoana miinuksena lahoavat korit 80-luvun tekeleillä ja usein hajoavat lämmityslaitteen moottorit jotka on niissä melko v...mäisiä vaihdettavia.

 Bensa niille vähän tuppasi maistumaan, muuta eipähän vastaavasti mennyt rahat sitten niiden varaosiin. 

Olen enempi tai vähempi harrastanut Volvoja vuodesta 86 lähtien, niitä on ollut senjälkeen jotain 50 kappaletta omistuksessani Amazonista 740:seen. Ei se bensansyönti ollut ongelma kun oli tuo jenkkiautoharrastusaikakin välillä...

Lämpimiä ovat ja luotettaviakin. Parissa kolarissa olen niiden kanssa ollut ja ajamalla kuitenkin kotiin. Kerran tosin jäin välille kun pilkkopimeällä jäin korpeen, ei taskulamppua eikä sytkää tai muuta valonlähdettä mukana. Paikalle pysähtynyt autoilija otti minut kyytiin ja jätti seuraavaan asutukseen, sieltä soitin veljelle ja pyysin tulemaan hinausköyden ja taskulampun kanssa paikalle. Köyttä ei tarvittu, lamppu paljasti heti vian. Kärjiltä (kärjetön sytkä mutta vastaava piuha) puolalle tulevan johdon liitin oli löysä ja päässyt irtoamaan. Piuha kiinni ja auto käyntiin. Senjälkeen aloin pitää taskulamppua mukana... Kuvassa tuo epäonnen Volvo. Ajotyyli oli nuorena vähän raisumpaa. Takakontissa oli aina 5 vararengasta kun takarenkaita saattoi paukkua useita illassa. Takasisälokareissa oli kumimuhjua niin paljon että kuopissa renkaat osuivat muhjuun. Mutta hyvin potki viritetyllä ruiskumyllyllä.

Lämppärinmoottorin vaihto on kieltämättä vähän sorminäppäryyttä vaativaa, kahteen 140:seen ja yhteen 240:seen olen tainnut vaihtaa. Muista malleista en tiedä onko kuinka vaativaa, noissa edellämainituissa meni useampi tunti/auto kun rauhassa teki.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Jani Kaasalainen]

Tuollaisella tuli liikuttua pari vuotta vuosituhannen vaihteessa. Ensin vaihtui vain toinen moottori nokalle (viritetty B20 hajonneen B16:sen tilalle) ja yläkuvan kunnossa leimalle. Sen jälkeen auto oli päivittäisessä ajossa ja sitä tuli siinä sivussa siistittyä ja kunnostettua, uusi väri pintaan sun muuta.

Duett oli ainoa Volvoistani, joka piti hinata kotiin sen takia, että tekninen vika iski kesken matkan ja itse asiassa vielä kolmeen otteeseen, tästä hajosi kolme kertaa perä siinä kahden vuoden aikana. Sitten alkoi perä huutaa ja päätin ettei enää neljättä kertaa samoja talkoita, Duett lähti myyntiin ja MB 207D tuli tilalle.