Niinhän se on, että oppiminen tapahtuu usein vahingon ja sattuman avulla. Niin sanotusti kantapään kautta. Pari uutta asiaa paljekamerakuvaamisesta on valjennut nyt parin päivän aikana. Ensinnäkin tänään se, että pölyn kanssa tosiaankin täytyy olla hyvin huolellinen filmikasetteja täyttäessä...
Toinen oppitunti oli muutama päivä sitten tapahtunut yllätys kuvaa kehitettäessä. Kuvasin jälleen yhden satavuotiaan lasilevyn. Käytin erittäin pitkää valotusaikaa, koska aiemmin olen havainnut sellaista tarvittavan. Tällä kertaa kuitenkin käytin entistäkin pidempää, mittaus ISO6:lla ja siitä vielä 8-9 aukkoa lisää. Ennen olen ylivalottanut 6-7 aukkoa. Kehitin kuvan ja ihastelin, että tulipas tällä kertaa tavallista parempaa jälkeä, mutta jokin tässä nyt on väärin. Meni hetki ennen kuin tajusin, että kädessäni on positiivi, ei negatiivi. Kyseessä on solarisaationa tunnettu ilmiö. On ollut useamman vuoden mielessä asiaan tutustuminen, ja nytpähän tuli ainakin hiukan asiaan vihkiydyttyä täysin vahingossa. Kuva tulee myöhemmin, kunhan saan sen digitaalisempaan muotoon.