Aihe: Vanhat putkiradiot

[Petri Makkonen]

Tarviiko kukaan ratiomiehistä vanhaa vuoden 1927 Hakkapeliitta -lehteä, jossa on jutuissa jonkinlainen radioteema + runsaasti mainoksia radioista ja
varaosista yms. Kympillä postikuluineen! p. 050-3038162

[Ville Vehkakoski]

Otetaanpas tietoinen riski:

Mulla kun on tapana soitella vanhan liiton bluesia ja swingiä ja vähän jatsiakin niin tuollainen putkiradion sisään rakennettu kitaravahvistin olisi aika lailla rautaa. Mulla on kotona kaksikin radiota joita aina välillä murhanhimoisesti katselen mutta en ole vielä ryhtynyt hirmutekoihin. Ideana on siis heittää romukoppaan radion sisukset ja rakennella ihan täysiverinen kitaravahvistin sinne sisälle. Noi mun radiot on niin hienossa kunnossa kumpikin ja jollain lailla toimivia että en taida raaskia niitä teurastaa joten nyt jonkun tarvitsisi myydä mulle joku hyvännäköinen verme. Tarvitsen siis pelkät kuoret mutta mielellään suht siistikuntoiset. Mitat saisi olla jotain 50cm leveä, 30cm korkea ja 20cm leveä ja malli jotain tällaista:

http://www.salomus.fi/taidemuseo/elektroniikkakokoelmat/Ystavanyhdistys/img/putki_pieni.jpg
http://3.bp.blogspot.com/__3B3cXUHngQ/TBig8WaHMfI/AAAAAAAAAB8/BOkxMNLlTKY/s1600/asa.JPG

Eli siis joku tuollainen tumma, viilutettu ja mielellään vähän kulmista pyöristelty. Ja sattuisiko vielä löytymään jostain Loppi-Riihimäki-Hyvinkää-Karkkila-seudulta?

- Ville
040-5302005

[Timo Junno]

Joku tuontyylinen mielessä?

ASAsta tuokin on tehty. Kuvassa ei vielä ole valmis, viilu on uusi jo mutta kangas on vaihtunut. Tuohon mustan vanerisiivun päälle laitoin polykarbonaattisuikaleen ja siihen reiät potikoille, liittimille ja kytkimille. Takalevy on oma alkuperäinen ja samoin ''koneisto'', josta riisuin kaikki ylimääräiset pois.

Vahvistimella (sillä ASAn pääteasteella) ei juuri mitään ääntä saa aikaan, mutta jotain lähtee kun etuasteella (multiefekti) vähän tuuppaa.

Joo, ja ei, soittaa en osaa.


[ylläpito on poistanut liitteen]

[Ville Vehkakoski]

No just jotain tuon tyylistä, hieno peli!

Mulla oli tosin ajatuksena käyttää ihan kitarakaappia kaiuttimena kun sattuu nurkassa olemaan jouten komea 2x12" kaappi ja sen päällä nytkin nököttää putkiradio. Toisaalta taas tuossa toisessa nurkissa pyörivässä radiossa on levysoitin kannen alla piilossa ja sinne levarin tilalle saisi aika helposti laitettua 10" kaiuttimen ja sitten vaan avaisi kannen kun haluaa meteliä.

Mä meinasin tehdä itse vahvistimen ihan alusta loppuun kitaravahvistimeksi kun tosiaan noissa putkiradioissa ei oikein hönkä riitä ja taitavat suurin osa olla single-end EL-84:sia joka taas ei oo meikäläisen ykkösvalinta kitaravahvistimeksi.

[Timo Junno]

Jos siinä sun ratiossa on mitään säästettävää niin eikö mieluummin vaiheta?

Tuohon mun koteloon on helppo tehdä mieleiset vanerit vaikka 10" elementille tuohon isompaan aukkoon (jossa on messinkikehyskin kuvasta poiketen, btw) ja tuohon kannen pienempään reikään pleksistä uusi pleksisuikale jos haluaa ryhmitellä liittimet, kytkimet ja potikat uusiksi.

Tuossa on just single EL84 ja sillä ei mittään tee kitaran kanssa ilman etusta, eikä ääni ole hääppönen etusenkaan kanssa. Varsinkaan noilla halpiselementeillä.

Teak tuossa on pinnassa ja vahakäsitelty... vai olikohan pähkinäpuu-teak yhdistelmä.

T

[Jouko Kuisma]

Kun on puhetta noista putkipeleistä, joissa mainitaan "Stereo", luulen niiden olevan ns kvasistereoita.
Eli niissä ei ole dekooderia eikä riittävän leveää HF-kaistaa sterolähetyksen vastaanottoon.
Itselläni on vanha Helvar, 60-luvun alusta. Sen stereo on juuri tuollainen näennäisstero.

[Ville Vehkakoski]

Jos siinä sun ratiossa on mitään säästettävää niin eikö mieluummin vaiheta?

Tuohon mun koteloon on helppo tehdä mieleiset vanerit vaikka 10" elementille tuohon isompaan aukkoon (jossa on messinkikehyskin kuvasta poiketen, btw) ja tuohon kannen pienempään reikään pleksistä uusi pleksisuikale jos haluaa ryhmitellä liittimet, kytkimet ja potikat uusiksi.

Tuossa on just single EL84 ja sillä ei mittään tee kitaran kanssa ilman etusta, eikä ääni ole hääppönen etusenkaan kanssa. Varsinkaan noilla halpiselementeillä.

Teak tuossa on pinnassa ja vahakäsitelty... vai olikohan pähkinäpuu-teak yhdistelmä.

T

Moro,

voisi tuota vaihtoakin harkita mutta taitaa olla laitteiden väli 500km tässä tapauksessa 

[Pekka Puoskari]

Nämä "Stereo" ratiot -50 luvulla olivat sellaisia joihin oli laitettu useampi kuin yksi kaiutin.
Stereo toi hienoa hohtoa ration nimeen.

Hienoimmissa ratioissa -60 luvulla esim. Saba Freiburg FR18:ssa oli pääteaste oikea stereo.
Dekooderia ei siinäkään ollut, mutta sellaisen siihen sai myöhemmin ostaa lisävarusteena.
Kuvassa Saba Freiburg.

Ratio jossa on kaksi EL84 putkea vuorovaihekytkennässä, on helppo modata kitaravahvistimeksi ja tehoa saa helposti 15W.
Sehän riittää mainiosti kotisoittoon.
Saundeja voi löytää vielä lisää kun ottaa toisen pääteputken pois.
Sellaisia ovat esim.  Celeston Royal ja Salora Metropol. Celestonista on kuva sivulla 36.
Salorasta juttua ja kaaviot tuolla: http://www.hovirinta.net/Salora/radiot/mallisto/ULA/SALORA_METROPOL_58.htm
Celestonin kaavio tuolla: http://radiohistoria.fi/beta/yabb/Attachments/Helvar_celeston_Royal_kytkk.jpg

Rakentelu kannattaa aloittaa virtalähteestä.
Seleenitasuri pois ja paikalle piisilta jolloin jännitteet nousee mukavasti. Suodatuselkot kannattaa myös vaihtaa uusiin.
Pääteputkiksi voi laittaa venäläiset 6P14P-EV putket jotka kestäävät yli 450V anodijännitteet.





[ylläpito on poistanut liitteen]

[Ville Vehkakoski]

Senkin syntiset! Kitaravahvistimessa pitää olla tasasuuntaus putkella!

Mulla on pitkään pyörinyt päässä sellainen 50-luvun Valco-kitaravahvistinta mukaileva suunnitelma jossa olisi 6V6-pääteputket push-pullina, 5Y3-tasasuuntaus ja etuaste 6SL7- ja 6SN7-putkilla. Sitten siihen vielä päälle jousikaiku niin avot! Toisin sanoen on helpompi rakentaa vahvistin ihan puhtaalta pöydältä ja käyttää radiosta vain kuoret + mahdollisesti säätöpotikoiden nupit. Ajattelin siihen säätöasteikon kohdalle tehdä savupleksin jonka takaa putket näkyisi ja virityssilmän kohdalle laittaisi vaikka vihreän pilot-lampun.

[Pekka Puoskari]

Olen samaa mieltä että jos hyvän kitaravahvistimen haluaa, niin on se tehtävä alusta alkaen muusta kuin vanhasta ratiosta.
Mutta jos joku haluaa rakentaa ilman suurempia kustannuksia vanhasta ratiosta ns. kotisoittopelin, niin onhan kunnon putkiratio varmasti parempi kuin joku halpakauppojen transistori-.

Putkitasurin etu on siinä että vahvistin käynnistyy pehmeästi ja rasittaa putkivahvistinta vähemmän.
Putkitasuri antaa myös kuormitettuna matalamman jännitteen(ja saadaan vähemmän tehoa) ,joku sanoo sen vaikuttavan myös saundiin pehmentävästi, se on "mutu" tietoa. Tästä on monta koulukuntaa.VOX/Fender.
Jos käyttää piisiltaa, on hyvä asentaa sopiva (20..30ohm.) sarjavastus käynnistystä pehmentämään.
Vanhat suotoelkot ei ehkä kestä rivakkaa jännitteen nousua.
Vanhasta telkkarista saa vielä paremman pehmokäynnistimen nimittäin hehkupiirin NTC vastuksesta.

Minä olen tehnyt joskus putkenkantaan adapterin jolla voi nopeasti vertailla tasasuuntaajan vaikutusta vahvistimen saundiin.
En ole havainnut mitään saundieroja. Minun mielestä asia ei ole perusteltu eikä mitattu- se vai tuntuu jos tietää miten tasasuuntaus on tehty.

Tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
Kyse on minun mielestäni jostain tunteesta-saundista jota ei ainakaan moottoripyörien saundeihin tarvii verrata.

Mutta onhan keikkavahvistimessa  hienoa olla vanhat isokokoiset ja loistavat putkitasurit esillä.
Sen vuoksi niitten käyttäminen on perusteltua.
Luovat soittoon lisää taiteellisuutta, karismaa ja vaikutelmaa.
Kyse on minun mielestäni jostain tunteesta jota esimerkiksi aidolla Brittipyörällä tai Harrikalla on.

[Jouko Kuisma]

Nämä "Stereo" ratiot -50 luvulla olivat sellaisia joihin oli laitettu useampi kuin yksi kaiutin.
Stereo toi hienoa hohtoa ration nimeen.

Sana stereo tuli mukaan joskus 50-luvun lopulla ja suomalaisissa radioissa se tarkoitti, että oli kaksi kaiutinta.
Pääteasteessa oli molemmille  oma putkensa ja vaiheenkääntö, jolla kaiuttimet saatiin vastavaiheisiksi.
Lisäksi vaiheenkäännössä oli suodatus,  joka esti matalien äänten vastavaiheisuuden, etteivät ne vaimenna kokonaan toisiaan. Tätä kai kutsuttiin pseudosksi ammattipiireissä.
Näin aikaansaatiin eräänlainen 3-ulotteinen vaikutelma.
Helvar taisi olla Suomessa  ensimmäisiä tässä stereo-asiassa(kin). Heillä oli tuotekihtyksessä herra nimeltään Pekka Ahonen, sittemmin HTKK:n professorina paremmin tunnettu (+radiokirjojen tekijänä).
Tästä stereon kehityksestä Suomessa on Radiot 4/2008 lehdessä tarkempaa juttua (SRHS).

Samassa numerossa on oma sepustukseni Viipurin radiomiinoista.
Täällä foorumilla oli joskus juttua Säkkijärven polkan soitosta ja asia jäi minua vaivaamaan, joten menin Sota-arkistoon selvittelemään, kauanko sitä todella soitettiin.
Tein lyhyen yhteenvedon tuosta Wikipediaankin joka nyt kaipaa joltain wikiosaajalta stilisointia. Jos osaatte, niin korjatkaa!
Jäi kyllä vielä aika monta asiaa mystiikan puolelle.
Esim. radiolaukaisimien kytkentkaaviota en löytänyt arkistoista, en myöskään Helvarin häirintälhettimen schemaa.
Molemmista on yksi "ehjä" kappale Viestimuseossa, mutta ei kytkentäkaavioita.
 

[Ville Vehkakoski]

Tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
Kyse on minun mielestäni jostain tunteesta-saundista jota ei ainakaan moottoripyörien saundeihin tarvii verrata.

Mutta onhan keikkavahvistimessa  hienoa olla vanhat isokokoiset ja loistavat putkitasurit esillä.
Sen vuoksi niitten käyttäminen on perusteltua.
Luovat soittoon lisää taiteellisuutta, karismaa ja vaikutelmaa.
Kyse on minun mielestäni jostain tunteesta jota esimerkiksi aidolla Brittipyörällä tai Harrikalla on.

Mä olen tullut siihen tulokseen että jos jonkun laitteen haluaa ja siihen on varaa niin sitten se kannattaa ostaa oli siinä järkeä tai ei. Jos haluaa putkivahvistimen jossa on putkitasasuuntaus ja osaa sellaisen tehdä niin sitten se pitää tehdä.

Fiilis on ihan tolkuttoman aliarvostettu juttu..

[Pekka Puoskari]

Mitä Jouko kuuluu sinun Pioneer SM-83 vahvistimelle?
Minä otin omani vielä tarkistukseen ja mittasin vielä kaikki komponentit.
Joku vastus meni vaihtoon mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta saundiin.

Minulla Pioneer on jokapäiväisessä käytössä. Olen kytkenyt siihen CD soittimen, Pioneer PL-120 vinyylipyörittimen ja mp3 soittimen.

Olen verrannut vahvistinta Harman/Kardon HK3270, Marantz MR 250, Harman/Kardon PM665, Yamaha CA-VI  ja Pioneer SX-525 transistorivahvistimiin. Näistä H/K PM665 on paras.
Pioneer SM-83 putkivahvistin tuntuu silti soivan makeimmin.
Tässä pistääkin miettimään että onko äänentoistossa vahvistinpuolella tapahtunut minkäänlaista kehitystä viiteenkymmeneen vuoteen.

[Jouko Kuisma]

Se on minulla käytössä ja sinä on kiinni B&O:n radio/CD-soitin. Kaiuttimina Gradient 1.1.
Mitattu 2:n sukupolven korvilla.
Klassinen musiikki putkipelissä on miellyttävämpi, moderni trankkupelissa (vanha Technics 2*60W)!
Minä kuuntelen pääasiassa klassista:
-tyytyväisyystakuu 100%.
Muutama viikko sitten oli eBayssa (USA) myynnissä Pioneerin viritin samalta ajalta.
Nuukailin turhaa ja meni ohi (tarjosin vain 80 usd, meni 81:llä)!

Nyt minulla on tutkimuksessa Yagin putkivahvistinn (2*25W):
Ostin sen Kiinasta viimetalven reissullani.
Maksoi 250 ekee.

Nyt teen sillä erilaisia kokeiluja:
-eri putkilla (NOS:seja)
-lisäsin kytkimen jolla voi muuttaa ultranileaarisen kytkennän triodikytkennäksi
-nyt kolvaan kytkintä, jolla voin muutta päätetputkien biasointia kuuntelun aikana (autobias)

Mutta olen päätynyt  siihen, että putkipelin soundi kuuluu parhaiten A-luokan triodivahvistimessa.
Sellaisen(2*6W) toin pari vuotta sitten Kiinasta (50E) ja annoin pojalleni.
Täyty hankkia jostain uusi! 

 

[Henry Eklund]

Jaa a poijaat, mulla on reilu 30v vanha Akain vahvistin ja Audiopro 4-40 kaiuttimet. Aikoinaan oli suomenmaalla joku HIFI järjestö joka teki aina vuoden loppuun aika paksun luettelon laitteista, joutuivat luopumaan noista kaiuttimista kun muut niihin verratessa oli niin huonoja. Heti menen kauppaan jos joku kertoo suurinpiirtein inhimilliseen hintaan millä saan paremman äänen, parempaa ääntä en tarvi mut pikkupoikaa asuu sisällä senverran et uutta vois hommata.

Hieno ääni lähtee kunnon putkivahvistemista mut ihmisen korva tykkää siittä pienestä säröstä ja vanhoissa vahvistimissa sitä saa ääneen niin halutessaan vaikka trankut vaan hehkuu.