Jos siitä muurin läpi männöö 22,5 kiloukkoo tai akkaa aamusin töihisä, ja tullee illalla takasin? Tai männee siitä aikalailla tavaran rahtuutakin.
Sitte varmuuskopiointikeskuksen keissiin.
Tää eroon päätynyt toimari on äkkiä kuuklettaen tehny työurasa virkamiehenä. Normaali virkamies kaihtaa vastuuta viimiseen saakka, hää on tietysti voinu olla poikkeus. Mutta normaali virkamies tehessään päätöksen poikkeuksellisen hankintakanavan käytöstä, kyssyy visusti asiaa esimieheltään, eli tässä tapauksessa ministeriltä, tai vähintään ministeriön ykkösvirkamieheltä.
Kunhan ei iltalehet, kuivalehti tai joku muu kaivais vaan huomiseks näyttöä sellasesta. Aika kiire oli ettiä syyllinen ja saaha asia hautaansa. Niiko oon aikasemminkii sanonu, ei tähän oikeestaan poliittista riisiä kaivattais. Ainakaan vielä.
Siitä asiasta sen verran, että kiireessä sattuu, tekevälle. Eniten tuossa ihmetyttää, että miksi ei hallitukselle tai ministeriöille kelpaa yksityisten yritysten tarjoama apu; Kiinan hankintojakin koskien on julkisuuteen tullu yrityksiä, jotka on tarjoomalla tarjonneet kokeneitten ammattimiehiensä apua Kiinan kaupassa, vaan ei oteta vastaan. Onkos kyse Sannan ja toverien ylpeydestä, ettei vihollisilta oteta apua vastaan, vai omasta epävarmuudesta hyväksyä apua, ettei luulla ettei itse osattais, vai valehteleeko nää yritysten johtajat, jotka kertovat apua useaan otteeseen tarjonneensa? Näkisin tään asian selvittämisen tärkeemmäks ko tuon yksittäisen sössityn kaupan setvimisen, tulevaisuutta silmällä pitäen. Se kauppa on nimittäin jo sössitty eikä muuksi muutu, mutta jos jatkossa osataan tehä vaan samanlaisia, tai vaihtoehtosesti ei uskalleta tehä mittään, niin kohta ollaan oikeesti kusessa.
jaakkovaakko